Kutsu johonkin kunnan kokoukseen on varma merkki. Tiistaina olisi koulutuslautakunnan varajäsenelle käyttöä (olen työmatkalla, ei onnistu), torstaina on valtuusto ja perjantaina tarkastuslautakunta. Ihan selvästi on syksy.
Valtuuston papereihin tutustuessa pieni toivottomuus valtaa mielen.
Paimiolla on taseessa 6,6 miljoonaa euroa alijäämää. Lain tiukan tulkinnan mukaan se pitäisi saada nollille jo kahden vuoden päästä. Se ei ole mahdollista, eikä siitä sen suurempaa surua pidä ottaa. Olisi kuitenkin kohtuullista, että Paimiolla olisi jokin suunnitelma alijäämän kattamisesta ja sen aikataulusta. Siitähän voisi olla vaikka hyötyä.
Paimion tarkastuslautakunnan moitteisiin suunnitelman puuttumisesta vastaa Paimion kaupunginhallitus kertomalla esittävänsä sellaisen myöhemmin syksyllä. Tarmoa uhkuvan hallituksen lausunnon mukaan talouden oikaisu edellyttää jatkossa lisää ”voimakkaita ja määrätietoisia omia ratkaisuja”.
Yksi ratkaisuista liittyy sosiaali- ja terveystoimen organisointiin. Paimion valtuustolle ollaan tuomassa ehdotusta Paimion ja Sauvon sosiaali- ja terveyspalveluiden yhdistämisestä kuntayhtymäksi. Terveydenhuollossahan tämä meillä jo onkin, uutta on sosiaalitoimen pistäminen samalla tavalla yhteen. Taustalla on PARAS-laki, joka vaatii, että sosiaali- ja terveyspalvelut on organisoitava vähintään 20 000 asukkaan kokonaisuuksiin.
Kun Paimion ja Sauvon yhteenlaskettu väestö on alle 15 000, on ratkaisu kieltämättä omalaatuinen. Käärmettä on lisäksi ajettu pulloon kovasti määrätietoisesti, mutta toimenpiteen voimakkuudesta en ole vakuuttunut.
Uuden SOTE-alueen johtaminen tapahtuu sillä kuuluisalla hallintohimmelillä, joka vie toiminnan ohjaamisen kauemmas valtuustosta ja tekee talouden seurannasta vaikeampaa kamreerille. En oikein mitenkään ymmärrä millä tavoin tämä auttaa parantamaan palveluita tai edistämään niiden tehostamista. Mutta ehkä se myöhemmin valmistuva talouden tasapainotussuunnitelma vielä kertoo kuinka se tapahtuu.
Samaan aikaan maan uusi hallitus aloittaa jo uutta kuntarakenneuudistusta. Ruuhka-Suomessa kuntarakenne pohjautuu jatkossa työssäkäyntialueisiin. Siksi Paimion SOTE-rakennelma on jo syntyessään turha.
Kun peräkkäisiltä Suomen hallituksilta on ilmeisesti turha toivoa vahvoja ja määrätietoisia linjauksia, joutuvat juurevat kunnanvaltuustot paljon vartijaksi: pöljät määräykset pitää jättää omaan arvoonsa. Sen sijaan pitää katsoa tyynesti omaa tilannetta ja miettiä, että mikä on oikeasti kestävä tapa järjestää kuntalaisten palvelut.
Siksi ajattelin ehdottaa, että jätetään paperi pöydälle. Onko muita ehdotuksia?
Sielläkin siis… meillä kokeiltiin jo toi hallintohimmeli, tosin väestöpohjaa sillä on reilusti enemmän 46 000 asukasta. Tammikuussa alkoi toiminta liikelaitoksessa, maaliskuussa alettiin suunnittelemaan kuntaliitosta, jotta päästään siitä eroon. Tyhmien, väliaikaisten rakenteiden selvittelyyn, käynnistämiseen ja toteuttamiseen menee veroeuroja, jotka pitäisi käyttää kuntalaisten palveluihin ja niiden kehittämiseen. Miljoonia.
Viimeinen kappaleesi kertoo mikä tässä tilanteessa on järkevintä. Ainakin kannattaa odottaa, että saadaan selkeä rakennelaki, joka kertoo minkälaiseen kuntarakenteeseen ja yhteistyöhön valtio kuntia ohjaa. Hallitusohjelma on aivan toisenlainen kuin ensi vuoden loppuun asti voimassa oleva puitelaki.
Hei Elina, kiva (tai no jaa…) kuulla kokemuksistanne. Pienten kunnan päättäjillä ja Suomen hallituksen johdolla on sama ongelma: johtajuus on kateissa. Katsellaan ihmisiä kaduilla ja mietitään, että mitäköhän nuo minulta toivovat.
Kyllähän se pitäisi tietää: ihmiset haluavat pitää kohtuulliset palvelut kohtuullisen lähelle. Näillä toimilla se ei onnistu.