Kuntapalveluiden lihavat vuodet ovat ohitse. Talouskasvu ei tulevaisuudessa enää riitä ruokkimaan kunnan menoautomaattia, globaaleista syistä. Kun Suomessa suuret ikäluokat siirtyvät samaan aikaan eläkkeelle, verotulot pienenvät ja palveluiden tarve kasvaa.
Kuntien on muututtuva. Kunnan on keskityttävä siihen, mihin se on tarkoitettu: perustehtävien tuottamiseen taloudellisesti, sosiaalisesti ja eettisesti kestävällä pohjalla.
Kuntalaisellakin on petrattavaa. Jatkossa ei riitä, että maksetaan verot kiltisti. Pitää myös pyytää vähemmän. Olla vastuullisempi. Ottaa vastuuta lapsistaan ja muista läheisistä, omasta terveydestä, harrastusmahdollisuuksista ja mistä nyt vielä.
Kunnan velvollisuus ei ole tarjota kaikkia uusimpia urheiluharrastuksia, museota jokaiselle paikalliselle keräilijälle, koulukuljetusta jokaiselle, velkatakuita kaikille yrittäjille. Ja mitä nyt vielä.
Tarvitaan reilua peliä. Se on sitä, että kunta ja kuntalainen ottavat molemmat enemmän vastuuta.
Kunnan vastuulla on nyt tehdä lista paimiolaisten peruspalveluista, suunnitella toimet niiden turvaamiseksi ja ryhtyä toteuttamaan sitä. Määrätietoisesti. Se sisältää palveluiden supistuksia ja verojen korotuksia ja ulkoistuksia. Näiden toteuttaminen puree tietysti eniten kuntalaiseen, joten niiden hyväksyminen on kuntalaisen vastuunkantoa.
Kunnan raskain vastuu on henkilöstökulujen karsinnassa. En näe muita vaihtoehtoja kuin vähentää kunnan työntekijöiden määrää pitkällä tähtäimellä, huolellisesti suunnitellen. Kunnan toinen raskas tehtävä on elinkeinopanostusten kriittinen arviointi. En näe muuta mahdollisuutta kuin takavuosien yritystakauskulttuurin romuttamisen. Se, että ennen tuettiin, ei tarkoita, että nyt enää pitäisi tukea. Maailma muuttuu, yrityksillä on liian nopeat jalat. Jo tehdyt “panostukset” on arvioitava kriittisesti. Tämä on kunnan velvollisuus, vaikka kipeää tekeekin.
Kun kunta tekee osansa, kuntalaiset tekevät omansa. Se on reilua. Kunta aloittaa.
Kuullosti aika pitkälti Toivotalkoilta.
“Kunnan vastuulla on nyt tehdä lista paimiolaisten peruspalveluista ja ryhtyä toteuttamaan sitä. Määrätietoisesti. Se sisältää palveluiden supistuksia ja verojen korotuksia ja ulkoistuksia. Kunnan henkilöstön määrän on laskettava [lihavointi bloginpitäjän]“. Tämän lauseesi voisin käydä naulaamassa vaikka kaupungintalon oveen. Asia on juuri näin. Elinkeinopolitiisesti en ole ihan yhtä jyrkillä linjoilla, mutta on toki selvää että tällä hetkellä meidän panostuksemme ovat suhteessa kantokykyymme liian suuria. Meillä on muutamia pommeja jotka voivat realisoitua milloin tahansa. Ei niinkään yrityspuolella vaan kyseessä ovat nämä surullisen kuuluisat P:llä alkavat kohteet Ylä-Vistalla. On pakko todeta, Paipin rakentamispäätös on nykyvalossa surullisin virhe mitä valtuusto on miesmuistiin tehnyt. Edellinen valtuusto, johon itsekin päädyin sai käteensä puoliksi tehdyn rakennuksen. Siinä ei ollut enää todellisia vaihtoehtoja, tultiin ns. valmiiseen pöytään, missä oli vain huonoja vaihtoehtoja. Hiihtoputken kaltainen laitos pärjäisi varmasti hyvin, jos se kiertäisi esimerkiksi kylpylähotelli Caribiaa. Sijainti Paimion urheilupuistossakin olisi ollut kohtuullinen, mutta tuskin riittävä sekään. Ikävä tosiasia näissä liikuntapaikka-asioissa on, että ne yleensä tarvitsevat ainakin yhden konkurssin jotta ne voivat menestyä. Rahoituksen rakenne on yleensä liian tiukka, ja innostuneet ihmiset eivät näe (tai halua nähdä) mahdollisia sudenkuoppia. Ikävä ja inhimmillinen ilmiö. En halua Paippia kampittaa ja toivon sinne kaikkea hyvää, mutta alkuperäinen “business plan” on täynnä optimistisia olettamuksia.
