Huoh. Olen väsynyt Kokoomuksen vieteriukkojen saarnaan. Kyllä tässä vielä käy niin, että ihmiset alkavat uskoa, kun sitä riittävästi toitotetaan. Lukekaapa nyt vaikka tämä:
Taloudesta huolehtiminen on yhteiskunnan kaikkein heikoimmasta huolehtimista
Jyrki Katainen esittää Kokoomuksen kolmikohtaisen reseptin valtiontalouden tasapainottamiseksi. Ne ovat kaikki ihan järkeenkäypiä. Pidennetään työuria, kasvatetaan julkisen sektorin tuottavuutta ja kiihdytetään talouskasvua.
Nämä olisivat hyviä toimia - jos elettäisiin 70-lukua, ja BKT-kakkua olisi aivan oikeasti koetettava saada suuremmaksi, jotta “yhteiskunnan heikoimmillekin” riittäisi jaettavaa. Koska kakku on kuitenkin jo riittävän suuri, ja ongelma on oikeasti siinä, että isommaksi leipomiseen ei enää ole rahkeita, syntyy Kokoomuksen reseptillä pelkkä myrkkypilleri.
Listassa on kolme ongelmaa.
- Mitä iloa on hyvinvointivaltion säilymisestä, kun työelämän rasitus ja sen pidentämisen lisärasitus murtavat ihmisen hyvinvoinnin jo ennen 40. ikävuotta?
- Miten julkisen sektorin tuottavuutta voidaan oikeasti parantaa, kun se sairastaa parantumatonta Baumolin tautia?
- Miten ylläpidetään jatkuvaa talouskasvua, joka ruokkii lapsiamme ja lastenlapsiamme, kun jo nykyinen talous ylittää maapallon kantokyvyn?
Kataisen ja Kokoomuksen ongelma on talousfiksaatio. Kokoomuksen arvopohjalta voisi tehdä ihan toisenlaistakin politiikkaa. Jostain syystä kaikki toimenpiteet tähtäävät kuitenkin aina talouskasvun kiihdyttämiseen, ja kaikki uhat kohdistuvat aina talouskasvun säilymiseen ennallaan. Muu on kohtuullisen merkityksetöntä.
Ymmärrän toki, että konservatiivipuolueen on vaikea nähdä tulevaisuutta, joka on radikaalisti erilainen kuin menneisyys. Mutta kun Vapaavuori jaksaa yllättää positiivisesti, niin kai tuo tuo talousfiksaatiokin joskus voi parantua.
####
Ja jälleen kerran: tarkoitus ei ole loukata ketään. Minä vain en ymmärrä.
Talouskasvu on välttämätöntä siksi, että ihmisen halut(“tarpeet”) ovat loputtomat. Länsimaisen materialistisen kulttuurin talousliberalismin voittokulku on seurausta ihmisen kyltymättömyydestä, ei mikään suuri salaliitto. Kokoomuksen (ja muiden porvaripuolueiden) poliittiset linjaukset ovat SEURAUSTA KESKI- JA YLÄLUOKKAISEN VÄESTÖN TAHDOSTA, eivätkä muuta. Suurin osa ihmisistä ei edes tiedosta, että voisi olla tyytyväinen siihen mitä on. Iso osa ihmisistä ei koskaan pohdi, mikä on todella maailmalle oikein (mm. Kohlberg on osoittanut, että vain murto-osa ihmisistä kykenee itsenäiseen moraaliseen pohdiskeluun). Sinä Saska et ymmärrä, koska kuulut mitä ilmeisimmin siihen vähemmistöön. Sitä minä taas en ymmärrä, mikset ole ymmärtänyt, että talouskasvudoktriinit perustuvat ihmisen perusluonteeseen, ja mikäli haluaa tehdä mitä on tehtävissä maailman parantamiseksi, ei pidä yrittää lyödä päätä seinään. Ride the wave. On tilastollisesti mahdotonta, että väestön keskimääräiset elämänasenteet muuttuisivat niin radikaalisti, että edes voisimme valita jonkun kestävän utopian. Itse uskon, että myös ikuisen kasvun kautta löytyy parempi tie – kivutonta se tosin ei ole, mutta yksikään ihmiselämä ei ole kivuton, eikä siten ihmiskunnan historia. Lapsenlapsemme itkevät, koska tapoimme pallon, mutta heidän lapsenlapsensa herättävät sen.
Jos palataan maan pinnalle, nollakasvuun tähtäämisessä riski talouden taantumiseen – eli taloudellisen hyvinvoinnin vähentymiseen – on liian suuri. Siksi tähdätään reippaaseen kasvuun. Lisäksi, Suomi ei ole suljettu talous, joten heti jos jäämme jälkeen maailman keskimääräisestä kasvusta, suomalaisten suhteellinen vauraus vähenee. Palataksemme ihmisen perusluonteeseen: suomalaiset tulevat tyytymättömiksi, jos Ruotsissa on lentäviä autoja ja täällä joudutaan kuluttamaan teitä.
