Pidimme eilen palaveria ravitsemusartikkelista. Sen on tarkoitus kertoa neuvolan väelle, että millä keinoilla lasten ravitsemukseen oikeasti pystytään vaikuttamaan.
Pohjana on ajatus, että suosituksilla ei ole mitään vaikutusta ruokavalioon. Tämä oli erittäin kokeneen asiantuntijan mielipide.
Tavallinen tallaaja ei nykyistä tarkemmin suosituksia enää jaksa päntätä. Liha paha, hedelmä ja kasvis hyvä, juokseva rasva hyvä, sokeri paha, suola paha ja niin edelleen. Asia tiedetään, ja kaupasta ostetaan päivän tarjouksessa mitä sattuu. Tieto ei muutu toiminnaksi.
Kuuntelin, ja olin samaa mieltä. Nyt sitten laadimme toimenpide-ehdotuksia siitä, miten esimerkiksi Neuvokasta, Painokasta, Saperea, Työkalupakkia ynnä muita uusia hienoja menetelmiä tehokkaammin käytettäisiin havahduttamaan perheet huomaamaan ne tilanteet, joissa päivittäinen ruokailu lähtee menemään pieleen.
Lapsillahan se tapahtuu siinä yhden ikävuoden kohdalla – eli silloin, kun he siirtyvät vauvan omista ruoista perhekomppanian vääpelin yleiseen muonitukseen.
Tämä keskustelu vahvisti omaa näkemystäni siitä, että koko väestön ravisemussuositukset ovat niin ikään menettäneet merkitystään terveyden edistämisessä. Kenties tulevaisuudessa parannus aikuisten ruokavalioon löytyykin tehokkaammin sitä kautta, että lasten syntymän myötä aikuiset alkavat oikeasti mietiskellä mitä suuhunsa pistävät. Lapsi kun oppii melkein kokonaan esimerkistä.
Suosituksia taidetaan seurata vain laitosruokailun suunnittelussa ja sielläkin tulee äkkiä raha vastaan, joten on helppo uskoa että suosituksilla ei ole suurtakaan vaikutusta.
Tällä viikolla on ollut hiukan uutisoitunakin australialaistutkimus, jossa todetaan että alttius lihavuudelle ja myös metaboliselle oireyhtymälle syntyy jo äidin vatsassa.
http://circ.ahajournals.org/cgi/content/
abstract/119/13/1720
Mielestäni tavoittetta voisikin vielä aikaistaa siten että aikuiset saataisiin oikeasti miettimään mitä suuhunsa pistävät viimeistään jo siinä vaiheessa kun suunnitellaan perheenlisäystä. Se olisi reilua erityisesti lasta kohtaan.
Tämä tutkimuksen käsittelemä alue on ilmeisen vaikeaa, koska siitä ei juurikaan ole keskustelua käyty vaikka sitä vahvistavia tuloksia on käsittääkseni kohtuullisen paljon.