Turun Sanomien 2-sivun alio 25.9.2010. Kirjoittaja on yrittäjä ja elintarvikekemian tohtori, joka on väitellyt rasvojen vaikutuksesta sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin.
‘
‘
____________________________________________
Tästä on kysymys:
- Ravitsemussuositukset tunnetaan hyvin, mutta niitä noudatetaan heikosti; lähinnä muistetaan karttaa rasvaa ja erityisesti kovaa rasvaa.
- Harvardin yliopiston ruokapyramidissa on jo 10 vuoden ajan haluttu vähentää nopeasti imeytyviä, kuiduttomia hiilihydraatteja ja lisätä pehmeää kasvirasvaa.
- Suomalaisten suositusten merkitys ravitsemuksen ohjaamisessa vähenee ihmisten omaksuessa tietoa ja kokemuksia muista lähteistä.
____________________________________________
‘
Mitä yhteistä on ilmastonmuutoksella ja suomalaisilla ravitsemussuosituksilla? Se, että molemmat on osoitettu valheeksi MOT-ohjelmassa.
Yleisradiossa esitetyssä ohjelmassa väitettiin, että koko rasvan vastainen kansanterveystyö on ollut turhaa. Vaikka ohjelman käyttämä aineisto ei sisältänyt uutta tietoa, eivät väitteet olleet yhtä tuulesta temmattuja kuin ilmastonmuutosta käsiteltäessä.
Rasvan asema ravitsemussuosituksissa on nimittäin muuttumassa.
Mallit elävästä elämästä vai koekammiosta?
Eri maiden suositukset ovat tähän asti olleet melko samoilla linjoilla. Rasvaa ja erityisesti kovaa rasvaa pitäisi välttää, ja puhtia päivään pitäisi hakea hiilihydraateista.
Suositusten musta lammas löytyy Harvardista. USA:n kansallisten suositusten hitaaseen uudistumiseen tuskastuneet huippututkijat laativat jo 10 vuotta sitten oman mallinsa, jossa asetelma kääntyy päälaelleen. Leivän, perunan ja riisin tapaiset tärkkelyspitoiset ruoat pistetään lähes pannaan ja kasvirasvoja nautitaan erittäin runsaasti.
Harvardin malli perustuu epidemiologisiin tutkimuksiin, joissa on kerätty tietoa kymmenientuhansien ihmisten todellisesta ruokavaliosta. Tämä eroaa virallisista suosituksista, joissa painotetaan enemmän tiukasti kontrolloituja kliinisiä kokeita. Niisä ihmiset syövät sitä mitä käsketään.
Viralliset suositukset esittävät siis parhaan mahdollisen ruokavalion, johon ihmisten pitäisi siirtyä terveellisen elämän toivossa. Ihmisten pitäisi saamansa tiedon pohjalta tehdä järkeviä ja makuhermoille suorastaan tuskallisia valintoja välttääkseen sairastumisen vuosikymmenien päästä.
Strategia ei toimi. Esimerkiksi menestyksekkäässä turkulaisessa STRIP-tutkimuksessa havaittiin, että silloinkin kun ruokavalio parantui, tiedolla ruokien terveellisyydestä ei ollut siihen mitään vaikutusta. Tiedolla näyttää ylipäänsä olevan hyvin vähän vaikutusta siihen, mitä lautaselle valitsemme.
Kun Harvardin mallissa pohjana ovat todelliset ruokavaliot, joita iso joukko ihmisiä jo noudattaa, on ero lähestymistavoissa selkeä. Tarjottu ruokapyramidi ei ehkä ole paras mahdollinen, mutta se on riittävän hyvä.
Ruoka medikalisoituu
Ravitsemussuositusten kukoistus alkoi 70-luvulta, jolloin suomalaisia opetettiin kädestä pitäen siirtymään voista margariiniin ja syömään myös kasviksia, ensin Pohjois-Karjalassa ja sitten koko Suomessa.
Suomi oli tuohon aikaan valistukselle altis. Lääkäriin uskottiin kuin jumalaan ja televisiolääkäriin kuin Kekkoseen. Kun myös elintarviketeollisuus lähti terveystalkoisiin, ei ihmisillä oikeastaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin muuttaa tottumuksiaan.
