Kävin Tampereella, luomupäivillä. Koolla oli taas iso joukko luomuruokaa syömällä ihmeparantumisen kokeneita elämäntapaintiaaneja. Tiesittekö, että 100 % luomuruoalla käyvät tosiluomut eivät koskaan sairasta eivätkä saa luomuviinasta edes krapulaa, mutta saavat heti allergisia oireita, jos samassa huoneessa on tavallisia ihmisiä? Ne on ne kemikaalit.
Olen vakuuttunut, että se on ihan totta. Minäkin saan näppyjä Ultra-lehdestä, ekovihreistä, telaketjufempoista ja nyt myös luomuhörhöistä.
Kun tunne viimeisen ryhmän kanssa oli molemminpuolinen, ei konfliktin vaaraa enää ole. Kierrämme toisemme kaukaa. Pahoitteluni kaikille Tampere-talossa tulilinjalle jääneille.
Taas kerran vain ihmettelen…miten maailma pelastetaan luomulla, jos sen ilosanomaa levittävä käyttäytyy kuin piriä ja luomuviinaa napannut anabolisilla steroideilla pakattu Jehovan todistaja?
No ei kovin hyvin. Luomun osuus ostoskorissa on viimeisen viiden vuoden aikana kohonnut muistaakseni noin 0,2 %. Se on nyt huimaavat 1 %. Jo joka kahdeskymmenes suomalainen ostaa ainakin yhden luomutuotteen jopa kerran viikossa. Huraa.
Tästä on vain yksi tie. Mutta miten sille päästään, Ruokatieto Luomu?
–
JK. 29.3.2009 Luomukauppa Kiskossa, johon ajaa huristellaan ihan Helsingistä asti. Ja tämä bisnesidea oli Luomupäivillä kertomassa “herkullisista keinoista estää ilmastonmuutos”… anna mun kaikki kestää…
(OT: Mikseivät luomupiirit muuten rummuta ns. suorakylvöä viljelyssä? Laura Alakukun artikkeli suorakylvöstä – pdf-tiedosto)
Blogin kello ei ole Suomen ajassa. Edellinen kommenttini on blogisoftan mukaan lähetetty klo 6:29, kun todellisuudessa kello oli 8:20. Kaksi tuntia myöhässä – olisiko brittipalvelin?
Olen ehdottomasti luomun kannattaja. Luomulla on sama ongelma kuin Vihreillä joskus muinaisaikoina: kova linja ei hyväksy sitä, että tärkeää asiaa edistetään vain yhteistyöllä “markkinavoimien” ja muiden saatanoiden kanssa.
Kovan linja luomufasistit ovat mitätön vähemmistö. Sen vuoksi olinkin äimän käkenä, kun kokoontumisajoissa hörhösiivelle annettiin näin paljon tilaa.
Tietty kyseessä saattoi olla hupaisa välinumero, mutta siinä tapauksessa meni jo vähän yli.
Bittiavaruuden asioista bloginpitäjä ymmärtää kovin vähän… kellonaikoja olen itsekin ihmetellyt. Vihreä liitto on tainnut ulkoistaa tämän jonnekin kauas…
No huh huh. Sä et ainakaan ole vetänyt luomuruokaa, kun olet noin allerginen
Pakko kertoa – vähän sivistää teikäläistä – että omaa blogiani lukee viikottain 7000 ihmistä, jotka kaikki tuntuvat tajuavan jotain, joka teikäläiseltä menee autuaasti ohi. Luomuruoka on terveellisempää kuin ei-luomu, eivätkä todellakaan vähäisimpänä syynä tähän ole kemikaalit.
Esimerkiksi Espoossa luovutaan ensi syksynä natriumglutamaatin käytöstä kouluruoassa, että se nyt tähän alkuun niistä kemikaaleista. Esimerkiksi.