Lisäksi: Suomen talous ei todellakaan ole tilanteessa, jossa rahkeita isomman kakun leipomiseen ei olisi! Suomen talous on jo kauan käynyt aliteholla; emme ole lähelläkään tuotantomahdollisuuksien käyrää. Tämä johtuu pitkälti epäonnistuneesta, epäterveestä aluepolitiikasta, suuresta joukosta syrjäytyneitä sekä ennen kaikkia jäykistä työmarkkinoista. Lisäksi innovaatiopolitiikka on kangerrellut.
### SASKAN KOMMENTTI: Syrjäytyminen johtuu siitä, että on kannattavampaa pitää heikosti tuottavaa ihmistä sossun jonossa kuin päästää hänet kalliin koneen puikkoihin tekemään sutta tai heikommin kuin muut. Tämä on juuri se tehokkuuden loukku, jota vain pahennamme hihkumalla lisää raippoja itsellemme. #####
Kokoomuksen pelastusohjelma on täysin oikeansuuntainen. Valitettavasti se myös on ilmiselvä ja yleisluontoinen.
Esitä minulle tutkimustulokset, jonka mukaan ihmisen perimä on jotenkin kehittynyt kivikaudesta ja että maailman väestö keskimäärin on voimakkaan altruistista niin rupean vihreäksi.
“Talouskasvu on välttämätöntä, koska ihmisen tarpeet ovat loputtomat.”
STOP.
Kirjoitus jatkuu varmasti järkevästi, mutta tämä on fysikaalinen mahdottomuus. Halut voivat olla vaikka mitä, mutta jo nyt talous ylittää maapallon kantokyvyn.
Tätä on mahdotonta ohittaa. Tarpeiden tyydyttäminen voidaan sallia vain osalle väestöstä. Nykyisenkaltaisten tarpeiden tyydyttäminen ei ole mahdollista edes nykyiselle kehittyneiden maiden väestölle, pitkällä tähtäimellä.
Tämä juuri on kokoomuksen ongelma. Se asettaa ihmisten tarpeet muun edelle. Sitähän voi tietysti kutsua kuuntelemiseksi, välittämiseksi tai jopa hyvinvoinnin turvaamiseksi, mutta kun se oikeasti on fysikaalinen mahdottomuus, niin enpä sano miksi minä sitä kutsuisin. Minusta olisi kaikin puolin luontevampaa, että halut ja edellytykset niiden täyttämiseen asetettaisiin tasapainoon.
Noniin. Nyt voin lukea loppuun.
## ## ##
Luin kaksi kappaletta eteenpäin. Ville, ajattelin itse samoin nuorena. Uskoin vilpittömästi, että kiihdyttämällä kehitystä päästään nopeammin ongelmien ohi.
On kahdenlaisia nuoria idealisteja. Konservatiivi-idealisti ottaa riskin jatkaessaan ikuisen kasvun uralla. Radikaali-idealisti ajaa riskittömämpää vaihtoehtoa: tyydytään vähempään.
## ## ##
Ja loppuunkin pääsin.
Todistusaineisto on merkityksetöntä. Vain vaalit ratkaisevat. En odota nopeita muutoksia, vaikka ne olisivat välttämättömiä. Hitaat muutokset syntyvät toistosta.
Osa ihmisistä valitsee arvonsa voittajan mukaan. Olen kuitenkin eri mieltä siitä, että ihmiset eivät kykenisi moraaliseen ajatteluun. Aivan varmasti kykenevät. Kukaan ei äänestä sattumalta.
Siksi ihmisiin pitää yrittää vaikuttaa.
Ja vielä Ruotsista: meistä tulee jatkossa pirun tyytymättömiä, jos me jatkamme tällä raskaan teollisuuden linjalla. Ruotsin energiankulutus on ollut laskussa jomuistaakseni vuodesta 2005, vai kääntyikö se jo aiemmin… Ja BKT sen kuin kasvaa. Kokoomuksen kaavailema suomalainen teollisuuspolitiikka tekee Suomesta entisen hyvinvointivaltion. Miksi ihmeessä me emme tavoittelisi sitä osaamiseen perustuvaa taloutta, jolle Ruotsi on lähtenyt jo vuosia sitten? Pelkkä Nokia ei riitä vastaukseksi tähän.
Eli: Miksi Kokoomuksen talous- ja energiapolitiikka nojaa menneeseen? Juuri tästä Vapaavuori kirjoitti: tarvitsemme sekä vähentyvää energian kulutusta että runsaasti enemmän uusiutuvia energianlähteitä. Ja koko muu Kokoomus on sitä mieltä, että tarvitsemme halpaa energiaa, eli paljon energiaa.
Kun Vapaavuoren lähtökohtana siis on fysikaalisen maailman asettamat rajat (ilmastonmuutos on riski, jonka kanssa hän ei halua leikkiä), niin olisipa mielenkiintoista tietää, että mitä Vapaavuori ajattelee talouden kasvumahdollisuuksista? Toisin kuin muu Kokoomus?
Tässä voimme olla yhtämieltä. Ihminen pystyy moraaliseen ajatteluun ja sen varaan kai tässä on ihmiskunnan tulevaisuus rakennettava. Eli ehkäpä joskus ihminenkin muuttuu inhimilliseksi
Jo sosialismin klassikot näkivät, että jatkuva voitontavoittelu ja pääomien kasaantuminen yksityisiin käsiin tuo tullessaan ongelmia jotka voidaan ratkaista vain yhteiskunnallisen sääntelyn avulla.