Nykyään voivat ravitsemusneuvontaa antavat vain unelmoida noista ajoista. Huomautus asiakkaan korkeasta kolesterolista johtaa nopeasti vaatimukseen todisteista. Ruoka on medikalisoitunut muun yhteiskunnan mukana.
Nykymuotoisten suositusten tehon hiipuminen ei johdu niiden kehnoudesta, vaan ihmisten muuttuneista tavoista. Ruokakulttuuri on sirpaloitunut. Viimeisin ravitsemustieto on helposti kaikkien saatavilla. Elintason nousu tekee mahdolliseksi syödä mitä haluaa.
Muuttuvat suositukset
Ruokavaliomme on 70-luvulta muuttunut huomattavasti, mutta niin on myös yhteiskunta sekä käsitykset eräistä ravintoaineista. Siksi suositusten muuttuminen on vääjäämättä edessä.
Hiilihydraateissa vanha jaottelu tärkkelykseen ja sokeriin on osoittautunut turhaksi. Suuri osa ruokavalion perustan luovista hiilihydraateista imeytyy yhtä nopeasti kuin sokeri ja altistaa muun muassa lihavuudelle ja diabetekselle.
Tulevaisuuden haaste onkin saada ihmiset vaihtamaan huonot hiilihydraatit hyviin rasvoihin. Onnistuakseen suositusten on keskityttävä aiempaa selkeämmin hiilihydraattien ja rasvan laatuun.
Onnistuminen vaatii myös teollisuudelta uudenlaista ajattelua: 2010-luvun terveystuotteissa juokseva rasva korvaa tärkkelystä.
Toisaalta väestön kasvava ylipaino osoittaa nykymuotoisten suositusten epäonnistuneen. Ylipaino on kasvanut epidemiaksi, vaikka kevyttuotteiden myynti on kasvanut ja rasvan käyttö tasaisesti vähentynyt.
Yhdestä suosituksesta useampaan
Suurin ristiriita ravitsemuskeskustelussa syntyy siitä, että kasvava joukko ihmisiä on saanut painonsa kuriin syömällä enemmän rasvaa ja vähemmän hiilihydraatteja.
Useimmiten ei ole kyse niin sanotusta Atkinsin dietistä, jota hyvin harva pystyy edes noudattamaan. Käytännössä näyttää riittävän, että hiilihydraattien saanti puolittuu.
Kun perunat ja pasta katoavat lautaselta, jää tilaa enemmän myös vihanneksille. Tämä on yllättänyt jotkut asiantuntijat.
Tässä tilanteessa olisi hyvä pohtia asioita käytännöllisesti. Pitäisikö tavoitella parhaan ruokavalion sijaan toimivinta, ja voisiko suositeltuja ruokavalioita olla enemmän kuin yksi? Kannattaisiko ylipainoisten tai diabeetikkojen syödä jotain aivan muuta kuin normaalipainoisten?
Ajatus on mullistava. Siksi rasvasota nostaa asiantuntijoilla tunteet pintaan.
Saska Tuomasjukka
Rasvakeskustelu on mielenkiintoinen. Kokemusperäisesti voin todeta että Saska on oikeassa. Hiilareita ei kannata nauttia määräänsä enempää. Paljon kasviksia ja kylkeen laadukkaat rasvat ja proteiinit niin lopputuloksena ainakin ylipainoinen ihminen saa painonsa hallintaan. Ilman kikkailuja ja pysyvästi. Täysin hiilaritta ei pitkällä aika välillä voi olla, mutta kovin suuria määriä ei päivittäin tarvita. Ja kun oikein mietti mitä ihminen on pitkällä aika välillä syönyt niin suuret hiilarimäärät ovat melko lyhyen aikavälin tuote. Ja oman painojojoiluni perusteella ongelma on pahimmillaan silloin kun syödään paljon huonoja hiilareita, sokeria ja rasvaa. Helppokäyttöisten hiilareiden ja sokerien jälkeen elimistö ei enää löydä käyttöä rasvoille. Ja ne jää sitten vyötärölle. Hesen kerroshampurilainen lienee tässä mielessä todellinen pommi. Vaaleaa leipää, majoneesia ja lihaa. Omat kommenttini ovat kokemuspohjaisia (4kk -20 kg hiilarittomalla ruokavaliolla), teoriapuoli jää amk-tasolle.
Hei Saska !