Luomu ei pelasta maailmaa, mutta luomuelintarvikkeista puuttuu monia allergiaa tai yliherkkyyksiä – jopa sairautta – aiheuttavia kemikaalijäämiä. Ja sekin on totta, että migreenipotilaat eivät saa luomuviinilasillisen jälkeen niin todennäköisesti migreenikohtausta, kuin tavallisesta viinistä, jossa on torjunta-ainejäämiä. Mutta kyllä sillä kännit saa
Lievemmän krabbiksen vaan.
Kiitos Noora sivistyksestä. Luomussa on tekijöitä, jotka ovat uskon asia. Suurin osa allergioista kuuluu näihin.
Natriumglutamaatti taas ei kuulu luomuasioihin lainkaan. Sehän on hyvinkin “luonnollinen” aineosa, jota on itämaisessa keittiössä käytetty ikuisuus. Haitalliseksi sekin voi siirtyä, jos käyttö on liian korkea.
Tiedätkö Noora miksi luomu ei ole edistynyt Euroopassa riittävän nopeasti, tai miksi se Suomessa on jäänyt marginaaliseksi? Siksi, että ihmiset kuvittelevat sen olevan jotakin, joka tekee heille hyvää. Siis nekin ihmiset, jotka eivät sitä osta. Ja koska nämä ihmiset eivät ole valmiita maksamaan terveydestä etukäteen – sehän nähdään koko ajan esimerkiksi sydän- ja verisuonitautien ja diabeteksen yhteydessä – niin luomu jää hyllyyn homehtumaan.
Luomun kehnossa sijoittelussa kaupassa ja siitä seuraavassa huonossa myynnissä on turha syyttää yksin kauppaa. Moni luomun tekijä ajattelee myyvänsä ihmelääkettä, jonka markkinoinnissa ei tarvitse huomioida ihmisen ostokäyttäytymiseen vaikuttavia tekijöitä. Tämä on utopiaa, tai mikkosittain fasismia. Olisihan se kiva, jos voisimme määrätä kaupan myymään ja ihmiset ostamaan luomua. Vaan kun emme voi. Niin kauan kuin luomutuote näyttää siltä kuin se olisi ostettu DDR:n armeijan sissimuonavarastosta on turha syyttää kauppaa siitä, ettei se myy.
Luomun pitää vakuuttaa ketjun joka porras erinomaisuudestaan. Sen pitää viestiä tehokkaasti siitä, miksi se on parempi vaihtoehto. Se on turvallisempi, terveellisempi, ekologisempi ja eettisempi. Jos maailman haluaa pelastaa – niin kuin minä haluan – pitää luomustrategiassa entistä voimakkaammin korostaa kahta viimeistä.
Luomu on ekologinen ja eettinen vaihtoehto, eikä herätysjuhlien palvontakohde.
t. meikäläinen,
ei kuitenkaan Nashi
Mielenkiintoista vääntöä – otanpa osaa. Kannattanee jättää ihan omaan keskusteluun natriumglutamaatit ja muut “luonnolliset” ainesosat – vaikka käsittääkseni mm. tätä lisäainetta ei luomussa sallitakaan eli vaikuttaa siten luomuasioihin
Tiedätkö Saska miksi luomu ei ole edistynyt joissakin Euroopan maissa, kuten Suomessa, ja jäänyt, aivan kuten totesit, marginaaliseksi? Siksi, että suomalaiset viljelevät yhä myyttiä puhtaasta suomalaisesta ei-luomusta elintarvikkeesta. Ja sehän ei pidä paikkaansa. Tähän asiaan, ostokäyttäytymiseen tai siihen, että luomu koetaan viherpiiperrystouhuna, ei varmaan ole vaikuttanut tippaakaan mm. teollisuuden ja kaupan intressit ja mielipidemuokkaukseen/mainontaan/tuotteistukseen/tukiasiin käytetyt miljadit.
Siinä olet aivan oikeassa, että luomu-brändinä ei ole onnistunut kertomaan omasta erinomaisuudestaan. Siinä olet väärässä, että se ei olisi sitä onnistunut tekemään muualla. Esimerkiksi Jenkkilässä tai Briteissä organic-food on kova juttu. Eikä missään nimessä enää marginaalia. Maailman parhaat brändääjät kyllä osaavat hoitaa homman ja sehän on helppoa kun ei tarvitse rakentaa brändiä… hmm… epätotuuksille.
