Teen yhden asian selväksi: olen täysin tunteeton kaikille valituksille koulumatkoista silloin kun ne on mahdollista tehdä jalan tai pyörällä. Jos lapsella on kouluun matkaa alle 3 km ja tie on maalaisjärjen mukaan riittävän turvallinen yksin kulkemiseen, ei ole oikein, että vanhemmat lapselta tuon onnen riistävät.
Lapset liikkuvat liian vähän. Syy ei ole lasten. Maailma on muuttunut: tiet ovat vaarallisempia ja kuljettavat matkat ovat kasvaneet liian pitkiksi. Olemme myös laiskistuneet: kun vanhemmat käynnistävät aamulla auton muutaman kilometrin työmatkalle, niin miten perustella lapselle, että kävele sinä vaan.
Yksi harvoista varmoista liikkumisen paikoista on koulumatka. Se tarjoaa lapselle 2 x 180 kertaa mahdollisuutta liikkumiseen. Siksi meidän aikuisten on tehtävä parhaamme varmistaaksemme, että koulumatkan voi taittaa omin voimin. Pahin palvelus lapselle on luvata että hyppää kyytiin, minä voin heittää sinut koululle.
Totta kai joskus sataa, on pimeää, liukasta ja toisinaan kuumakin. Semmoista se ulkona usein on. Siihenkin on hyvä tottua.
Henkensä uhalla ei kenenkään pidä koulumatkalle laittautua. Jos tie on vaarallinen, tarvitaan kuljetuksia. Pitemmän päälle isot ihmiset toivottavasti hankkivat tielle nopeusrajoituksia, hidasteita, levennetyn pientareen tai vaikka pyörätien. Hullumpaankin on rahaa käytetty monessa kunnassaa. Rahasta osa tulee takaisin säästettyinä koulukuljetusmaksuina, ja vielä isompi osa terveinä lapsina, joista kasvaa terveitä aikuisia.
Kaikkia teitä ei kuitenkaan saa turvallisiksi, eivätkä kaikki asu koulun lähellä. Silloin koulukuljetus on toisinaan välttämättömyys. Ja koulukuljetuksen turvallisuus samaten.
Kuultuani, että aiempaa blogiani Hevonpään koulukuljetusten parannustarpeista on luettu juuri siellä, missä noita parantamistoimia tehokkaimmin tehdään, uskaltaudun toistamaan: 10 lasta 110-tien kapealla pysäkillä 80 km/h rajoitusalueella odottamassa 10-20 minuuttia vuorobussia ei ole turvallista.
Koulutoimi on hakenut tielle 60 km/h rajoitusta (kiitos Hilkka!), ja sen saaminen auttaisi jo paljon. Sen lisäksi on odotusaluetta jollain tavoin rajattava tai siirrettävä, etteivät lapset leikin tuoksinassa ajaudu ajoradalle kohtalokkain seurauksin.
Tämä on vähintä, mitä tilanteelle pitää tehdä. Sen lisäksi on pohdittava vakavasti sitä onko koulukuljetusjärjestelyiden lapsille aiheuttama vaara niin suuri, että kuljetussopimus on purettava kuluista huolimatta.
Kiitos tästä taistelusta maalaisjärjen ja ihmisyyden säilyttämisen puolesta, sillä niinkin tämän kirjoituksen voi arvojen puolesta ymmärtää.
Liikkuminen on luonnollinen osa ihmisyyttä.
Itse olen määritellyt ihmisen evoluution v. 2 200 (jos huominen siis tulee) työpaikan kahvihuoneessa: nousin seisomaan tuoli kiinni takapuolessa. -Siinä ihmisen tuleva puoliseisoma-asento ja evoluution “kehto”.
Miten sitten liikunnasta saataisiin taas normaalia, kun se on mediassakin jo leimattu liian monella leimalla/lajien muoti-ilmiölajitelmilla jne. tuotteeksi?
Liikunta pitäisi anti-tuotteistaa takaisin osaksi ihmisen peruselämäntapaa. Ja sitten ehkä varovasti taas markkinataloudessakin ottaa siihen kantaa.
Itse olen koulumatkat kävellyt ja pyöräillyt, mutta oman lapseni jäänee näillä näkymin talousvaikeuksissa kamppailevan Paippi-Paimion koulukyydityspolitiikan armoille.