Varsinainen työllistävä yritystoiminnan tukeminen ei ole epäonnistunut. Toki sielläkin puolella voivat riskit realisoitua. Parhaita kuntia tässä toiminnassa on naapurimme Lieto. Liedon elinkeinoasiamies (tittelistä en ole varma) on imuroinut Lietoon valtavan määrän uusia yrityksiä aktiivisella työllään. Lähinnä naapurikunnista, mutta myös alueen ulkopuolelta. Se, mitä me saamme rahoillemme vastinetta TAD:sta ei hyötysuhteeltaan mitään Liedon vastaavaan verrattuna. Potkuri lienee ainoa asia mistä meille on saatu todellista hyötyä. Eli linjaisin tavoitteeksi aktiivisen yrittäjien tukemisen ja uusien yritysten hankkimisen, mutta ei raskaiden takausten kautta.
Toivon että kaikki pommit eivät laukaisi samanaikaisesti. Meillä on toivoa, mutta tarvitsemme toivon lisäksi myös kuntalaisilta Saskan peräämään vastuunkantoa sekä merkittävää saavutetuista eduista tinkimistä. Enkä todellakaan tarkoita hyvinvointiyhteiskunnan purkamista. Esimerkiksi jos tuottaisimme sen mitä 80-luvulla voisimme laskea veroäyriä selvästi (lue. kärjistys). Minulla oli ainakin ihan onnellinen lapsuus 80-luvulla. Hampaat hoidettiin, ruokaa ja opetusta saatiin. Tarvittavat päätökset vakauttamisen käynnistämiseksi tehdään lähikuukausien aikana. Toivottavasti valtaosa niistä olisi oikeita. Tulevaisuus näyttää.
Jarkko naulasi ihan oikean tekstin (muokkasin välissä sitä, tuo oli alkuperäinen – ajatus on ihan sama). Saa naulata, naamakuvan kera.
Tiedän, että se ei miellytä monia, ja herättää taas henkiin puheet Vihreistä Kokoomuksen puisto-osastona. Tai sosiaalisena omatuntona.
Joissakin asioissa näin onkin. Oden määritelmä Vihreistä on joskus ollut porvarillinen vasemmisto. Vaikka Ode onkin muuttunut vähän liian yksityisajattelijaksi kelvatakseen takuuvihreäksi, on osa Vihreistä ja Vihreästä järjenjuoksusta tiivistettynä juuri noin. Sekalaista sakkia ollaan, joten määritelmä kyllä tökkii porukan sisälläkin pahasti. Ode onkin vähän paitsiossa.
Siinähän ei kyllä ole mitään porvarillista, että vaatii ihmisiä tyytymään vähempään, jotta hyvinvointiyhteiskunta voidaan pitää pystyssä. Hyvinvointipalvelut ovat elintärkeitä, mukavuuspalvelut eivät. Kultaisella 80-luvulla luotiin hyvinvoinnin viimeistä silausta.
Erona 80-lukuun pitäisi ehkä nähdä se, että tuloerot ovat kasvaneet. Joistakin palveluista pitäisi huomioida paremmin varallisuus, ts. jollekulle ilmaiseksi, toiselle osittain omalla kustannuksella. Näinhän on esimerkiksi päivähoidossa ja vanhusten huollossa, mutta periaate on ilmeisesti sen verran kiistelty, että sitä ei täysimittaisesti hyödynnetä. Pitäisi, koska se, että varakkaat maksavat kunnallisen palvelun käytöstä (kohtuullisesti) auttaa pitämään ko. palvelun varattomille ilmaisena. Jotta kuvio toimii, palvelun pitää olla tietysti oikeasti hyvä, koska muuten varakkaat siirtyvät yksityiselle. Kunnan palvelujen laadun kehittäminen vaatii sitä Villen kuuluttamaa innovatiivisuutta ja toiminnan joustavuutta kunnan omilta yksiköiltä.
“Panostus”-osa oli tyypillistä minua, eli kärjistin, vaikkain tarkoituksella. Totta kai pitää nähdä ne tärkeät alueet, joilla raha ei tuota heti hyötyä. Elinkeinopolitiikkaakin tarvitaan, juuri siinä muodossa kuin Jarkko kirjoitti. Rahan sijaan kunnan on tarjottava asennetta, “täällä hoituu”. Liedolle emme tietenkään pärjää sijainnissa (Turku), mutta jokin hyöty TÄYTYY olla siitä, että sekä moottoritie että junarata menevät ihan keskustan vierestä. Siis muillekin kuin työmatkailijoille.