Se Turun Sanomien artikkelisi oli mielenkiintoista luettavaa. Minun pitikin sinulta kysyä mielipidettäsi tähän “rasvakeskusteluun”.
Omaan ammattiini liittyen olen käynyt muutaman op:n täydennyskurssin, aiheena ravitsemusohjaus. Se oli moniammatillistia opiskelua ja työtapana keissit. Annukka Mattinen piti koulutuksen 2008 ja jo silloin hän kertoili tämänsuuntaisia asioita rasvoista ja hiilareista. Ja nyt: Saskan artikkeli yhdistettynä Patrik Borgin artikkeleihin rennosta painonhallinnasta on todella huojentavaa ! Ei olekaan enää niin mahdottoman huono omatunto. (silti olisi jotain säätöä tehtävä mm.painonhallinnan suhteen) Mutta kiitos!
Mitä tuohon Kunnallislehden kyselyyn tulee,niin aionpa ottaa sen käsikirjaksi tulevia seminaareja varten. Siellähän on sitten jo naulittuna joidenkin valtuutettujen mielipiteet eikä tarvitse enää kysellä eikä kai sitten voi keskustelullakaan enää niihin vaikuttaa. Paitsi niin minä luulin. Siis, että joku voi vielä minuun puheillaan vaikuttaa. Saas nähdä. Toivottavasti kumminkin vielä keskustellaan ja mietitään. Ja saadaan aikaiseksikin jotain isompaa.
Niin tai näin, syksy on täällä ja se on hieno asia ! Ajelin muuten motskallani eilen hienon 122 km:n lenkin. Paimio- Karuna-Kemiö-Angelniemi-Sauvo-Paimio. Oli upea sää ja maisemat ! Ja ajatukset poissa näistä himskatin talousasioista.
Hei Jarkko & Helena
Minä uskon, että enemmistö ravitsemusterapeuteista olisi jo nyt valmis ohjeistamaan asiakkaitaan vähentämään hiilareita alle virallisten suositusten, MUTTA se ei tietenkään käy päinsä, koska silloin he toimisivat vastoin sääntöjä. Terapeutin on toimittava oppikirjan mukaan.
Sen vuoksi suositusten muuttumista pitää toivoa tosissaan. Tärkeintä olisi saada useammanlaisia suosituksia; jos rasvan saannin rajoja vain löysätään hieman, jää hiilarien vähentäminen Jarkon tapaan edelleen lainsuojattomaksi.
Tutkimukset osoittavat jo nyt, että hiilarien vähentäminen on turvallista yli vuodenkin ajan. Se on myös joillakin ihmisille ollut ainut tapa pudottaa painoa ja myös pitää se alhaalla. Jos hiilarien vähentäminen siis toimii ja on turvallista ja terveellistä, niin miksi ihmeessä sitä ei voida suositella?
Ja koko ajan on pakko muistuttaa, että kyse ei ole Atkinsista, jota suurin osa ihmisistä ei kykene noudattamaan edes viikkoa.
Ja siitäkin on pakko muistuttaa, että virallisella suosituksella elää taatusti vähintään yhtä terveesti – jos vain pystyy sitä noudattamaan.
The Kysymys: Millä tavalla kananrinta, peruna, leipä ja riisi on terveellisempi ateria kuin kananrinta, parsakaali, vihreät pavut ja kukkakaalimuhennos? Vastaus: jälkimmäinen menyy on virallisten suositusten vastainen.
Suomen Sydänliiton sivuilla on sivukokoelma Neuvokas perhe, jolta löytyy linkki lapsen lautasmalliin (vierittele sivulle 8). Nimim. els analysoi tätä ateriaa karppaus.info-foorumilla seuraavasti:
Kananrinta tietysti nahkoineen. Tai mieluiten koipireisi, niin ei ole niin kuivaa. Nam.
Hyvä Saska. Annoit toivoa elämääni. Nyt rasvaprosenttini on 34, mutta puolitan sen helposti kun alan popsia HK.n sinistä. Siinä rasvaprosentti on 17.
Ja kun aina on olemassa joku tosikko joka ei ymmärrä vitsiä, niin nauranpa itse kirjoitukselleni. Heko Heko.
Proteiinin tarpeella peloteltiin pitkään kasvissyöjiä, erityisesti nuoria tai lapsia. Proteiinin tarve on kuitenkin mukautuva, ts. hävikki pienenee, kun sitä on ruokavaliossa vähän.
