Ihminen sairastuu diabetekseen. Syynä on ylipaino.
Lääkäri kertoo ihmiselle, että aloitetaan hoito katsomalla elämäntapoja ja ruokavaliota. Se on tehokasta, kas paino jos putoaa niin diabetes katoaa. Aloitetaan sillä, koska tehokkain hoito on aina oltava tarjolla. Vaan jos tulosta ei synny, niin siirrytään sitten vaikka puolen vuoden päästä insuliinikorvaushoitoon, hyvin sekin toimii.
Ihminen tietää, että painoa on tosiaan liikaa, on ollut jo pitkään. Laihduttamista on ihminen kokeillut muutamia kertoja, mutta kilot tulevat takaisin korkojen kera. Minkä ihminen hyvälle ruoalle voi. Sitä paitsi, ihmisen ystävistä suurin osa on ylipainoisia. Luonnonlaki, mietti ihminen salaa monesti.
Lääkärin puheista ihminen ilahtuu. Ei paha tauti. Paranee syömällä. Jos ei parane, niin entiseen malliin voi jatkaa kunhan korvaushoito alkaa. Mutta kannattaako yrittää, korvaushoitohan on tehokasta eikä se paino muutu, sen tietää. Ehkä olisi parempi olla tekemättä mitään. Pääsee nopeammin korvaushoitoon, siis paranee. Eikö olisi eettisintä tarjota sitä insuliinia heti tällaiselle toivottomalle tapaukselle? Vain se tehoaa.
Lääkäri tietää miten tässä käy, tilastoista. Yhdeksän kymmenestä ei saa puntarin neulaa värähtämäänkään, ja siirtyy korvaushoitoon, elää normaalia elämää kasvavilla insuliiniannoksilla ja päätyy sepelvaltimospesialistin kautta ihmistenkierrätyspisteeseen hiljaisen lehtoon.
—
Olisiko tulos ollut toinen, miettii lääkäri varttuneempana ja kokeneempana, jos olisin sanonut, että nyt ihminen kuule on valinnan paikka:
Vaihtoehtoja on kaksi. Voit ihminen ottaa tästä reseptin vaikka heti ja elää vielä kelpo tovin terveenä, mutta tähän tautiin sinä kuolet. Tai sitten voit syödä vähemmän ja laihduttaa, ja elää kymmenen vuotta pidempään ja monin verroin terveempänä. Valinta on kuule ihminen sinun, ei minun.
Olisi se varmaan rehellisempää ollut, miettii lääkäri. Ehkä tehokkaampaakin. Siis mahdollisesti eettisempää.
Järkyttävän tosi kirjoitus! Kakkosdiabeetikoiden hoito on saattohoitoa, ei edes yritetä oikeasti.
Et tu Brute eikun Saska! Et mainitse hiilihydraattien rajoittamista. Diabeetikkoruokavaliot ovat TÄYNNÄ hiilihydraatteja JOKA ATERIALLA. Olen selannut niitä paljon, myös aivan uusimpia.
Ruokavaliosta ja diabeteksesta ei voi puhua ilman hiilihydraattien rajoitusta – ellei tavoitteena ole vain varmistaa kakkosten varhainen kuolema. Tai insuliinin kehittelijöiden kehittelytyöinvestointien takaisin saaminen. Enkä tarkoita sitä etten olisi kiitollinen näille kehittelijöille – kyllä minä olen. Ansaitsevat rahansa, mutta eivät ehkä diabeetikkojen hengen hinnalla sentään.
Varmasti olet tutustunut Jörgen Vesti Nielsenin diabeetikkotutkimukseen, ns. Karlshamn-tutkimukseen?
http://www.nutritionandmetabolism.com/content/3/1/23
22 kuukauden seurantaraportti:
http://www.nutritionandmetabolism.com/content/3/1/22
44 kuukauden seurantaraportti:
http://www.nutritionandmetabolism.com/content/5/1/14
Minusta kyllä yritystä on. Lääkäri tarjoaa elämäntapahoitoa, joka on tehokkain, jos sitä noudattaa. Koska ihminen on laiska, hän ei noudata, ja hoito on tehotonta, ja ihminen saa mitä haluaa, eli toiseksi tehokkainta, joka on korvaushoito.
Jos laskettaisiin hoidon tehokkuus huomioiden myös ihmisen alttius noudattaa hoitoa (siis hoitoa noudattavien %-osuus kerrottuna sitä täysin noudatettaessa saavutettavalla teholla), voitaisiin todeta, että tehokkainta on kuitenkin korvaushoito. Korvaushoitoa pitäisi siis tarjota ensin, kaikille.
Koska kuitenkin elämäntapahoito ON oikeasti tehokakkaampaa – vika vain on siinä että ihmiset eivät noudata sitä – pitäisi todella miettiä, että missä mennään vikaan kun elinvuodet eivät kelpaa. Huostaanotto?
Siihen en ota kantaa mikä diabeetikolle olisi paras ruokavalio. Paino putoaa kun energian saanti vähenee. Joillekin se onnistuu helpoiten hiilareita rajoittamalla, ja vähintään yhtä suurelle joukolle rasvaa rajoittamalle. Suurimmalle osalle ei todennäköisesti ole merkitystä mistä leikataan, kunhan tuki olisi intensiivistä.