Unohdit myös mainita keskeisen syyn luomun erinomaisuudessa: se on maku (kysy vaikka keneltä huippukokilta). Makuhan on yhtä kuin ravinnepitoisuus = terveellisyys. Ihmiselle hyvä maistuu hyvältä, huono ei maistu. Luomukaan ei ole samaa kuin täysin luonnonmukainen (se kaikkein voimakkaimman makuinen), mutta on se paljon lähempänä alkuperäistä. Mitä kauemmas alkuperäistä ruokavaliota, sitä johon kehomme on tuhansien vuosien aikana kehittynyt, sitä enemmän ongelmia syntyy.
Vaikka luomuruoka ei automaattisesti tarkoita vähemmän prosessoitua ruokaa, niin usein se sitä on – todennäköisesti tämä on vieläkin merkittävämpi luomusta seuraava hyöty.
Ehdottomasti olen kanssasi samaa mieltä luomun tarpeellisuudesta vakuuttaa koko ketju. Niin kauan kun luomua ei kytketä MYÖS hyvään makuun, suorituskykyyn, “edelläkävijyyteen”, “älyyn” ja terveellisyyteen, ei siitä jaksa kiinnostua muut kuin “ituhipit”.
Hei Aleksi, hyvä että otit esille maun. Jos – enkä nyt ota kantaa onko se totta – luomu on paremman makuista, se on kova myyntiargumentti sitten kun ihmiset ostavat sen ensimmäisen luomutuotteen.
Kehtaan väittää, että luomun heikko menestys Suomessa johtuu osittain siitä, että tuotteet eivät ole olleet riittävän helppokäyttöisiä. On ihan selvää, että tuoretuote on aina paremman makuinen kuin prosessoitu, mutta on luomusta täysin erillinen asia yrittää kääntää ihmisiä käyttämään aikaa ruoanlaittoon sen kaiken muun sijasta, mikä nyt heitä enemmän kiinnostaa.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että Suomi on harvinaisen epäonnistunut, ja mainitsemistasi syistä. Suoamlainen puhtaus ei ole täysin myytti – esimerkkinä tästä käy vaikkapa salmonella, joka nyt on ensi kertaa Suomessa todellisena ongelmana, tai hullun lehmän tauti. Nämähän ovat ruokakriisejä, eivät niinkään puhtauden merkkejä, mutta kertovat nekin jostakin. Suomalainen ruoka on keskimäärin “puhtaampaa” tarpeettomista kemikaaleista kuin vastaava keski- tai itä-eurooppalainen ruoka, mutta onko se riittävä syy “syrjiä” luomua onkin toinen juttu.
Jatketaan myöhemmin, kevätsää kutsuu!
Mausta: kannattaa maistaa – siitä sen huomaa. Tai sitten luottaa maistamisen asiantuntijoihin.
Minä kehtaan väittää että luomun heikko menestys on seurausta jo mainitsemistani “mielikuva” asioista, saatavuudesta, ruokakulttuurista ja sen arvostamisesta ja aivan takuulla HINNASTA. Suomalainen ei ole kovin laatutietoinen. Halvin kelpaa. Ja miksei kelpaisi jos ei tiedä paremmasta tai ei ole saanut oikeaa informaatiota päätöksien tueksi.
Tarkoitatko helppokäyttöisellä eineksiä tai puolivalmisteita? Vai esim. pakkauksen “käyttöliittymää”? Henkilökohtaisesti toivon että luomua ei vietäisi tähän suuntaan, koska silloin käsittely vie väistämättä (kovalla työllä saavutettua) laatua tarpeettomasti huonommaksi. Parempi tie olisi kieltää/rajoittaa aistienhuijausteollisuutta (maku, väri, säilöntä jne), jolloin ihmisen aistit ja mielitekojärjestelmä voisivat hoitaa tehtävän automaattisesti. Tuorepuolivalmiste tai -eines ketjuun en oikein usko isossa mittakaavassa. Pienessä kyllä.