Kun ns. kehittyneillä mailla on “varaa” jättää viljelysmaita hyödyntämättä tai polttaa viljaa lämpövoimaloissa ja auton moottoreissa siksi, että voittomarginaalit kasvaisivat ja viljalaivat odottavat merellä pörssihintojen nousua samaan aikaan, kun miljoonia kuolee nälkään, niin jotain on silloin pahasti vialla.
Toki sodat ovat hyvä ratkaisu vanhan teknologian ja ylituotannon hävittämiseksi, sekä osaltaan vaikuttavat väestökasvua rajoittavasti, mutta en usko niiden olevan aivan oikea tapa pelastaa ihmiskunta.
Koska tämän antoisan keskustelun selkeästi mielenkiintoisin osa-alue on ihmiskuva, keskityn siihen:
Tavallinen moraalisuus, eli se, että tekee omassa elämässään oikein ei riitä muuttamaan koko länsimaista kulttuuria. Kyse ei ole siitä, etteikö suurin osa väestöstä olisi moraalista, vaan siitä, että suurin osa maailman ihmisistä ei syystä tai toisesta KYKENE riittävään moraalisen ajattelun abstraktioon, jotta utopiankaltainen mullistus tasapainoisen harmoniseen yhteiskuntaan olisi mahdollinen. Lisää täältä: http://en.wikipedia.org/wiki/Kohlberg%27s_stages_of_moral_development (tosin tässä kuvattu vain yksi malli) Vaikka suomalaiset osoittautuisivat epäinhimillisen moraalisiksi (mitä emme valitettavasti taida olla), se ei riittäisi mullistamaan mitään, sillä Suomen ratkaisut eivät juurikaan vaikuta maailman kulkuun.
Olen ihmis- ja maailmankuvaltani hyvin optimistinen, ja tiedän, että monet ajattelevat paljon kyynisemminkin.
Olisiko tosiasioiden valossa siis oikein ja vastuullista syöstä Suomi takapajulaksi hyödyttömän idealismin vuoksi? Varsinkin kun Suomella on hyvät edellytykset antaa paljon kehitykselle (tutkimus, koulutus jne.) Linkolamaista…
Milloin maailmanhistoriassa ihmiset ovat tavoitelleet matalampaa elintasoa ja mullistaneet yhteiskuntansa siten? Nykyään tosiaan se yhteiskuntakaan ei riitä, vaan pitäisi mullistaa koko maailma.
Jätetään savupiiput vs. new economy -debatti tuonnemmas, mutta mainittakoon, etten ole raskaan teollisuuden Suomeen jumiutumisen enkä edes ydinvoiman kannattaja.
-Viltsu
p.s Kiihdyttämällä ei päästä ongelmien ohi, vaan nopeammin niiden läpi
Tämäkään asia ei ole noin mustavalkoinen, Ville. “Ikuisen” talouskasvun tavoittelusta luopuminen ei tarkoita muuttamista turvekammeihin. Nimenomaan päinvastoin: katsotaan ympärillemme, ja mietitään, että eikö näin ole jo aika hyvä? Eikö tämä riitä? Ja kun panostetaan tehokkaampiin (lue: ympäristöystävällisempiin) tuotantomenetelmiin, tämä nykyinen elintaso voidaan ylläpitää vähemmillä panoksilla (lue: luonnonvaroilla).
Toki aina voisi olla paremmin, mutta moraali pakottaa kysymään: onko oikein, että meidän elintasomme nousee polkemalla muiden elintasoa? Muilla keinoin se ei ole mahdollista. Juuri tästä syystä Kokoomus ja lähes koko muu puoluekartta vannoo ikuisen kasvun nimiin. Jos kakku on ääretön, siitä riittää jaettavaa kaikille maailman ihmisille. Mutta kun se ei ole ääretön – kuten ilmastonmuutos nyt osoittaa – meidän on yksinkertaisesti sopeuduttava.
Rehellisiä vaihtoehtoja on kaksi.
1) Lopetetaan tyystin puhuminen köyhempien (maiden) oikeuksista ja otetaan väkisin se, minkä vahvempi pystyy ottamaan, tai…
2) … ryhdytään pikku hiljaa toimiin, joilla maapallon resursseja jaetaan oikeudenmukaisemmin.
Ensimmäinen askel oikeudenmukaisuuden suuntaan on jättää ikuisesta kasvusta unelmointi taakse.
Vihreätkään eivät ole immuni kasvun ihannoinnille. Green New Deal pyrkii venyttämään luonnonvaroja, mutta taka-alalle jää se, että maapalloja on kuitenkin vain yksi. Väestönkasvu + talouskasvu = mahdoton yhtälö. Vihreiden onkin jatkossa oltava johdonmukaisemmin sellaisen hyvinvointivaltion takana, joka on ekologisesti kestävä. Vähemmän roinaa, enemmän aikaa on edelleen paras kuulemani Vihreä slogani.