Suosituksista saa mainion aterian, ja olen varma, että Neuvokkaan perheen avulla saa myös. Tarkoitin kirjoituksellani, että mainion aterian saa myös nykysuosituksista poikkeavalla valikoinnilla.
Saska: ymmärsin kyllä pointtisi, ja mielestäni kirjoituksesi on erinomainen. Halusin vain tuoda tällekin lukijakunnalle nimim. elsin oivallisen ateria-analyysin.
Karppaus.info-foorumiltakin tuttu bloggari tutkii ravitsemustutkimuksia ainakin tyylillisesti asiallisesti ja neutraalisti. Halajaisin kipeästi virallisterveellisiä kommentteja blogimerkintöön THL – Tuhannet tutkimukset kutistuivat 15 tutkimukseen. Mitäpä sinä Saska sanot bloggarin kommenteista? Hänhän ampuu alas kaikki THL:n rasvahypoteesinsa tueksi esittämät tutkimukset. Yhteenvetona hän sanoo:
Ylipäätään halajaisin kunnollista asiantuntijadialogia. HS:n mielipidesivulla sitä on rasva-MOTin jälkeen jonniin verran ollutkin. Kaikkeista uskottavin ja vakuuttavin on se, joka myöntää vastapuolen olevan oikeassa. Siihen, joka hehkuttaa omaa kantaansa tukevia tutkimustuloksia, en osaa luottaa yhtään – jokaiselle näkökannalle löytyy sitä tukevaa tutkimusta.
Anna-Liisan kommentti oli – taas – juuttunut roskapostisuotimeen. Pahoittelut.
Ravitsemus ja terveys -sivustoa en jaksa kommentoida, koska Jari Ristirannalla on oma missionsa siinä missä väittävät Puskallakin olevan. Tuollaisesta listauksesta jää joka tapauksessa käteen se, että on tutkimuksia, joissa kova rasva on pehmeää heikompi vaihtoehto. Miksi veikata silloin muuta kuin todennäköisempää voittajaa?
RAsvasodassa unohtuu diabetes. Rasvan ja diabeteksen yhteydestä on vähemmän tutkimusta, semminkin, kun diabetes on nykyään tulosta ylipainosta, joka taas nykyään syntyy syömällä nopeita hiilareita. Mutta ne tutkimukset jotka minä alueelta muista osoittavat voimakkaasti siihen suuntaan, että pehmeä rasva on parempi. Jälleen, ei vedenpitävää näyttöä, mutta jos näiden perusteella pitää valita, niin otan sen varmemman.
Eli mieluiten pehmeää rasvaa, sitten maitorasvaa ja viimeksi jotain eläinperäistä muuta tai palmuöljyä, joka saisi hyvin mennä biodieseliksi ellei se taas tuhoaisi sademetsiä. Tämä on mielestäni rasvojen keskinäinen järjestys, jonka pitäisi päteä jokaiselle. Sen sijaan hiilari-rasva -suhteen voi jokainen valita itselleen parhaiten sopivaksi.
Ja kalarasva tietty siihen päälle.
Miksi ihmeessä et jaksa kommentoida Jari Ristirannan sivustoa? Hänellä on varmasti oma missionsa, niin kuin on sinulla ja minullakin. Ei se tee hänen väitteistään automaattisesti epätosia. Onko Ristirannan sivuilla jotakin selkeästi virheellistä tietoa tai tulkintaa? Jos on, niin eikö olisi hyvä kertoa siitä meille maallikoille, niin ei jäisi se kuva, että nykyiset pehmeän rasvan suositukset ovat ihan naurettavalla pohjalla. Miksi kova teollisesti käsittelemätön eläinrava kannattaisi vaihtaa pehmeisiin rasvoihin? Eikö nykyiset tutkimukset kerro ainoastaan sen, että keskiverto länsimaalainen ihminen saa liian vähän pehmeitä rasvoja? Silloinhan pehmeitä rasvoja kannattaisi lisätä kovien rasvojen rinnalle, hiilihydraattien kustannuksella.