Suomalainen puhtaus on osin tietysti totta. Harmittavan usein “turvallinen elintarvike” kuitenkin tarkoittaa ruoan alkuperäisen, meille välttämättömän olemuksen vähentämistä. Tarkoitan sen alkuperäisyyttä ja orgaanisuutta. Ajattelemme liian usein, että voimme vain poistaa ruoasta jonkun “elementin” (esim. maidon pastörointi “huonojen” bakteerien tuhoamiseksi tai homogenointi rasvakoostumuksen muuttamiseksi) aiheuttamatta mitään haittaa elintarvikkeelle ja sitä myötä itsellemme. Mikäli ymmärtäisimme mm. kehoamme ja luonnon mekanismeja, voisimme todeta että koko logiikka on järjetön.
Jatketaan
Päivä taittuu iltaan. 4-vuotias lapseni on ensimmäistä kertaa kotikonnuilla saanut kokea oikean kevättalven. Kiitollisuuteen on syytä.
Luomulla on kana-muna -ongelma: niin kauan kuin ei ole riittävää kysyntää, ei ole mahdollista tehdä muuta kuin perustuotteita (esim. jauhoja, öljyä, kasviksia). Niin kauan kuin ei ole puolivalmisteita tai vaikkapa luomupakastepizzaa, ei toisaalta myöskään saavuteta massoja.
Kun luomu on niin kerrassaan erinomaista, sen ei pidä hyljeksiä massatuotteeksi muuttumista. Kuten sanoin, on täysin luomusta irrallinen asia ryhtyä kertomaan ihmisille, että hylkää elämäntapasi ja tee ruokasi itse.
Esimerkkejä positiivisesta kierteestä on ulkomailla olemassa. Esimerkiksi Englannissa tietty kriittinen massa on ylittynyt, ja nyt luomua on saatavilla niin helposti ja niin monissa tuoteryhmissä (ja niin valmiina), että sen ostaminen ei vaadi toimitusjohtajan palkkaa tai rastalettiä.
Se, että kokki osaa arvostaa luomun makua, ei vakuuta minua siitä, että suomalainen ostaisi *luomua* tällä perusteella. Paremman maun brändääminen tiettyyn tuotantotapaan ei yksinkertaisesti todista itseään joka ostokerralla. Väliin mahtuu aina riittävän monta luomua, jotka maistuvat samalta kuin tavallinen – ainakin tavallisen ihmisen suussa.
Mielestäni luomun edistämisessä valmistajat – siis luomutuotteiden tekijät – ovat keskeisemmässä roolissa kuin nykyään ajatellaan. Luomupäivillä moni tuntui huutavan apuun jotakin ylimaallista kampanjaa, joka hyptonisoisi ihmiset ostamaan luomua.
Perskeles, jos se kerran on niin mainiota tavaraa, niin tehkää tuote, joka myy itse itsensä!
Tuomasjukka kirjoittaa asiaa, vaikka en luultavasti olekaan hänen kanssaan fundamenttifilosofiassa ihan samoilla linjoilla mitä luomuun tulee.
Maut ovat makuasioita. Jos uskoo jonkun maistuvan paremmalle, se maistuu paremmalle. Aleksi Perälän hehkutus luomun paremmasta mausta ei minun suussani ole totta.
Olette varmaan lukeneet Mats-Eric Nilssonin kirjan Petos lautasella? JOs ette, hankkikaa se jo huomenna kirjastosta.
Itse en missään nimessä ole luomuintoilija. Minun näkökulmastani saan luomua ostaessani ruppanatavaraa josta maksan paaljon enemmän.
Toisaalta lisäaineita en halua, yhtään. Paradoksi. Enkä halua laittaa ruokaa – iso paradoksi. Onneksi perheessä on ruoanlaiton harrastaja eli minulla on henkilökohtainen kokki.
Seuraava on hieman OT: en malta olla tässä antamatta linkkiä “alkuperäiseen” banaaniin
- sehän ei ole syöntikelpoinen. Ne hedelmät, joita syömme nyt, ovat ihmisen tuote jolla on hyvin vähän tekemistä villin alkuperäisversion kanssa.
