Uunituore tutkimus New England Journal of Medicinessä sen todisti: rasvan vähentäminen ei auta laihduttamisessa. Eikä rasvan lisääminen. Eikä proteiinin.
Jos tämä ei todista, että rasvan vähentäminen ei edes kliinisessä interventiossa ole mitenkään oleellista painon pudotukselle, niin mikä sitten?
Lihavuus on yhteiskunnallinen ongelma. Lihavuutta ei voi hoitaa ruokavaliolla.
Teet aika rohkean olettamuksen tutkitun datan ulkopuolelle. Rasvan määrät neljällä tutkimusryhmällä: 26,5 %, 28,4 %, 33,3 % ja 35,1 %. Varsin pientä vaihtelua.
Eikä ole. Vaihtelu on merkittävää. Valtaosalle väestöstä tuollainen rasvan määrän muokkaus on ylivoimaista. Kyse ei ole siitä, mihin sinä Jari kykenisit, vaan siitä, mihin väestö keskimäärin on valmis.
Samaa mieltä olen kanssasi siitä, että tutkimukseen satunnaistettu koehenkilö ei yleensä noudata hänelle määrättyä ruokavaliota kovin pitkää aikaa. Sama pätee myös yleisten ravitsemussuosituksien suhteen.
Tämä ei tietenkään oikeuta yleistämään alle 10 prosenttiyksikön vaihtelua lopulliseksi todisteeksi rasvan lisäämisen tai vähentämisen vaikutuksesta.
Vaikka yrität henkilökohtaistaa tämän keskustelun minuun, niin tiedät varmasti, että minun lisäkseni kymmenet tuhannet suomalaiset ovat kaikenlaisesta pelottelusta huolimatta valmiita myös reilusti rasvaisempaan ja terveellisempään ratkaisuun. Sallittakoon se.
En missään nimessä yritä kääntää keskustelua sinuun, Jari. Tiedämme vain toistemme kannat sen verran hyvin, että tiedän toki mikä on näkemyksesi terveellisestä ruokavaliosta. Ainakaan tähän asti siihen ei ole kuulunut kokojyvävilja. Jos olet muuttanut kantaasi sen suhteen, olen hyvin iloinen. [Muokattu 7 min myöhemmin: toisaalla Jari toteaa kokojyväviljan olevan oikein mainio vaihtoehto. Iloitkaamme!]
Tiedän hyvin, että rasvan rajoittaminen on kasvava ilmiö, ja sinä tiedät hyvin, että pidän suuntausta hyvänä…
* silloin kun poistuva hiilihydraatti on ensisijaisesti nopeasti imeytyvää ja
* tilalle tuleva rasva on juoksevaa kasvirasvaa.
Enkä vain pidä sitä hyvänä, vaan olen myös sitä mieltä, että huonojen hiilarien vaihto hyvään rasvaan pitäisi tuoda esille VRN:n ja THL:n taholta yhtenä vaihtoehtona. Siis: 1 suositus väestötasolla + rinnalla nippu muita terveelliseksi todettuja vaihtoehtoja. Tämä ei missään nimessä ole haitarimalli, jossa mikä tahansa hh-määrä 10 ja 60 E%:n välillä olisi suositeltua.
10 % vaihtelu on suurimmalle osalle sinunkin tarkoittamiasi rasvaa lisänneitä ihmisiä merkittävä vaihtelu. Juuri siksi tämäntyyppinen tutkimus on merkittävä: se on tästä elämästä eikä laboratoriosta.
Väestön valtaenemmistön edun nimissä on tarpeetonta hakea “lopullista” totuutta “täydellisestä” ruokavaliosta, sillä ei sellaista ihmedieettiä ole, jota kaikki voisivat kivutta noudattaa.
Käytännössä samasta asiasta tosiaan puhumme, oli nimenä sitten suositus + vaihtoehdot tai haitarimalli.
Tuoreen NEJM:n pääkirjoituksen kirjoittaja Katan on kanssani samaa mieltä siitä, ettei tutkimuksesta voida tehdä mitään otsikon “Rasva ei lihota eikä laihduta” mukaista johtopäätöstä.
“These observations led Sacks et al. to conclude that behavioral factors rather than macronutrient composition are the main influences on weight loss. That is a plausible hypothesis, and it has been observed before, but the present data do not allow a firm conclusion to be reached, because differences in macronutrient intake were too small.”
Koko pääkirjoitus:
http://content.nejm.org/cgi/content/full/360/9/923
Artikkelin kirjoittajat ja lehden pääkirjoitustoimittaja ovat siis eri mieltä. Tämä ei yllätä, koska tulos on paha isku uskolle, jonka mukaan rasvaa rajoittamalla paino laskee.
Ravitsemustiede on valitettavan näennäisesti määritelmänsä mukainen:
“tutkii ihmisen ravitsemukseen liittyviä kysymyksiä huomioiden niin fyysiset, psyykkiset, sosiaaliset ja kulttuurilliset tekijät” (wikipedian määritelmä, joka on riittävän tarkka minulle).