Jarin missio – pahoittelen, jos tulkitsen väärin – on ollut osoittaa, että ihminen on lihansyöjä. Tästä lähtökohdasta on vaikea päätyä muuhun kuin pitämään tiukasti kiinni lihan ja eläinrasvan tarpeellisuudesta. Minun nähdäkseni ihminen on sekaravintoa syövä kädellinen, jonka ruokavaliossa lihalla on ollut merkittävä mutta ei välttämätön osuus. Kasvissyönti on nykymaailmassa selkeästi tervein ruokavalinta.
Huonojen hiilarien vaihto pehmeisiin rasvoihin on minustakin paras vaihtoehto, eli siitä emme ole eri mieltä. Jos pehmeät kuitenkin ovat huonompi vaihtoehto – kuten nyt näyttää esim. diabeteksen vuoksi – kannattaa niitä suosia kovien kustannuksella _silloin kuin mahdollista_.
Eli Jari Ristirannan sivustoilla on virheellistä tietoa, koska hän on sekasyöjä ja sinä kasvissyöjä? Et varmaan tätä tarkoita, mutta en kyllä keksi mitään järkiperustettakaan. Minä en näe miten kasvissyönti olisi selkeästi tervein ruokavalinta nykyään. Minulle jäi tästä nyt se käsitys, että Jari on perustellut oman kantansa liian hyvin, ja et sen vuoksi halua kommentoida hänen sivustoaan. Voit osoittaa minun tulkintani vääräksi kertomalla perusteineen Jarin sivuston virheelliset päätelmät.
Jari on useassa eri yhteydessä vastustanut jyrkästi lihan määrän vähentämistä ruokavaliossa pitäen sitä epäterveellisenä johtuen ihmisen kehityshistoriasta.
Ihmisrodun menestyksen salaisuus on sekaravinto. Muihin eläimiin verrattuna ihmisapina kykeni sekä hankkimaan että sulattamaan poikkeuksellisen monipuolisesti eri ravintoaineita. Satojentuhansien vuosien kuluessa ihmiset ovat eri alueilla noudattaneet sitten hyvinkin erilaisia ruokavaliota pitkiä ajanjaksoja. Näistä osa on ollut kasvisruokavalioita, osa sekaruokavalioita.
IHmisen historian perusteella ei olekaan yhtä ainoaa oikeaa. Terveellisin nykyihmiselle löytyy epidemiologisten tutkimusten avulla. Kasvisruokavaliota noudattavat elävät johdonmukaisesti noin 5 vuotta pidempään, olipa asuinpaikka Amerikka tai Intia.
Voin kommentoida väitteitä tarkemmin jos linkkaat ne tänne.
t. Saska
No mielestäni asiat on lyhyesti ja ytimekkäästi Jarin sivustolla esillä. En osaa poimia sieltä väitteitä, koska en tiedä mistä niistä olet erimieltä. Anna-Liisan tavoin minua olisi kiinnostanut, että oletko ylipäätään mistään Jarin blogissaan esittämästä tulkinnasta erimieltä. Linkki blogiin löytyy ylempää Anna-Liisan kommentista.
Mutta mikäli olen oikein ymmärtänyt, niin sinun ja Jarin näkemykset esimerkiksi rasvoista, eivät kovin radikaalisti eroa toisistaan. Eli ehkäpä Jari on vain suututtanut sinut jollain kommentillaan tms.
Itse syön surutta kaikkea mahdollisimman vähän teollisesti prosessoitua ruokaa. Eläinrasvoja olen ikäni syönyt paljon enemmän kuin virallisesti suositellaan. Hiilareita ei ole koskaan mennyt niin paljon kuin nykyisissä suosituksissa suositellaan. Esimerkiksi leipää tai puuroa en ole oikeastaan koskaan juurikaan syönyt. Omien vuosikymmeniä kestäneiden epätieteellisten kokemusteni perusteella minun on melko mahdotonta uskoa THL:n höpinöitä, joissa asioita perustellaan “asiantuntijoiden yksimielisyydellä”. Jopa kaloriteoria tuntuu omien kokemusten perusteella höpö-höpöltä. Mutta jos löytyy jotain oikeasti tieteellistä vakuuttavaa näyttöä ruokavaliotani vastaan, niin kyllä minua todellakin kiinnostaisi kuulla siitä. Maallikkona en ehkä osaa etsiä ja tulkita tutkimuksia oikein. Sen vuoksi asiantuntijoiden (ja jopa valveutuneiden maallikoiden) mielipiteet ja tulkinnat tutkimuksista kiinnostavat, etenkin mahdollisimman vähän kiihkoilua harrastavien asiantuntijoiden (joita on harmittavan vähän).