Porukathan ovat siirtyneet jo ihan filosofiselle tasolle. Kehotan jättämään punaviinin nautiskelun arkipäiviltä hieman vähemmälle
. Ja Ville pistää sen sivistyssanakirjan jäähylle 
Saska tekee ihan hyviä havaintoja, mutta kosketuspohja talouden realiteetteihin puuttuu kyllä ainakin tämän artikkelin osalta kokonaan. Tiedän ajatuksen kuitenkin leikkaavan, joten kyseessä lienee lähinnä pieni provokatiivinen keskustelun avaus.
Olisi varmasti hyvä jos kulutusta voitaisiin hillitä. Ja on yhtä lailla totta, että maapallo/luonto ovat monilta osin venytetty äärirajoilleen. Käytännössä vaihtoehtona ei ole kuitenkaan kasvun tieltä poikkeaminen, vaan teknologinen kehittyminen. Kohti puhtaampia tuotantomalleja. Globaalin kasvun menettäminen tarkoittaisi käytännössä jopa satoja miljoonia nälkäkuolemia, pakolaisongelman räjähdysmäistä kasvua jne. Se saattaa olla luonnonvalintaa, mutta inhimilliseltä näkökulmalta liian julma tapa pelastaa planeetta.
Ja jos puhutaan vain Suomesta, pelkkä talouden säilyminen ennallaan johtaisi palvelutuotannon nopeaan umpikujaan. Tämä reilun vuoden kestänyt taantuma on jo vaatinut kymmenien miljardien velanottoa julkisen talouden pelastamiseksi. Eikä talous ole kyykännyt kuin muutaman prosenttiyksikön. Kaksi vuotta paikallaan vastaa jo aika isoa taloustaantumaa. Useampi vuosi ilman talouskasuva romuttaa jo yhteiskuntajärjestelmän. Noin pelkistetysti.
Yritän listata muutamia perusteita jatkuvan kasvun välttämättömyydelle. Pyrin katsomaan asiaa Suomen näkökulmasta.
- Ilman talouskasvua emme kykene ylläpitämään hyvinvointiyhteiskuntaa. Huoltosuhteemme on Euroopan heikoin, ainoastaan talouskasvun kautta pystymme rahoittamaan hyvinvointipalvelut.
Jos joku on valmis lopettamaan hyvinvointipalvelut, se on sitten toinen juttu.
- Emme elä tyhjiössä. Teollisuutemme rakenne on vahvasti vientivetoinen. Olemme siis täysin riippuvaisia globaalista taloudesta, eikä yksittäinen maa noin muutenkaan voi tehdä kovin poikkeavia taloudellisia ratkaisuja. Tähän maailmaan ei mahtunut edes kahta kilpailevaa talousjärjestelmää. Taloudessa vallitsevat aika pitkälti samat lainalaisuudet kuin evoluutiossa.
Se, toimimmeko me “savupiipputeollisuudessa” vain jossain innovatiivisemmassa, ei merkittävästi muuta taloudellisen toiminnan realiteettejä. Samat talouden lainalaisuudet koskevat käytännössä kaikkea kaupankäyntiä.
- Yritykset tarvitsevat kasvua toimintansa kannattavaan pyörittämiseen. Kustannusten jatkuvasti noustessa ei yritystoimintaa voida tehdä ilman kasvua. Esimerkki käytännöstä: 5 % myynnin lasku vie tuloksesta helposti pois puolet. 7,5 % myynnin lasku painaa toiminnan kannattomaksi. Jotta toiminta voidaan pitää kannattavuudeltaan edellisen vuoden tasolla, edellyttää se kustannusten kasvun myötä noin 3,5 % – 4 % vuosittaista myynnin kasvua. Kustannuksiin voidaan toki jossakin määrin vaikuttaa, mutta suurimmassa osassa tapauksissa tarvitaan merkittäviä leikkauksia kuluihin jotta kasvuvaatimuksia voidaan alentaa. Lisäksi monet säästötoimenpiteet tarkoittavat joko lisäinvestointeja tai henkilöstökulujen leikkauksia. Eli joko kuluja tai ongelmia toimintaan.
- Kuntatasolla ei haeta voittoa, mutta toiminnan kulujen ja tuottojen pitäisi olla ainakin pitkällä aika välillä tasapainossa. Julkisen sektorin tulot ja menot ovat sidoksissa yleiseen taloudelliseen kehitykseen. Tässä piilee myös paradoksi. Kulut nousevat silloin kuin menee huonosti, ja tulot nousevat silloin kun menee hyvin. Tämän vuoksi ns. hyvinä vuosina kuntayksikönkin pitäisi pystyä tuottamaan yrityksen tavoin voittoa, eli tässä tapauksessa puhumme ylijäämästä.
- Toimintaa ei voida pyörittää ilman pääomaa. Pääomasijoittaja olettaa saavansa rahoilleen tuottoa. Vaikeina aikoina yritykset ja julkisyhteisöt velkaantuvat keskimääräistä enemmän, jolloin myös kasvavat rahoituskulut pitää saada katettua, ja tämä onnistuu vain taloudellisen kasvun kautta.
