Päivän Hesari arvelee, että kulisseissa etsitään kuntauudistukselle jo vaihtoehtoja. Syynä on hallituksen eripuraisuus: uudistukseen sitoutuneita ovat Kokoomus ja Vihreät demarien kannan ollessa häilyvä. Jos merkittävää muutosta tilanteeseen ei tule, kaadetaan varmasti mieluummin uudistus kuin hallitus.
Vaihtoehdoksi kaavaillaan sosiaali- ja terveysalueiden uudistusta. Eli: joka kunnan olisi liityttävä sille määrättyyn alueeseen, joka ottaisi hoteilleen kunnan koko sosiaali- ja terveystoimen. Kunnalle jäisi itse hoidettavaksi lähipalvelut, kuten päivähoito, perusopetus ja vanhuspalvelut. Myös tekninen toimi jäisi kunnille.
Lähipalvelut ovat pitkälti niitä juttuja, joissa jättikunnat toimivat heikosti. Siksi ajatus ei ole pöllömpi. Jos haudataan kirosanaksi muuttunut kuntauudistus ja uudistetaan kipeästi uudistuksen tarpeessa oleva sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen, päästään viimein eteenpäin. Tämä voisi helpottaa töksähtelevän perus- ja erityissairaanhoidon työnjaon tehostamista.
Sosiaali- ja terveystoimen siirtäminen pois kunnilta vastaisi suunnilleen sitä, että kuntauudistus toteutettaisiin yhdessä kattavan lähidemokratiauudistuksen kanssa. Monille meistä on aivan sama kuinka edetään kunhan vastataan ajan haasteisiin eikä tärvätä enempää aikaa loputtomiin selvityksiin. Kuitenkin vielä useammille tuntuu olevan tärkeintä, että oma kunta ja edustaja siellä valtuustossa säilyy. Oisko fifty-sixty?
Kuntauudistuksen kaatumisen huono puoli olisi yhdyskuntarakenteen jääminen levälleen. Kun kaavoitus jäisi edelleen kunnille, jatkuisi ihmisten hajasijoitus. Tästä aiheutuu suuri rasitus ympäristölle, jonka maksavat aikanaan asukkaat itse kasvavina kulku- ja lämmityskuluina. Se myös hankaloittaa palveluiden pitämistä ihmisten lähellä asukastiheyden jäädessä liian pieneksi.
Kumpikaan uudistus ei yksin riitä. Tarvitsemme uuden toimintamallin sekä yhdyskuntarakenteen ohjaamiseen että sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiseen.
Sivumennen sanoen, ensi viikolla työnsä aloittava Paimion tulevaisuustyöryhmä (tai talous- ja organisaatiotyöryhmä, kuten virallinen nimi kuuluu), ei pysty vaikuttamaan kumpaankaan näistä. Koirat haukkuvat, karavaani kulkee.
Sote-uudistuksen kautttahan edellinen hallitus yritti nämä ongelmat ratkaista, mutta tämä malli ei kelvannut kokoomukselle ja demareille. – Tähän palaaminen olisi järjen voitto politiikasta.
Keskustan naiset, Vuontela ja Nurmi, ilmeisesti luulivat talous- ja ja organisaatiotyöryhmän joutuvan ratkaisemaan kaikki Saskan mainitsemat tulevaisuusongelmat, ja sen vuoksi katsoivat sen olevan miesten hommia. – Kunnallislehdessä tänään julkaistut perustelut ovat sen verran keksittyjä: Kh:n vpj haluaa käsitellä valmiita esityksiä ja Keskustan valtuustoryhmän puheenjohtaja kunnan työntekijänä ei katso voivansa osallistua kaupungin tulevaisuuden pohtimiseen. Valtuutettuna ja Kh:n varajäsenenä Vuontela kunnan palkollisenakin kyllä mielestään voi toimia.
PARAS-hankkeen SOTE-kuviot eroavat tästä ehdotuksesta siinä, että PARAS-hankkeessa alueiden uskottiin syntyvän kuntien keskinäisen neuvottelun tuloksena. Eivät syntyneet. Paimio oli vireänä sinkkuna tyrkyllä, mutta ottajia ei tullut. Kaikkien kuuleminen on tärkeää, mutta jos yhteisymmärrystä ei synny, on lopulta jonkun otettava vastuu ja määrättävä ratkaisu – ketään ei voi jättää ulkopuolelle vain siksi, että tällä tavalla muut pääsevät vähän halvemmalla.
Kuntsaria en ole lukenut. Kunnanhallituksen pj kuitenkin istuu talous- ja organisaatioryhmässä, joten Satun (varapj.) peruste pois jäännille on ilmeisesti henkilökohtainen näkemys. Ensimmäisessä kokouksessa totesin, että unohdetaan kuntauudistus ja keskitytään siihen, mihin voimme itse vaikuttaa.
Ainoa joka voi ottaa vastuun ja määrätä ratkaisun, joka toteutuu edes kohtuullisessa ajassa, on valtio. Kuntien, varsinkin pienten, päätöksentekoa jäytää vahva tunnelataus, aina tulossa olevat jotkut vaalit ja ehkä tiedostamaton mutta tietysti inhimillinen halu kiistää väistämätön. Tämä johtaa vain tilanteeseen, jossa rimpuillaan vuosi kerrallaan eteenpäin tilanteen kuitenkin huonontuessa kaiken aikaa. Vuosi vuodelta tekemättömien töiden lista kasvaa. Investointeja, jopa sellaisia joille olisi laskettavissa kohtuullinen takaisinmaksuaika, jää koko ajan tekemättä koska ei ole rahaa. Niin kauan kuin päätöksentekoa ohjaa keskustelu kunnan vaakunasta, mitään ei oikeasti tapahdu ennen kuin on kertakaikkiaan liian myöhäistä rypistää ja vaihtoehtojen määrä on supistunut yhteen. Vaalit tietysti vaikuttavat hallituksenkin päätöksentekoon ja parin vuoden päästä alkaa silläkin suunnalla olla taas hiljaista.