No ihan esimerkki:
Jari sanoo:
“Myöhemmin julkaistu tutkimuskooste kertoo, että useimmissa tutkimuksissa (12/15) rasvan laadulla ei ole ollut vaikutusta insuliiniherkkyyteen. ”
Ja todellisuudessa tuo tutkimuskooste sanoo näin:
“Most studies (twelve of fifteen) found no effect relating to fat quality on insulin sensitivity. However, multiple study design flaws limit the validity of this conclusion. In contrast, one of the better designed studies found that consumption of a high-saturated-fat diet decreased insulin sensitivity in comparison to a high-monounsaturated-fat diet”
Eli: valikoimalla löytää mistä tahansa tutkimuksesta omaa näkemystä vahvistavia virkkeitä. Olisi kiva, jos kuitenkin kunnioitettaisiin tutkimuksen todellista sisältöä. Eikä pelkästään kiva – se on välttämätöntä, jos ei halua jumittua asenteisiinsa.
Eli jos oikein ymmärsin, niin Jari “unohti” mainita, että näiden tutkijoiden mielestä nuo 12 tutkimusta eivät olleet riittävän päteviä päätelmien perusteeksi. Sen sijaan yksi tutkimus oli riittävän laadukas, että sen perusteella voi sanoa että tyydyttyneet rasvat saattavat laskevat insuliiniherkkyyttä. Tämän koostetutkijoiden mielestä asiasta tarvitaan kuitenkin lisätutkimuksia. Eli totta joka sana Jarilta. Eikä tuo mielestäni ole mitenkään paha “unohdus” Jarilta.
Siteeraamasi Jarin lauseen jälkeen, Jari esittää kaksi tuon tutkimuskoosteen jälkeen julkaistua tutkimusta, joiden mukaan tyydyttynyt rasva ei lisää insuliiniherkkyyttä. Siinä siis sitä tutkimuskoosteen tekijöiden kaipaamaa lisätutkimusta? Niistä et maininnut. Mielestäni yhtä harmiton/paha “unohdus” kuin Jarilla.
Olet mielestäni oikeassa, että valikoimalla saa omaa näkemystä vahvistavia virikkeitä. Mutta mielestäni Jari on käsitellyt asiaa hyvin asiallisesti, ottaen huomioon hänen ennakkoasenteensa. Samaa ei voi sanoa hyvällä tahdollakaan esimerkiksi Uusituvan ja Puskan kirjoituksista.
Entä eikö mielestäsi väitteesi: “Kasvisruokavaliota noudattavat elävät johdonmukaisesti noin 5 vuotta pidempään, olipa asuinpaikka Amerikka tai Intia.” ole valikoiduilla tutkimuksilla oman näkemyksesi pönkittämistä? En kyllä väitä/kuvittele itse olevani yhtään sinua parempi tässä asiassa. Olen vain yrittänyt etsiä foorumia, jossa näitä asioita käsiteltäisiin, jos ei neutraalisti, niin ainakin tasapuolisesti. Erityisesti kiinnostaisi oman mielipiteeni vastaiset tutkimukset, asiantuntevasti molemmilta näkökannoilta kommentoituna.
“joiden mukaan tyydyttynyt rasva ei lisää insuliiniherkkyyttä”
Tarkoitin tietysti: “joiden mukaan tyydyttynyt rasva ei laske insuliiniherkkyyttä”
Nuo kaksi “uutta” tutkimusta ovat samalla tavalla ongelmallisia kuin ne aiemmatkin. Pieniä, parillakymmenellä hengellä. Se koosteen mainitsema “hyvä” tutkimus oli pitkäkestoinen ja tehtiin yli 150 terveellä koehenkilöllä. Jos eroja halutaan nähdä, koehenkilöitä pitää olla riittävästi. Jos tavoitteena on todistaa, että eroja ei ole, kannattaa siis tehdä pieni koe
Suuri osa näistä nyt pinnalla olleista ristiriidoista johtuu juuri siitä, että “maallikot” eivät kiinnitä juurikaan huomiota tutkimusten laatuun samalla tavoin kuin “asiantuntijat”. Kaikki tieto ei kuitenkaan ole samanarvoista, ja sen vuoksi tuota yhtä koostetutkimusta ei VOI referoida niin, että väittää sen pitävän kovia rasvoja yhtä hyvänä kuin pehmeitä.