- Markkinat määrittävät (eräitä luonnonvaroja lukuun ottamatta) tuotteiden ja palveluiden kysynnän. Poliitikot, valtiot jne. eivät voi määritellä sitä, kuinka paljon ja mitä voidaan valmistaa tai mitä ihmiset haluavat ostaa. Kuluttajat määrittävät omalla ostokäyttäytymisellään tuotannon määrän, laadun, tason, ja jo nyt myös pitkälti toiminnan ekologisuuden.
-Yrityksen ainoa tavoite on tuottaa omistajilleen voittoa, eikä siihen pakettiin esim. valtiolliset tuotantotavoitteet/-kiintiöt yleisesti sovi. Ja ilman voittoa tuottavia yrityksiä ei ole myöskään työpaikkoja. Ei työpaikkoja, ei hyvinvointiyhteiskuntaa.
Eli tiivistettynä:
Kauniista ajatuksista huolimatta vain jatkuvan kasvun kautta on edes teoreettiset mahdollisuudet tarjota suomalaisille jatkossakin hyvinvointipalvelut. Elintasosta joudumme joka tapauksessa tinkimään jo lähivuosina, mutta ilman kasvua seuraa hyvinvointipalvelujen täydellinen romahdus. Mutta tämä ei tarkoita sitä, etteikö kasvua pitäisi hakea kestävän kehityksen kautta.
## SASKAN VÄLIHUOMAUTUS: Jarkko, kauniista ajatuksesta huolimatta jatkuva kasvu ei ole mahdollista, ellei kiellä länsimaista elintasoa maailman enemmistöltä. Tämä unohtuu talouden kasvun liturgiassa, ja osa ylipapeista unohtaa sen tarkoituksella. Ennustan, että käy kuin maahanmuuttokeskustelussa: muutaman vuoden/viimeistään vuosikymmenen päästä on poliittisesti korrektia esittää, että kasvu kuuluu vain meille. Suurin osa mitä kirjoitat talouden laeista on sinänsä totta, mutta ne eivät ole perusteita haluta jatkuvaa kasvua, eivätkä ne myöskään tee jatkuvaa kasvua mahdolliseksi. Ne ovat merkityksellisiä silloin kun on jo päätetty hakea jatkuvaa kasvua. Kasvuhakuisuus on siis perusteltava jollakin muulla kuin talouden lainalaisuuksilla. Sinulla peruste on hyvinvointiyhteiskunta, mutta minusta se on mahdollista vain rajoittamalla se pienelle osalle maapallon asukkaita. TARKEMMAT KOMMENTIT MYÖHEMMIN. ##
Me emme tarvitse kiinalaisia myrkkyjokia, vaan päinvastoin meidän tulee tarjota heillekin välineet toimintansa ympäristövaikutusten minimoimiseen.
Puheet talouskasvun tarpeettomuudesta ovat siis täysin vailla todellisuuspohjaa. Jos me haluamme tarjota edes välttämättömät peruspalvelut jatkossakin, meidän on päästävä jopa aika merkittävälle kasvun tielle. Toinen vaihtoehto on palata pikku hiljaa kaskiviljelyyn. Ja loppuuhan se nälkäkin kun on riittävän pitkään syömättä. Hyvinvointiyhteiskunta on säilyttämisen arvoinen asia. Pipertäminen ja avoin ajattelu ovat osa elämää, eikä ajattelu/pohdinnat mene koskaan hukkaan, mutta talouden johtaminen vaatii talouden realiteettien tunnustamista.
Vuosisadan pisin blogikommentti? Kiitän ja kumarran! Lupaan lukea ja miettiä ennen kuin vastaan. Vähän toisiin siis kuin yleensä.
Uskon ja toivon kuitenni, että talouden kosketuspohjaa on ihan hieman itselläkin. Suur- ja pienyrityksissä on mennyt 4 vuotta työurasta ja siitä puolet myynnissä ja markkinoinnissa. Tuo tutkijuus oli itse asiassa sivupolku. Nyt olen yrittäjä, ja siitä jos tulee oikein pohjakosketus, niin sen enempi sitten on kosketuspohjaa. Runollista.
Huoltosuhteemme on Euroopan heikoin, kirjoittaa Jarkko. Ja koko ajan heikkenee, kun väkeä laitetaan pois tyotannosta. Lauri Viita taisi olla se runoilija (laiskuuttani en tarkista, enkä lainaa) joka 1930 luvun lamasta (puhuttiin pulasta) kirjoittamassaan runossa totesi, että pula oli työstä. Ja siitä on nytkin pula.
Onkohan toveri Häkämies miettinyt mitä vaikuttaa huoltosuhteeseen se, kun valtion laitos irtisanoo muutaman sata työntekijää, tai siirtää tuotannon ulkomalle.
Ja sama vaikutus lieneekuntapuolellakin.
P.S. Miksikäs muuten eläköityminen on tänäpäivänä niin kova uhka, että sitä pitää vastustaa, mutta taannoin tehty miljardikaappaus eläkesäätiöiltä vakuutuslaitoksille ei ollut kuin yhden MOT-ohjelman arvoinen
Mielenkiintoisen keskustelun olette viritelleet. Taas ollaan niiden arvojen tai arvottomuuksien äärellä. Aivan väistämättä tästä keskustelusta syntyi mieleeni analogia lastenkasvatukseen.
”Talouskasvu on välttämätöntä siksi, että ihmisen halut(”tarpeet”) ovat loputtomat”.