Pohtimisen arvoinen asia: kannattaako / tuleeko luomu tuoda samalla tavalla “saataville” kuin ei-luomu? Mikä olisi paras strategia? Harrastelija pohjalta, mutta kuitenkin asiaa varsin monipuolisesti seuranneena en ole mitenkään vakuuttunut, että juuri helppokäyttöiset einekset olisivat se itsestäänselvä oikea tie.
Oletko törmännyt SIS.Deli+Cafe nimisen konseptiin? Siinä on yritystä tehdä asiat juurikin kaipaamallasi tavalla. Luomu pikaruokaa, jossa on huomioitu ruoan terveellisyys, hyvä maku, lähiruoka, ekologinen pakkaaminen + estetiikka. Tällä yhtälöllä hinta ja katteet pompsahtavat väkisin epäedullisiksi verrattuna kilpailijoiden vastaaviin. Erityisen hankalaksi asian tekee isoilla mainosbudjeteilla kampanjoitavat “funktionaaliset elintarvikkeet” yms tuotteet, jotka ovat omiaan lisäämään hämmennystä.
Kyllä se luomu sieltä on tulossa. Seuraava tuleminen tapahtunee ihan eri reittiä kuin aikaisempi
Undergroundissa tapahtuu ja kriittistä massaa kerrytetään…
Hyvin todettu Perenna: maut ovat ehdottomasti makuasioita
Sitähän tottuu mihin vain, varsinkin jos pienestä asti totuttelee. Ja aivan varmasti makuaisti, kuten muutkin aistit, vaativat harjaannuttamista toimiakseen briljantisti.
Sitä olen miettinyt että miksi joitakin kemikaaleja ja torjunta-aineita on vaikea maistaa? Miksi vaikka ne ovat haitallisia? Onko evoluutio tehnyt tepposen? Epäilempä että meille ei ole vielä ehtinyt kehittyä kunnollisia mekanismeja “myrkkyjen” maistamiseen, kuten on vaikkapa pilaantuneen ruoan tai vaikkapa savun hajun suhteen. En siis täysin luota vain makuaistiini näissä asioissa.
Sellaisen ruokailutaustan omaan, että voin sanoa kokeilleeni monenlaisia ruokavalioita ja raaka-aineita. Ja huomannut että aikaisempi herkku ei enää myöhemmin maistukaan hyvältä. Makuaisti on todentotta hyvin subjektiivista. Ei se silti tarkoita, että ruoka olisi siksi terveellista ja hyvää, kun se minusta tai sinusta maistuu hyvälle.
Perenna: sinulla taitaa olla iso ongelma, kun et halua luomua, mutta toisaalta et lisäaineitakaan. Mistäs sellaista ruokaa löytyy? Luonnosta (joka ei tosin enää ole lisäaineeton sekään) tietenkin, mutta onko sekin luomua?
Hyvin monet syömämme lajikkeet ovat kaukana alkuperäisistä – tärkeä huomio. Monesti ne on tosiaan jalostettu paljon energiapitoisemmiksi (“hyvän maun” salaisuus) ravintoaineiden kustannuksella. Oivallinen strategia aikana, jolloin suurin pula oli energiasta. Nyt vain valitettavasti meillä on huutava pula ravintoaineista, krooninen pula lähes jokaisella.
Banaanikommettiin minulla ei ole asiantuntemusta kommentoida – banaanilajikkeita lienee satoja – mikä niistä sitten on “alkuperäinen”? Mielenkiintoista olisi myös nähdä vaikka raakaruokavalioon tottuneen amatzonian alkuperäiskansanjäsenen koittavan syövän meidän perusruokia – veikkaan että kommentti olisi: “ei syömäkelpoinen”
Jopas oli taas terävä kynä Saskalla.
