Iso osa ajasta vaalikentällä kuluu ennakkoluulojen kumoamiseen. Yksi sitkeimmistä on käsitys Vihreiden energia- ja arvonlisäveropolitiikan tavoitteista.
Niiden tarkoitus ei ole lopettaa omakotiasumista tai autoilua, pakottaa ihmisiä muuttamaan kaupunkeihin tai tehdä ylipäänsä elämästä kurjaa ja hapattaa maitoa pakkauksiinsa. Tämä lienee päivänselvää, ja silti sitä saa toistaa ja toistaa, usein jopa samalle kysyjälle. Toisinaan inttäminen on trollausta, mutta usein myös aitoa erimielisyyttä kehityksen suunnasta.
Mihin se maailma sitten on menossa?
Palkkatulo on ollut verotuksen perusta, mutta Suomen muuttuminen palveluyhteiskunnaksi muuttaa työn verotuksen toimivuutta. Palvelutuotteissa työn osuus kustannuksista on huomattavasti suurempi kuin perinteisen teollisuuden tuotteissa. Jatkossa korkea työn verotus voi tulla todelliseksi esteeksi palvelutyöpaikkojen syntymiselle. Jos verotuksen painopistettä ei muuteta, savupiippu-Suomi ei muutu palvelu-Suomeksi.
Ei savupiipuissa mitään vikaa ole, mutta globaalissa maailmassa tehtaat sijoitetaan markkinoiden äärelle. Tämä näkyy kaikilla perinteisillä suomalaisilla vahvuusalueilla paperista älypuhelimiin. Tehtaat vähenevät pikku hiljaa. Kylmenevien savupiippujen halailun sijaan meidän pitää sisukkaasti sopeutua muutokseen.
Verottamalla jatkossa enemmän luonnonvarojen kulutusta ja saastuttamista voidaan verottaa vähemmän työtä. Siksi Vihreät ajavat hallitusneuvotteluissa vihreän verouudistuksen jatkamista. Ei kuitenkaan hinnalla millä hyvänsä: energia- ja arvonlisäverojen kustannukset pienituloisille on korvattava alentamalla pienten tulojen verotusta.
Vihreän verouudistuksen tavoite on turvata hyvinvointivaltion rahoitus. Ei sen vähempää.