Missäköhän menee se ikäraja, jonka jälkeen ihmisten haluille ei enää voi/saa laittaa realistisia rajoja? 5-vuotias kun karkkihyllyllä heittäytyy selälleen ja HALUAA, niin ainakin jokainen sivustaseuraajaa tietää, että paras palvelus mitä vanhempi voi lapselleen tehdä on olla tätä halua tyydyttämättä. Jos ei tähän tässä vaiheessa kykene, niin yhä suurempia ongelmia on jatkossa tiedossa. Koulumaailmassa yhdessä vaiheessa kovasti ihmettelin tätä samaista ilmiötä kun keskusteltiin karkki- ja limsa-automaattien laittamisesta yläkouluihin. Jotkut neropatit tätä perustelivat sanomalla, että parempi laittaa ne automaatit sinne, koska muuten koululaiset kuitenkin kielloista piittaamatta menevät lähikauppoihin ostamaan ne HALUAMANSA karkit ja siitä aiheutuu enemmän riskejä. Ratkaisuna siis se, että kun lapset eivät noudata sääntöjä, niin sääntöjä täytyy muuttaa. Haloo! Karkkiautomaatteja kuitenkin tuli, joten jossain näillä paikkeilla ikäkaarta se sitten taitaa ruveta se riittävän suuri halu merkitsemään niin paljon, että sen halun täyttäminen on meille vastuussaoleville aikuisillekin tärkeämpää kuin siitä pitkällä tähtäimellä aiheutuvat haitat.
”Talouskasvu on välttämätöntä siksi, että ihmisen halut(”tarpeet”) ovat loputtomat”. Tuossa lauseessa päädyttiin kyllä kehäpäätelmään (vrt. karkkihyllyllä huutavalle lapselle on annettava periksi, koska hänen halunsa ovat loputtomat). Huono perustelu talouskasvun välttämättömyydelle. Valitettavasti tässä kaikessa yltäkylläisyydessä on taidettu jo ajat sitten ohittaa se kohta, jossa on edes mahdollista keskustella siitä mikä on riittävää. Jos ne ihmisten halut tosiaan ovat loputtomia, niin silloinhan ei tietenkään mikään olekaan riittävää. Mitä enemmän talouskasvua ja hyvinvoinnin kasvua sitä enemmillä eväillä on jo syrjäytynyt: ruokaa suuhun ja katto päänpäällä ei enää riitäkään vaan on oltava itse omistettu katto päänpäällä ja siinä vähintään yksi huone per perheenjäsen ja oma kännykkä + tietokone per perheenjäsen, oma auto, oma Hesari postilaatikossa jne.
Kiitos Elina. Osasit sanoa sen paljon lyhyemmin kuin minä:
** Jatkuvan talouskasvun perustelu ihmisten loppumattomilla haluilla on kehäpäätelmä. **
Ja kehäpäätelmähän on totta vain jos johtopäätös on tosi. Ts. jos on totta, että jatkuva talouskasvu on mahdollista, on mahdollista haluta loppumattomasti. Loppumattoman haluan lääkkeeksi ei voi tarjota jatkuvaa talouskasvua, koska se nimenomaan tuottaa loppumattoman halun. Tarkemmin, ks.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Keh%C3%A4p%C3%A4%C3%A4telm%C3%A4
Ottamatta kantaa näihin ideologeihin sen enempää niin haluaisin tietää, miten kasvun rajoittamista ajavat ovat ajatelleet toteuttaa nämä rajoitukset? Miten saadaan tämä maapallo kokonaisuudessaan; sen yritykset, yhteisöt, ihmiset oikeaan moodiin eli moraalisesti ymmärtämään mikä on oikein ja missä menee raja ja vielä toimimaan sen mukaisesti? Kuka päättää rajoista ja kuka sitten vahtii ettei yritys ylitä tuotannossa sille määrättyä kapasiteettia, yksittäinen ihminen osta enempää kuin mikä on tarpeen ja sallittua? Ja onko sittenkään ne asetetut rajat oikeat vai liian tiukat / liian löysät?
Kun mennään tarpeeksi pitkälle tässä ajattelussa niin joka toinen voisi olla valtion palveluksessa tarkastusvirastossa töissä ja käytännössä vahtisi naapurinsa tekemisiä. Esim uusien kenkien ostot voisi jatkossa anoa hyvissä ajoin etukäteen, kun asian käsittelyssä menisi mukavasti useita kuukausia ja päätökseen luonnollisesti vaikuttaisi tuotteen saatavuus (ehkä tuotetta ei ole enää saatavilla, kun vuoden kiintiö on jo tuotettu ja myyty) ja milloin viimeksi ostoluvananojan tuli edellisen kerran ostettua kengät. Ja olisiko nämä kengät erilaiseen käyttöön jne. Ehkä lapsellinen esimerkki, mutta kun kerran halutaan rajoittaa yksilövapautta niin mihin vedetään raja? Eihän sitä rajaa voi vetää pelkkään tuotannonrajoittamiseen, kun ihmisethän loppujen lopuksi määrittelevät menekin.