Raha ei lisää onnellisuutta. Kunnan rahapula voi kuitenkin kurjistaa elämää, jos leikkaukset kohdistuvat vähävaraisiin. Juuri tähänhän perustuu tuloerojen tasaaminen verotuksella: rikkaalta otettu ja köyhälle annettu euro tekee köyhälle paljon suuremman edun kuin rikkaalle haitan.
Siksi minä nyt jättäisin ottamatta köyhiltä. Ainahan ei ole mahdollista sanoa kehen mikäkin osuu, mutta jos on, niin silloin se pitäisi huomioida.
Lopussa Jarkko kirjoitti asiaa. Vielä 80- luvulla hampaat hoidettiin ja kouluissa saatiin ruokaa. Kyläkouluissa kirjat olivat ilmaisia ja luokkakoot sopivia. Koulu oli kylän keskus ja aktivoija. 60 – 70 luvuilla tehtiin terveyskeskukset joissa hoito oli ilmaista, saatiin ilmainen kotipalvelu tarvitseville, ja jos sattui työttömyys, niin sen tiedettiin olevan väliaikainen olotila. Kukahan tämän kaiken maksoi. Ne ihmiset joita nyt syytetään kaikesta puutteesta ja heikosta kuntataloudesta. ja millä se maksettiin. Verot lienevät suurin tulonlähde ollut valtioille maailman sivu. Muistanpa eräästä kirjasta lukeneeni, että kaikki kansa oli verolle pantava. Nyt, kokoomuksen keskustan vihreitten ja ketä kaikkia siellä onkaan, verotus on muutettu niin, että valtiolle ei kerry suhteessa tarpeeseen tavittavaa määrää rahaa. (toki yhtenä syyllisenä on ollut myös vas liitto)
Se, että kaikki kansa ei enää ole verollepantuna saattaa tuntua liioittelulta, mutta verrattuna aiempaan myönnettäneen se, että Rikkain kymmenys kansasta on päässyt nauttimaan todellisista verohelpotuksesta kun muilla se on tosiasiallisesti kiristynyt tai korkeintaan lievästi laskenut. (koska en tee oppikirjaa lienee lähdeviittaukset tarpeettomia)
Kun valtio ei rahapulassaan pysty tai halua (jos vaikka rahaa olisi) korvata kunnille täysimääräisesti niitä velvotteita joita se kunnille asettaa, niin on selvää, että ei rahat riitä kunnillakaan.
Minusta ei riitä se, että jätetään ottamatta köyhiltä. On tehtävä suuri Robin Hood verouudistus jossa rikkailta otetaan ja köyhille annetaan. Kunnallisveron korotus koskee enemmän alimpia tuloluokkia kuin ylempiä, eikä sillä saada koskaan tuloeroja kavennetuksi, eikä kunnan taloutta kestäväksi.
Jaa, että missä on pihvi? Siinä, että on turhaa syyttää ja syyllistää nyt vanhenevia tai jo vanhoja ihmisiä, eiväthän meidän vanhempammekaan syyttäneet suuria ikäluokkia siitä, että elettiin köyhyydessä. Tällä taas tarkoitan sitä, että ihminen on aina jossakin ikävaiheessaan tuottamaton kustannuserä ja silloin niiden jotka tuottavat on se kustannus maksettava. ja sitä maksua ei saa suoritetuksi muutoin kuin solidaarisella verotuspolitiikalla jossa ne joilla on varaa maksavat progressiivisesti enemmän verrattuna niihin joilla ei varallisuutta ole. Sillä köyhät teillä on aina keskuudessanne. Niin myös lapset ja vanhukset, sairaat ja apua tarvitsevat.
Samaa mieltä olen kanssasi, Taukka. Siksi en oikein uskokaan, että olen Toivotalkoissa. Syyllistää en tarkoittanut, vain todeta, että jostain on tingittävä.
Veroista olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä. Pahaisilla kunnanvaltuutetuilla vain ei ole sananvaltaa tuolla Helsingissä. Ansiotulovähennystä onneksi nostettiin, joten kunnallisveron rasitus kaikkein pienituloisimmille hieman helpottaa.
Mutta mitä siis voi tehdä, kun kaikki vaihtoehdot ovat hiukan huonoja? Hiukan kaikkia? Ja varoa ylilyöntejä? Syömävelka on päivän sana.