Paimion valtuusto päätti eilen illalla hyväksyä Oinilan länsiosan kaavan. Vihreiden ehdotus kaavan hylkäämisestä kaatui äänin 12-23.
Rakentaminen voi alkaa. Ensin on kuitenkin odotettavissa pitkä valituskierros eri oikeusasteissa. Sen aikana rakennusteollisuuden taantuma todennäköisesti ohittaa aallonpohjansa, joten kaivurit voivat päästä töihin ehkä tulevan valtuustokauden lopulla. Pitkä prosessi on viimein ohi.
Vai onko? Oinilan pellot ovat kaupungin omistuksessa. Niiden myymisestä päättää kaupunki. Uusi valtuusto voi halutessaan vähintään jäädyttää prosessin säästämällä maan parempaan tarkoitukseen.
Lainvoimainen kaava ei vapauta valtuutettuja vastuusta Oinilan suojelemisessa. Kaava antaa luvan mutta ei pakota rakentamaan. Hyvä kaava on totta kai aina järkevä toteuttaa mahdollisimman nopeasti, mutta kun Oinilan kaava on huono. On kolme syytä vastustaa Oinilan rakentamista:
- suunnittelussa ei huomioitu kansalaismielipidettä
- suunnittelussa ei selvitetty kevyempiä kaavoitusvaihtoehtoja
- lopullisessa suunnitelmassa luonto- ja kulttuuriarvot on jätetty täysin huomiotta
Valtuutetuilla on sama tilanne kuin kansalaisella kaupassa. Ostaako luomua vai tavallista? Ranskanleipää vai rukihista? Gernin kertakäyttökone vai Metabon kestävä väännin? Se, että se huonompi härveli on siellä kaupan hyllyllä ei tarkoita sitä, etteikö sitä parempaa saisi ostaa. Viisas ostaakin.
Kaava on olemassa, mutta niin on myös mahdollisuus paremman kaavan laatimiseen. Vanhan valtuuston päätös ei sido käsiä maan myymiseen. Itse uskon, että uusi valtuusto kykenee suhtautumaan Oinilaan järkevämmin kuin tämä vanha, jossa asiasta tuli loppua kohden aivan liian henkilökohtainen. Järki sanoo, että Oinilan säästäminen on se viisas vaihtoehto.
Vastuu Oinilan rakentamisesta tai säilyttämisestä on silti lopulta kaupunkilaisilla. Mikään ei pakota meitä tuhoamaan yhteistä omaisuutta. Vähintään omaa valtuutettua on hyvä muistuttaa asiasta. Minä ainakin muistutan.