Tästähän saataisiin loputon suo, kun alettaisiin tosissaan tarkkailla ihmisten tekemisiä niin yksilötasolla kuin työelämässä. Toisaalta työttömyys vähenisi, kun kaikille löytyisi valtiollinen virka, Suomen luonto säästyisi, kun ihmiset muuttaisivat täältä pois vapaamman elämän toivossa, pakolaiskeskustelulle ei olisi tarvetta, koska kukapa tänne nyt haluaisi tulla.
Vai eikö tällaisia rajoja tarvita? Alammeko me kaikki yhtä aikaa ajattelemaan oikein (ja edelleen haluaisin tietää kenen mukaan) ja siten käyttäytymään oikein? Aika harvoin näin on käynyt, mutta kieltämättä niitäkin maita on, missä erilaisia ideologioita on saatu upotettua ihmisiin. Harmi vaan, että useimmiten lopputulos on ollut vähemmän mairitteleva.
Mielestäni pitäisi elää realistisesti ja ymmärtää, että esim ihmisten moraali ei ole yksiselitteinen vaan siihen vaikuttaa niin opittu kuin esim kulttuuri. Mikä toiselle on moraalisesti oikein voi toiselle olla väärin. Eli kellä on sitten se ainoa oikea moraali, jota kaikkien pitäisi noudattaa? Itse en usko pakolla rajoittamiseen vaan ennemminkin valistukseen ja sitä kautta haluttujen päämäärien saavuttamiseen.
Mieti nyt vähän, Nina. Ei kukaan tule nykyään potkimaan sitä teidän firmaa persuuksiin ja sanomaan, että tehkääpäs nyt perhana tulosta. Te teette sen itse, niissä rajoissa, jotka eri maiden lainsäädäntö suo.
Laeilla ja asetuksilla luodaan toimintaympäristö, jossa yritykset ja ihmiset saavat aivan vapaasti toimia. Ei tässä poliisivaltiosta ole kyse. Valinta on vapaa, lain puitteissa.
Politiikan tehtävä on asettaa tavoitteet. Realismia on hyväksyä ekologian ja fysiikan rajat. Se minua nimenomaan tuossa talousliturigassa häiritsee: väitetään, että kyse on realismista (mitä se ei ole) ja yritetään vapautua moraalisista valinnoista (vaikka tehdään raaka valinta “omien” etujen puolesta).
Omastakin mielestä juuri niin on jo nyt, että firmat (ainakin ns kunnialliset) tekevät mahdollisimman hyvää tulosta lakien puitteissa. Lait voivat määritellä firmoja toimimaan juuri ekologisesti ja luonnon hyväksi, mutta kyllä siellä taustalla silti on halu tehdä annettujen kriteerien mukaan mahdollisimman hyvää tulosta.
Eli? Idea meni minulta ohi.
“Turhaan, aivan turhaan…” lauloi Hallikainen. Ja oikeassa oli.
Olen joskus todennut että kommunismi olisi aivan täydellinen aate, mutta vain toimiessaan täydellisesti. Jotta täydellinen toimiminen olisi mahdollista ei joukossa voisi olla yhtään ainutta ihmistä, jolla olisi luonteenpiirteissä ahneutta. Yksikin joka haluaisi enemmän kuin muut, romuttaisi koko järjestelmän. Näinhän lienee aatteelle käynytkin. Tuo ahneus kun tuntuu löytyvän jokaisesta.
Yritysten kuluu tavoitella voittoja, sitä mieltä olen itsekin. Tosin senkin taustalla on lopulta ahneus. Perustellaan sitä millä muulla tahansa, niin lopulta kun mennään riittävän syvälle taustalla on ahneus.
Luonnonvaroja, energiaa ym tulee minunkin mielestäni pyrkiä säästämään, kulutusta hillitsemään, tehokkaampia tuotantotapoja kehittää jne. Tosin kaikki sikäli turhaan, että maapallon tulevaisuushan on rajallinen. Valkoinen kääpiö häämöttää… Tai ehkä elinkaari on lyhyempi, kuten Taukka Isoa Kirjaa lukeneena varmasti tietää…
Yritetään silti tehdä hyviä päätöksiä ja suojella palloamme seuraavillekin sukupolville. Suurin henkilökohtainen päätös itsekullekin voisi olla siitä ahneudesta luopuminen…
-janne suominen-
Tarkoitin siis sitä, että omistajat määrittelevät tavoitteet, valtiolla tai politiikalla ei ole siinä yhtälössä juurikaan roolia. Paitsi tietysti muutamissa entisissä kommunistivaltiossa, joissa valtio toimii nykyään kuten suuryritys. Aikaisemmin näissä maissa valtio määritteli kuka tuottaa, mitä tuottaa, ja minkä verran tuottaa. Ja lopputulos oli aika surullinen.
Pointtini oli, että vain yritys itse voi määritellä tavoitteensa, ja yritys joka ei tähtää parhaaseen mahdolliseen tulokseen on pian entinen yritys. Vaikka kasvua yritettäisiin suitsia, niin luova ihminen ratkaisisi tämän ongelman kuitenkin, ja tuloksena olisi taas kasvua. Valtio, joka ei tähtää talouden kasvuun on matkalla omaan tuhoonsa. Tämän päivän tasapaino on huomisen alijäämä.
