Olin suurtalousmessuilla. Join Pauligin UTZ-sertifioitua Mundo-kahvia. Se on vastuullista, sanoo Paulig, ja lähettää samalla telepaattista markkinointiviestiä “me olemme vastuullisia me olemme vastuullisia”.
Aivokurkiaiseni on alistettu. Pelastan maailman Juomalla Mundoa. Kuppi kerrallaan.
Joko sinä juot Mundoa? Kyllä pitäisi. Se on vastuullista se on vastuullista, sanoinhan jo. Jos vielä et juo, niin ei hätää, sillä tuotetta löytyy lähikaupastasi. Paulig on Suomen suurin kahvitalo.
Pitäisi varmaan olla iloinen. Vastuullisuus on hieno juttu. UTZ on sitä paitsi maailmanlaajuinen riippumaton sertifiointiohjelma, jonka leiman saanut kahvi on varmasti tuotettu ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnista huolehtien. Sana UTZ on Maya-intiaanien kieltä, ja tarkoittaa hyvää. Voi kun ihanaa.
Mutta miksei sitten Reilua, kysyn Herra von Pauligilta? Eikö Reilu ole riittävän reilua? Onko UTZ jotain vielä parempaa?
Reilua ei saa tarpeeksi eikä tasalaatuisena, sanoo Herra von Paulig. Voi surku. Ja UTZ on sitä paitsi ihan yhtä hyvä juttu kuin Reilu ja erityisesti kehitetty kahvin tuottajille, kehuu von Paulig ja jatkaa, että totta puhuen hän ei kyllä tunne Reilun kaupan standardia, mutta UTZ on läpinäkyvä mitä ei voi sanoa Reilusta kahvista kun sitä en tunne ja sitten lisäksi superbonuksena UZI-sertifikaatissa joka ikinen kahvipakkaus voidaan jäljittää ihan tilalle asti. Sisäänhengitys. Karkaan ennen kuin vuodatus jatkuu.
Juon Mundoa. Olen vastuullinen. Ilo valtaa minut ihan mitokondrioita myöten. Tunnen jo, kuinka maailma pelastuu. Tai sitten olen juonut liikaa kahvia. Mikä on yliannostuksen ensioire?
Kofeiinihuuruissa eksyn toiselle kahviständille, vaikka totta puhuen mehu maistuisi. Mitä kummaa! Nestlé mainostaa Reilun kaupan murukahvia! Hourailenko?
Nestlé on maailman suurin elintarvikeyritys, jonka eettinen maine on ollut vähintään kyseenalainen johtuen esimerkiksi vastikkeen markkinoinnista Afrikassa oikeaa äidinmaitoa terveellisempänä vaihtoehtona. Tulos: tuhansia ripulikuolemia saastuneen veden vuoksi.
Ehkä Nestlé on ottanut opiksi virheistään. Tai sitten tämä on viherpesua. Toisaalta: jokainen myyty Reilun pikakahvipakkaus on reilua tuloa viljelijälle. Ei myrkkyjä, ei lapsityövoimaa, takuuhinta sadosta ja ekologisesti kestävä viljelymuoto. Reilu kauppa on reilua, teki sitä kuka tahansa.
Päätän juoda Mundoa aamu-, päivä-, iltapäivä- ja iltakahvilla ja Nescaféta sitten janoon. Maailma on pelastettava.
Yksi vain ihmetyttää. Kun Herra von Paulig kerran sanoi, että “olemme liian suuri kahvin ostaja Reilulle kaupalle”, niin miten sitä papua sitten riittää Nestlélle?
“Onko Paulig maailman suurin kahvinostaja?”, kysyn. Ei vastausta. Ylikansallinen on ylikansallinen: tuote on tehty miljoonan kilometrin päässä, eikä Nestlén tuotevastaava totta puhuen huomaisi, vaikka pussissa myytäisiin kivihiilitervalla värjättyä sahanpurua.
Jatkan Reilun kaupan yhdistyksen ständillä, ja kerron ongelmastani. Reilua on kuulemma maailmassa riittänyt ihan hyvin, ei vain Nestlélle vaan myös Starbucksille asti. Pauligin kanssa keskusteluissa ei ole vielä päästy kaupan hyllyille.
Eikä päästä, sanokaa minun sanoneen.
Kyseessä on klassinen viherpesu: Reilun kaupan kahvin myynnin lisääntyessä kohisten yritys P. hyppää trendikelkkaan. Valinta osuu kilpailevaan standardiin, joka ei takaa takuuhintaa tuottajalle (“mutta tuottaja VOI saada jopa enemmän, jos laatu on hyvä”, puolustautuu H. von Paulig) eikä edes kiellä monokulttuureja, jotka ovat ekologisia ja inhimillisiä katastrofeja (“mitä ne on?”, viestii H. von Pauligin ilme). Valmistajan omana superbonuksena on todennäköisesti Reilua halvempi hinta.
Melkein itkettää.
Pauligilla on hyvä brändi. Toivottavasti eivät pilaa sitä. Reilu on Reilua ja Mundo on puppua.
Yksi hyvä juttu. Voin taas juoda maitoa ja mehua.