Ei ole helpossa saumassa luomu, ei. Markkinoilta puuttuvat vahvojen brändiemme alta luomut lähes tyystin. Kun samaan aikaan alati kasvavalla valmisruokasektorilla nähdään luomuja lähinnä kaupan merkkien sektorilla ja sielläkin rajoitetusti – missä menee luomu? Puhuttaessa kuluttajatrendeistämme, emme juurikaan näe luomutuotteita nautiskeluun & naposteluun suunnatuissa tuotteissamme. Luomutuotteet eivät juurikaan myöskään puhu helppouden puolesta, joten kysyä sopii edelleen, missä menee luomu? Niin, luomu menee juuri siellä mihin tässäkin keskusteluissa viitattiin, luonnollisuutta korostavissa, ruoanlaittoon intohimoisesti suhtautuvissa kotitalouksissa. Ja niissäkin se on marginaalissa.
Laskusuhdanteenkin aika on saanut pohtimaan säästö- ja ylellisyystuotteiden tasapainoa. Luomu on onnistunut profiloimaan itsensä osana ylellisiä ja laadukkaita tuotteita, mutta valitettavasti luomun volyymit eivät ainakaan vielä kanna tällä kovasti kilpaillulla tuotealueella.
Saska näki luomussa uskonnollisia piirteitä ja on hämmästyttävää, miten voimakkaasti varpailleen tällaiset kommentit luomutuotteita suosivat ihmiset saa. Herran tähden, mitä muuta luomulla on sulkina hatussaa kuin lähinnä voimakkaita uskon asioita? Kyllä, on siellä paljon muutakin, mutta etumatka perinteiseen, kotimaiseen ja todistetusti keskimääräisesti turvalliseen elintarviketuotantoomme on monissa osin vähäinen -siis vähäinen ostopäätöksen ja kuluttajavalinnan näkökulmasta.
Ei sillä, luomussa on paljon hyvää ja kuluttajien tarpeiden ristivirtauksissa näitäkin tarpeita on palveltava – entistä paremmin. Emme voi myöskään ruoskia yksin luomua siitä, ettei hän laskeudu tuoretuotteista myös helppoutta korostaviin, teollisuuden niskalenkissä nautiskeleviin ostoskoreihin ja tuotteisiin. Onhan hän niin tehnytkin, mutta kaupan ja teollisuuden naimakaupassa luomun rooli ei toki ole vain aktiivi, vaan myös passiivi, jopa sivusta seuraaja. Emme voi edes puhua luomusta vain teollisuusnäkökulmasta – pikemminkin talonpoikaisnäkökulmasta, joka olisi sopivissa määrin omaksuttava sekä teollisuuden että kaupan saralla. Onneksi meillä on jo nyt kaupparyhmittymiä, jotka uskovat vahvasti eettisyyden ja ekologisuuden trendiin. Siellä se viesti kun on väkisin muutakin kuin provokatiivinen uskon asia.
Nyt sä oot asian ytimessä, Juuso, niin kuin sillä kemiläisellä näyttelijällä mikä sen nimi nyt olikaan -ohjelmassa oli tapana sanoa.
Ongelma on juuri se, että olemassa olevat brändit eivät ole ottaneet luomua siipiensä suojaan. Tässä esimerkiksi Reilu kauppa on onnistunut (jossain määrin) paremmin.
Se, että suomalaiset ketjut eivät ole asiasta innostuneet, kuvastaa hyvin suomalaista takapajuisuutta eettisyydessä. Ei siinä mitään, kansanluonteensa kullakin.
Mutta jos tämä on oikeasti se suuri ongelma, tähän pitää puuttua. Koulutusta, resursseja, aikaa ja infoa on suunnattava ketjuille. Niillä on vastuunsa.
Kyllä minä tuon banaanin söisin. Mikä siinä on niin tapaavaa? Kaikki oikeat hedelmät ovat ihan täynnä siemeniä, liittyy varmaan hedelmän biologiseen funktioon
En lue hedelmiksi nykyajan siemenettömäksi sokerikarkiksi jalostettuja frankenstein-”hedelmiä”. Niistä on maku kaukana, mutta sokerihumalan kyllä saa. Ravinteet puuttuu, minkä voi päätellä laimeasta mausta (kuten myös sokerihumalasta).