Vaimo työmatkalla. Lasten nukahdettua piti taitella pyykkiä, mutta eksyin Soinivaaran blogiin. Viehtymys sen seuraamiseen ei ole täysin riippumatonta siitä, että vuoden iässä poikamme näytti aivan Odelta.
Aihe liippasi läheltä omaa alaa. Ode kirjoitti Hesarin juttu mahan ohitusleikkauksista diabeteksen hoitokeinoina. Uutisen aihehan oli, että mahalaukun typistäminen ja ohutsuolen alkuosan ohittaminen johtavat nopeaan verensokerin normalisoitumiseen. Insuliinin vajaatuotannosta kärsivä ihminen “parantuu” muutamassa päivässä.
Oden pointti oli, että kunhan insuliinimetabolian normalisoitumisen takana olevat tekijät ymmärretään, saadaan käyttöön tehokkaampia diabeteslääkkeitä, ja insuliinikorvaushoidosta voidaan mahdollisesti luopua. Ehkä näin.
Itse keskustelu meni omia latujaan. Rintamalinjoilla olivat elintapoja diabeteksen hoidossa korostavat ja heitä vastassa ne, jotka näkivät lääke- ja leikkaushoidossa ainoan realistisen vastauksen diabeteksen nopeaan kasvuun. Itse kuulun edellisiin. Aikuistyypin diabetesta voidaan sekä ehkäistä että hoitaa elintavoilla. Painonpudotus ja liikunta ovat tehokkaampaa ja halvempaa kuin lääkehoito.
Miksi tämä on tärkeää? No koska diabetes on kansantauti. Sokeriaineenvaihdunnan häiriöstä kärsii tällä hetkellä puoli miljoonaa suomalaista. Jos tahti jatkuu samana, 20 % väestöstä on diabeetikkoja vuonna 2020. Hoitokulut romahduttavat terveydenhuoltojärjestelmän.
Iso osa keskustelijoista oli sitä mieltä, että on väärin vaatia ihmisiä muuttamaan elintapojaan kun kerran lääkehoitoakin on saatavilla. Minun on pakko olla eri mieltä. Perusteluista tulisi monimutkaiset, ellei talous olisi pelastajana: meillä ei yksinkertaisesti ole varaa maksaa diabeteksen lääkehoidon kuluja. Diabeteksen elintapahoitoa on kehitettävä, ja se on otettava tyypin 2 diabeteksen ensisijaiseksi hoitomuodoksi.
Miksi minä tästä ylipäänsä kirjoitan? No koska kunnilla on diabeteksen ehkäisyssä mahdottoman suuri rooli. Odotan innolla vuoden alkua.
PS. Ai mitkä ovat kunnan keinot? Lue lisää esimerkiksi täältä.