Vanhan sodankyläläisen sanonnan mukaan “ne on pyyntö- ja saamamiehet erikshen”. [Hoon päälle puhuminen on muuten hirveän vaikeata kirjoittamalla. Se on vähän joka puolella se hoo ja harvoin selkeästi missään. Sodankylässä kuitenkin aina konsonantin jälkeen.]
Aukeaako? Elämän eri tilanteissa tuota on itse tullut tulkittua monin tavoin. Perussanoma on selvä. Pyytää osaa jokainen, mutta harvat sillä tavalla että saavatkin jotain.
Vihreät pyysivät päästä mukaan vaikuttamaan. Valtuuston 3. varapuheenjohtajan paikka on monelle statussymboli, mutta Vihreille se olisi ollut työkalu. Vihreät ovat valtuuston ainoa puolue, jolla ei ole pääsyä hallituksen kokouksiin. Varapuheenjohtajalla olisi ollut kuuntelu- ja puheoikeus. Asioitten valmistelussa Vihreä näkökulma olisi tullut esille viimeistään hallituksessa.
Pyysimme kauniisti, perustelimme järkevästi ja kerroimme seuraukset selkeästi. Kolme isoa eivät lämmenneet ajatukselle. Muodollisesti vedottiin pisteytyksiin, mutta kyllä kyseessä taisi olla enemmän se, että varapuheenjohtajan titteliä tavoitteli monta napamiestä ihan itselleen.
Pisteytyksen pitää olla työkalu, ei itsetarkoitus. Jos pisteytys estää yhteistyön edistämisen niin silloin on yksinkertaistettu liikaa. Vallanhimo ajoi nyt Paimion edun ohitse.
Jos Vihreät eivät ole hallituksessa, valtuuston kokouksissa on yksinkertaisesti pakkoa kysyä ne kysymykset joihin muut ovat saaneet vastaukset jo hallituksessa. On siinä se hyvä puoli, että avoimuus lisääntyy.
Kansanviisauden mukaan vika saattoi olla tietysti kysyjässäkin. Se kun vielä selviäisi, että mikä se oli.