Eli: oma näkemykseni tutkimusten pohjalta on, että pehmeä rasva on kovaa terveellisempää.
Kasvisruokavalioilla elävät ihmiset elävät pitempään, tutkimusten mukaan. Miten se nyt olisi ennakkoasenteiden pönkittämistä, jos minä tiedän, että asiaa käsittelevät tutkimukset yleisesti näin esittävät?
Tämä menee jo ihan pöhköksi, anteeksi nyt vain.
…
Ai niin, en minä ole kasvissyöjä. Termi on kai fleksari, syön kalaa runsaasti ja lihaa toisinaan.
Ok, eli tyydyttyneet rasvat saattavat laskea insuliiniherkkyyttä. Lisätutkimuksia tarvitaan. Toinen asia onkin sitten, että kuinka suuri merkitys sillä on esimerkiksi karpille, jolla sokeriarvot eivät muutenkaan suuresti heittele.
Minä voisin pönkittää ennakkoasennettani sekaravinnosta tyydyttynein rasvoin höystettynä pelkän kasvissyönnin edelle esimerkiksi viittaamalla Okinawalaisten ruokavalioon, joka sisältää myös rasvaista possua ja kaloja. Jos kasvissyönti kiistatta lisäisi elinvuosia sekaravintoon verrattuna, niin miksi kukaan asiaan perehtynyt tutkija söisi lihaa tai kalaa? Vai väitätkö, että lihaa ja kalaa syövät ravintotutkijat ovat epäpäteviä? Jos asia on niin yksioikoinen kuin esität, niin miksi se on niin vaikea esittää meille maallikoille ymmärrettävässä muodossa?
Lisäsit tuon fleksari-lisäyksen siinä välissä kun muotoilin tekstiäni. Joo, taitaa mennä pöhköksi tämä minun jankutukseni, sorry. En vain oikein tajua, että miksi syöt kalaa ja lihaa, jos ne mielestäsi vievät odotusarvoisesti 5 vuotta elinajastasi.
Miksi kukaan tupakoi? Miksi ihmiset harrastavat suojaamatonta seksiä ja saavat AIDSin? Miksi ihmiset syövät liikaa?
Terveys ja hengissäpysyminen ei ohjaa ihmisiä kovinkaan vahvasti silloin, kun vaikutukset näkyvät pitkän ajan päästä. Pätee myös ns. asiantuntijoihin. Keski aika pitkään ennen kuin lääkärien ammattikunta oli lopettanut tupakoinnin.
Olen itse vähentänyt lihansyöntiä lähinnä ympäristösyistä, ja se on nykyisin enimmäkseen siipikarjaa, joka on hieman parempi valinta (pl. eläinten hyvinvointi).
Ei liha sinänsä ole pahasta! Punainen liha lisää syövän riskiä jonkin verran, mutta enemmän on kyse siitä, että mitä ruokavalioon tulee lihan tilalle. Kasvikset mitä ilmeisimmin sisältävät terveydelle monin tavoin edullisia yhdisteitä, tai ainakin runsaammin ja monipuolisemmin kuin liha.
Lihan määrä nykyisessä ruokavaliossa voi olla samaa luokkaa kuin 10 000 vuotta sitten. Se muu, mitä syömme, on kuitenkin vähemmän ravitsevaa kuin muinainen ravintomme. Viljan viljely kehittyi vähin erin esihistoriallisella ajalla, ja sitä ennen söimme huomattavasti enemmän kasviksia, joissa oli vähemmän energiaa ja siis enemmän “muuta”. Tuo “muu” ei määrittelemättömyydestään huolimatta ole merkityksetöntä.
Eli: jos haluaa pysyä suosituspainossa, pitää todennäköisesti karsia hieman lihaa, jotta saa riittävän määrän kasviksia. Ja tästä huolimatta: ruoka on vain ruokaa. Onnelliset ihmiset elävät hekin monta vuotta pitempään.
Päivitysilmoitus: Saska Tuomasjukka » Arkisto » Huomaistko: ravitsemussuositukset muuttuivat jo!