Kirjoitat kryptisesti. Ymmärsin aloituskirjoituksesi niin, että pitäisit hyvänä kunnollista ruokavalio-ohjausta eikä mitään tehotonta tee-ihan-niin-kuin-mukavalta-tuntuu-lässytystä. Mitä hiilihydraatteihin tulee, ymmärsin myös ilmeisesti väärin puheenvuorosi Suomen Akatemian keskustelutilaisuudessa.
Vaihtoehdot eivät ole joko lääkkeet tai syödä vähemmän, vaan joko lääkkeet tai syödä eri tavalla. Ei kukaan pysty koko elämäänsä elämään sillä tavalla nälässä herkkujen keskellä, että ei voisi odottaa edes aterianjälkeistä kylläisyydentunnetta. Kirjoitat: “[...] pitäisi todella miettiä, että missä mennään vikaan kun elinvuodet eivät kelpaa” – bingo.
Kaipaan entisiä aikoja, jolloin lääkärin sanaa ei kyselty! (Joo, tiedän ettet ole lääkäri enkä siksi sinulta neuvoja tivaakaan.) Oli niin turvallista kuolla lääkärin ohjeiden mukaan.
Nyt pitää elämästä ja kuolemasta päättää itse heittämällä arpaa siitä mihin lahkoon liittyä, kuka saarnaa uskottavimmin. Tietoa ei enää ole, tutkimukset tukevat kaikkia väittämiä. Omakohtainen perehtyminen tutkimuskirjoon on maallikolle mahdottomuus, tutkimusten arvioinnista puhumattakaan.
Edellisessä kommentissani annoin näköjään linkin Vesti Nielsenin tapauskertomukseen, joka ei tietenkään ole noiden seurantaraporttien alkuperäistutkimus.
Erikoislääkäri-lehden numerossa 2008:4 julkaistu artikkelisi Vaihtoehtoja hypertriglyseridemiselle ruokavaliolle teki minuun suuren vaikutuksen. Linkki:
http://vihreatehdokkaat.fi/saska.tuomasjukka/wp-content/uploads/2008/10/hokkuspokkus-olet-aterogeeninen.pdf
Siis vähemmän hiilareita ja huolettomammin rasvoja!
Saanko kokeilla html-koodia? Nuo pitkät osoitteet ovat ikäviä linkeissä.
Vaihtoehtoja hypertriglyseridemiselle ruokavaliolle
Kiitos linkeistä ja kommenteista, Perenna. Ja html-koodista – nyt minäkin opin, miten se tehdään.
Selvennän siis:
- uskon, että useat ihmiset söisivät terveemmin ja eläisivät pidempään, jos he keskittyisivät laatuun määrän sijaan SEKÄ rasvoissa että hiilihydraateissa.
- kun nykyvalistus käytännössä tulkitaan rasvojen rajoittamiseksi, ja esim. sokereihin ei vieläkään suhtauduta samalla tarmolla kuin kovaan rasvaan, on seurauksena ollut rasvan (sekä kovan että pehmeän) korvaantuminen sokerilla
- kaikkien kannattaisi pyrkiä vähentämään sekä kovaa rasvaa että nopeita hiilareita. jos jollekulle onnistuu vain toinen näistä, niin nollaa parempi sekin.
Mielenkiintoinen viestiketju täällä.
Mikähän “läskin-lähdetys-loitsu” mahtaisi olla tehokkain? On meinaan kokeiltu (Mirapront) Xenicalia, Reductil, Painonvartijat, Atkinssia, Karppausta, soppakuuria ja VLCD:tä, muutaman mainitakseni.
Jos kaikille punkeroille annettaisiin mahdollisuus kokeilla eri ruokavaliomalleja (että löytyisi se oma) terveydenhoitajan valvonnassa, niin eiköhän tulos olisi parempi, kuin se että passitetaan kotiin yrittämään itsekseen rajoittuneilla luuloilla terveellisestä ruokavaliosta?
Onko parantumattomille tapauksille tarjottu ennen insuliinihoitoa vaikka vatsalaukun pienennystä?
Toistaiseksi olen vielä itse säästynyt tuolta diabetekselta, mutta hyvään tuuriin ei voi ikuisesti luottaa. Yritystä ei kuitenkaan ole puuttunut, mutta tulokset puhukoot puolestaan, you know what I mean. ;D
No jos ei Xenicalkaan (tetrahydrolipstatiini) toimi niin jo on ihme…
Kun vaihtoehtoja oikeasti on useita (ja niihin lukeutuu karppaus, jos ei nyt, niin todennäköisesti muutaman vuoden päästä, kuten Mikael Fogelholm arvasi), niin tokihan niitä olisi fiksumpi kokeilla ohjatusti.
Noiden kaikkien jälkeen se seuraava vaihtoehto taitaa tosiaan olla vatsalaukun pienennys. Kun kaikki muut on läpi käynyt voi jopa sanoa, että se on eettistä.