Ymmärrän täysin, että meidän kaikkien pitää ajatella maapallon parasta, tuottaa mm hyödykkeitä mahdollisimman ekologisesti, mutta en usko, että kasvua pystytään estämään. Ihminen kun on kekseliäs olento:)
Ville, Nina ja Jarkko tarjoavat hyvinvointiyhteiskunnan pelastukseksi talouskasvua. Jarkko leimaa piipertelyksi sen, jos kasvua epäilee. Ville pitää ihmisiä moraalittomina. Nina uskoo, että yritykset toimisivat “oikein” ilman lakejakin, mutta pohjimmiltaan Nina on kovan linjan libertariaani, ts. kilpailumaailman kannattaja. Edustava otos kokoomuslaista ruohonjuuritason ajattelua.
Mutta palataanpa alkuun: kaikki lähti siitä, kun väitin, että Kokoomuksen resepti hyvinvoinnin turvaamiseksi on myrkkykeitos, joka kestää pidempään kuin finanssimarkkinoiden johdannaiskupla mutta lyhemmän aikaa kuin hyvinvointi-Suomen tähänastinen historia.
Eli: kun Jarkko tarjoat lääkkeeksi huoltosuhteen heikkenemiseen, valtion budjettivajeeseen ja ylipäänsä kaikkeen murheeseen nopeaa talouskasvua, jätät huomiotta seuraavat:
A) Meidän talouskasvumme on revitty tulevien sukupolvien elinedellytyksistä ja kehittymättömämpien maiden kehityksen edellytyksistä, ja että se on siten moraalitonta.
B) Talouskasvu ei voi jatkua ikuisesti, ei edes vaikka rajoittaisimme sen hedelmät vain ns. länsimaisille kehittyneille valtioille, ja tämän vuoksi jonain päivänä on pakko lakata haluamasta aina vain enemmän palveluita ja parempia palveluita ja ottaa lusikka kauniiseen käteen, ja myöntää, vähän niin kuin hiihtoputkessa, että perhana, oikeassa olivat Vihreät.
C) Talouskasvun ruokkimisessa käytettävät välineet (esimerkiksi työurien pidentäminen, tuottovaatimusten nosto) lisäävät hyvivointipalveluiden tarvetta, koska ne syrjäyttävät ihmisiä työmarkkinoilta ja aiheuttavat pahoinvointia, eli toisin sanoen talouskasvu tekee talouskasvun tarpeelliseksi, kuten Elina jo huomautti.
Näistä syistä Kokoomuksen hyvinvointiresepti ei toimi. Se on oravanpyörä, joka pysähtyy lopulta mahdottomuuteensa. Loppuvat luonnonvarat, loppuu ihmisiltä jaksaminen.
Jottain tarttis tehdä. Niin ihmisten itte kuin poliitikkojen, jotka tekevät lait.
Täytyy myöntää että oma napa on se kaikkein läheisin. Näen asian kuitenkin niin, että meidän hyvinvointimme ei ole muilta pois. Niin kuin ei ole sekään minulta pois jos naapuri tienaa tuplaten sen minkä minä. Jos meillä kansakuntana menee hyvin meillä on mahdollisuus auttaa myös muita. Mikä takaa sen, että jos meillä menisi huonosti, olisi hyvinvoinnin jakautuminen maailmanlaajuisesti jotenkin kestävämällä pohjalla? No tietysti jos kaikilla menee huonosti niin onhan se toki tasaista, mutta silloin ei kyllä ole auttajiakaan.
Varmimmin maapallolla pyyhkisi hyvin jos pallon väkiluku puolitettaisiin. Tai sanotaan että jätettäisiin kolmasosa. Mutta vapaaehtoisia “lähtijöitä” on varmaan aika harvassa. Ilman väkiluvun romahdusta vain teknologinen kehitys ja uudet innovaatiot (toivottavasti Suomi etunenässä) antavat mahdollisuuden nostaa heikommassa tilanteessa olevien asemaa.
Tuottavammin, puhtaammin ja kestävän kehityksen merkeissä. Ilman reipasta talouskasvua voimme sanoa hyvästit hyvinvointivaltiollemme. Ja nopeasti. Eikä tämä tarkoita kerskakulutusta. Kokoomus on etunenässä ajanut ympäristö- ja kulutusverojen nostoa hallituksessa koko vaalikauden ajan. Vihreätkään eivät toki ole vastustaneet, sopii oikein mainiosti Vihreillekin, mutta ilman Kokoomusta verotukset tasapuolisemmat ja kulutusta verottavat tavoitteet eivät totetuisi. Siis käytännön tekoja ympäristön puolesta.
Väestönkasvun taittaminen onnistuu valistuksella JA elintason nostolla kehitysmaissa. Jälleen päästään sitten siihen, että miten sitä nostetaan siellä…
Talouden lakeja suurempi fakta on se, että tämä maapallo ei kestä kovin pitkään tätä kulutusta. Ainut tasapuolinen keino (linkolalaiset mallit poislukien) on jakaa nykyiset hedelmät tasaisemmin. Kaikissa muissa vaihtoehdoissa on sisäänrakennettuna se, että jotkut ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.