Taimenen Hannu kertoi tuossa syksyllä, että taas oli sikalassa käyty yön aikana. Lukot oli auki ja paikkoja sikalassa sillä tavalla järjestelty, että omistaja tiesi jonkun vieraan käyneen.
Pari viikkoa sitten tuli A-studion kautta julkisuuteen syksyllä sikatiloilla kuvattua materiaalia. Hannun tilalta ei ollut videota. Sen sijaan Paimiosta kaksi muuta sikatilaa oli joukossa, niistä yksi Kalevalla. Ihmekös tuo, meidän mäelle kun kiipeää niin viisi-kuusi sikalaa pystyy näkemään päätä kääntämättä. Sikasykli on ollut nousukiidossa silloin kun näillä savimailla 60-70-luvuilla rakennettiin Suomen uutta maataloutta.
Mitä kuvat kertovat? No ainakin kuvien puuttuminen Hannun sikalasta kertoo, että kaikkialla ei löytynyt karmeata katsottavaa. A-studiossa ja netissä julkaistu aineisto on kooste pahimmasta päästä.
Evira kursaili aikansa materiaalin nähtyään, kehtasi väittää, että tiloja ei voi tunnistaa. Voihan ne. GPS-koordinaateilla pässikin osaa laittaa kruksin kartalle. Evirakin osasi lopulta, ja lähetti eläinlääkärin paikalle. Tulos: puolessa sikaloista oli rikottu lakia.
Eviran tulos on jupakan merkittävin tieto. Puolet kuvatuista sikaloista noudatti lakia. Sikatalouden ongelma ei siis ole lakien rikkominen, vaan se, että lakien ja asetusten mukaan toimiva sikala ei vastaa ihmisten käsitystä eläinten asiallisesta kohtelusta.