Valitettavan siis siinä mielessä, että vaikka psyykkiset ym. tekijät ovat ko. tieteenalaa, ei niillä monesti uskota olevan todellista vaikutusta. Tämä johtunee käyttäytymistieteiden heikosta osaamisesta aktiivisten ravitsemustieteilijöiden joukossa. Esimerkkinä tästä käyköön ylipainoisille lapsille tarkoitettu Mahtavat muksut -ohjelma, jonka tuottaneessa työryhmässä ei ole lainkaan käyttäytymistieteen edustajia. Uusituissa versioissa puute ilmeisesti aiotaan korjata. Voisiko johtua siitä, että olisi kiva, jos ohjelma tehoaisi vähän paremmin…
Kiitos oivallisesta haastattelusta Seura lehden numerossa 10/2009, joka ilmestyi 5.3.2009. Useita oikeaan osuvia repliikkejä (sikäli kuin minä jotakin ravitsemuksesta ymmärrän). Matti Uusitupaa (KY) käy oikeastaan sääliksi.
Matti Uusitupa: “Ravitsemussuositukset ovat tärkeitä, koska jo pelkällä ruokavaliolla voidaan vaikuttaa monien kroonisten tautien syntyyn, ehkäisemään näitä sairauksia. Suosituksilla voidaan vaikuttaa, vaikka lopullinen tieteellinen todistus puuttuu, koska puhutaan kokonaisesta kansasta.”
Saska Tuomasjukka: “Ravitsemussuositus ei nykyisellään pyri ensisijaisesti ehkäisemään lihavuutta, joka on mielestäni meidän ykkösongelmamme.”
Matti Uusitupa: “Hiilihydraatit tulevat jatkossakin säilymään suosituksen pohjana, tärkeimpänä energianlähteenä. Näkemys perustuu vankkaan tutkimusnäyttöön ja siihen, että hiilihydraatit ovat kohtuullisen halpa energianlähde. Meillä keskeinen ongelma ravitsemuksessa on ollut liian runsas kovan rasvan saanti, jota on 1960 -luvun lopulta alkaen korvattu pääsääntöisesti hiilihydraateilla ja osittain pehmeillä rasvoilla.”
Saska Tuomajukka: “Laadusta pitäisi puhua enemmän, esimerkiksi rasvan kohdalla voitaisiin kokonaan lopettaa määrästä puhuminen ja puhua vain laadusta. Pehmeä rasva on ihmiselle tärkeää. Tällä hetkellä viestit tavallaan kieltävät toinen toisensa: kun ihmisille sanotaan, että syö kasviksia, soi takaraivossa kuitenkin päällimmäisenä, että älä syö rasvaa. Suositusta pitäisi siirtää konkreettisemmalle tasolle: puhuttaisiin ruokavalinnoista enemmän kuin ruokavaliosta. Emme nykymaailmassa pysty ohjaamaan ihmisiä yhteen ruokavalioon. Sen sijaan ihmisellä on päivittäin ruokavalintoja: otanko välipalaksi omenan vai suklaapatukan? Jos informaatio ja tiedotus kohdennettaisiin tällaisiin konkreettisiin tilanteisiin, se voisi auttaa terveellisemmän ruokavalion syntymisessä.”
Matti Uusitupa: “Terveelle väestönosalle en lähtisi suosittelemaan vaihtoehtoisia ruokavalioita, kuten vähähiilihydraattista ruokavaliota. Ihmettelen, minkä takia terveen väestönosan pitäisi lähteä ehdoin tahdoin noudattamaan ei-luontaista ruokavaliota ja muuttamaan ruokavaliotottumuksiaan?”
Saska Tuomasjukka: “Ajat ovat muuttuneet. Ravitsemussuosituksen rinnalle tarvitaan muutakin. Jos ei sanota mitään hyvää niistä muista ruokavalioista, joita ihmiset kuitenkin noudattavat tai kokeilevat, sehän jättää kentän ihan auki puoskaroinnille. Lisäksi tutkijoiden ja tutkimuslaitosten pitäisi osallistua keskusteluun aktiivisemmin. Perinteinen tiedonlevitys ylhäältä alaspäin ei riitä.”
Matti Uusitupa: “Ruoan tulee olla riittävän kevyttä, nautittavaa ja terveellistä.”
Saska Tuomasjukka: “Suomalaiset tarvitsevat vaihtoehtoisia, lihavuuden ehkäisyä helpottavia ravitsemusohjeita.”
Matti Uusitupa: “Hilihydraattien kokonaismäärän vähentämisestä käytävään keskusteluun pitäisi suhtautua niin, että syö niin kuin ennenkin. Noudattaa niitä hyvin tutkittuja, vahvaan tieteeseen perustuvia ravitsemussuosituksia. Eikä turhaan lähde ryntäilemään tällaisten muoti-ilmiöiden perään.”
Saska Tuomasjukka: “On todennäköistä, että tulevaisuudessa lihavaksi diagnosoitua ihmistä kehoitetaan kokeilemaan hiilihydraattien rajoittamista. Miksi sitä oikeutta ei suotaisi jo nyt myös niille, jotka sanovat, että he yksinkertaisesti nauttivat rasvaisista ruuista eivätkä pysty olemaan ilman niitä? On varsin onnekasta joillekin ihmisille, jotka tykkäävät syödä hiilihydraattien sijasta rasvaa ja paljon proteiinia, ettei se olekaan niin epäterveellistä kuin pelättiin: Päinvastoin se onkin hyvä vaihtoehto painonhallintaan ja veren rasva-arvojen tasapainottamiseen.”