Voima sai elämänsä ensimmäisen kartan. Olimme unohtaneet kotiläksynä olleet suunnistusaakkoset, mutta onneksi Paimion Rastin opas oli mukana. Kahden kilometrin rata meni hujauksessa, melkein niin lujaa, että rastit meinasivat jäädä huomaamatta. Tulee isäänsä.
Nyt Voima aikoo piirtää kartan omasta pihasta, ja sitten sinne laitetaan rasteja, ja sitten niitä etsitään, ja se on hauskaa. Kainuun rastiviikko, täältä tullaan.
Kun minä aloitin suunnistuksen, vaikeinta oli voittaminen. En pitänyt siitä. Pääsin ensimmäisissä kisoissani palkinnoille, ja mitalin noutaminen muitten katsoessa ja taputtaessa oli kauheaa. Lienee selvä, miksi muuten kyllä pidin lajista, jossa juostaan piilossa muilta.
Aloin nauttia suunnistuksesta vasta, kun huomasin, että voittaminen on todellakin vaikeata. Ei niitä mitaleita kovin paljon kertynyt, mutta suunnattoman hauskaa minulla oli. Nuoruuteni mukavimmat muistot liittyvät suunnistukseen. Kiitos teille, Lapin Veikot!
Seurat ja yhdistykset tuottavat palveluita. Harrastusmahdollisuudet ovat paikkakunnalle viihtymiselle yhtä tärkeitä kuin toimiva päivähoito. Vaikka päivähoito on tietysti välttämättömyys, perunaa elämän lautasella, niin harrastukset ovat myös välttämättömiä, vähän niin kuin ketsuppi. Hyvää ja terveellistä (runsaasti lykopeenia).
Toisin kuin ketsuppia, harrastuksia harvemmin on liikaa. Mitä enemmän käytämme aikaa liikuntaan ja kulttuuriin, sen vähemmän tarvitsemme terveyskeskusta. Lähdeviitteet lähetän mieluusti, jos haluatte kuulla tarkemmin.
Pieni vihreä kaupunki arvostaa harrastuksia tuottavia seuroja ja järjestöjä. Reilummat avustukset urheiluseuroille, kulttuuriyhdistyksille ja epävirallisemmillekin poppoille ovat halvin keino paimiolaisten viihtyvyyden parantamiseksi.
Tarkan markan kaupunki sijoittaa rahansa viisaasti laatuperunaan ja ketsuppiin.
PS. Paippi ei ollut ketsuppia, siitä tuli amerikkalainen jumboperuna.