Käskettiin hankkia elämä. Hankinhan minä kun ehdin.
Mutta kun en tähän hätään muutakaan keksi, niin mietitäänpä sitä, että kaupunginhallitus päätti leikata tuntikehystä. Leikkaus kohdistetaan alakouluun, eli luokkiin 1-6, koska yläkoulusta on jo aiemmin leikattu niin paljon, että oppilailla on ongelmia. Näin todettiin ihan suoraan eräässä palaverissa. Leikkaukset johtavat syrjäytymiseen.
Ei kai se mitenkään yllättävää ole. Tuntikehyksen leikkaaminen tarkoittaa sitä, että oppilas toki istuu saman määrän tunteja koulussa kuin aiemminkin, mutta opettajaa näkee vähemmän, koska jakotunteja lähtee tällä päätöksellä yksi tai kaksi viikossa. Voipi olla puolet oppilaan jakotunneiseta.
Tiedättekö, mikä on jakotunti? Minä en tiennyt vielä viime vuonna. Kun minä kävin peruskoulua vuodesta -78 vuoteen -87, ei niitä tunnettu. Ala-asteella istuttiin aina koko luokka saman open tunnilla. Yläasteella sitten jaettiin porukka tasokurssien mukaan.
No nykyään ei ole tasokursseja. Sen sijaan on jakotunteja, jolloin luokka pistetään puoliksi, ja kumpikin puolikas saa opetusta, yleensä eri aineista. Miksi? No silloin jokainen kotivalo saa kaksin verroin oman open huomiota. Tämä hyödyttää erityisesti niitä, joilla on vaikeuksia koulunkäynnissä.
Jos joku joskus pystyisi laskemaan, että montako jakotuntia tarvitaan yhden kelkasta pudonneen oppilaan pelastamiseen, arvostaisimme jakotunteja suuresti. Aivan varmasti parempi opetus pienemmässä ryhmässä parantaa niiden mahdollisuuksia saada päättötodistus, joilla ei mene niin kovin hyvin koulun ulkopuolella, tai joiden koti ei syystä tai toisesta jaksa tai osaa lasta tukea.
Ei jakotuntien poistaminen opetusta romauta. Se vain lisää riskiä, että yksi tai kaksi lasta lisää sä rkyy. Koska en ole tunteellinen ihminen, ajattelen tietysti vain sitä, että jokainen syrjäytynyt maksaa yhteiskunnalle miljoonan.
Valitettavasti kukaan ei osaa laskea, että saammeko tällä 60 000 euron säästöllä aikaan miljoonan vahingon. Sen tiedämme, että leikkaus heikentää oppilaiden saamaa opetusta, ja siis riskiä. Toki tämä kirpaisee vähemmän kuin aiemmin ehdotettu 60 tuntia, jonka valtuustoryhmien puheenjohtajat tomerasti torppasivat. Kun kunnan säästötarve kuitenkin on valtava, otetaan ensimmäiseksi sieltä, mistä helposti saadaan. Kukaan ei voi estää kuntaa leikkaamasta tuntikehystä. Ei tänä vuonna, ei ensi vuonna, ei sitä seuraavana vuonna. Ja takaan, että ensi vuonna leikataan taas.
60 000 on pieni summa. Sen kokoisia leikkauksia pitäisi keksiä ensi vuodelle 25 kappaletta, että budjetista saadaan tasapainoinen. Kunta ei tällä leikkauksella pelastu, eikä sen unohtamisella tuhoudu.
Kaupunginhallituksessa Vasemmistoliiton Paula Hjerp yksin ehdotti leikkauksesta luopumista. Kovasti etukäteen koulujen puolesta puhuneet muut ryhmät olivat hiljaa. Hyvä Paula!
Valtuustossa en näe syytä olla eri mieltä Paulan kanssa. Niin kauan kuin kunnalla on rahaa käyttää 60 000 euroa putkiyhtiön tukemiseen, sillä täytyy myös olla varaa käyttää sama summa lasten tulevaisuuden varmistamiseen.
Lapsiin satsaaminen on sitä paitsi hyvää bisnestä. Kun käyttää kuusikymmentätuhatta, saa ehkä miljoonan säästön. Putkesta ei saa varmuudella muuta kuin lisämenoja.
– — –
Kuva: http://www.flickr.com/photos/gabyu/ / CC BY-ND 2.0
Meikäläisellä on elämä, mutta silti kirjoitin jo aiemmin:
http://paimiolainen.vuodatus.net/blog/2267980/tuntikehys-kallista-saastoa/
-janne-
Saskan esittämällä logiikalla koulupuolelle ei saa kohdentaa minkäänlaisia säästöjä. Enkä tarkoita rakennemuutosta, vaan ihan normaaleja juoksevia kustannuksia. Koulupuolella kustannukset jakaantuvat seuraavasti (karkea laskelma):
Palkat sivukuluineen noin 80 %
Tarvikkeet ja ruoka 20 %
Kuten kaikki tietävät ruokamenoista ei voida säästää. Kouluruokailu on hämmästyttävän monelle lapselle päivän ainoa lämmin ateria, jota minä pidän käytännössä jo lastensuojelurikoksena. Tämänkin blogin kirjoittaja on vaatinut lisärahoitusta elintarvikehankintoihin. Mitä tulee koulutarvikkeisiin, niin kyllä lapsilla olisi hyvä ne koulukirjatkin olla. Ehdotan, että vanhemmat käyttävät jatkossa tunnin enemmän aikaan lastensa läksyjen läpikäyntiin viikossa. Laatuaikaa, eikä maksa mitään.
Kaupungin tulee pystyä karsimaan käyttömenoistaan nopeasti ainakin pari miljoonaa vuodessa, ja mielellään jo ensi vuodesta alkaen (mikä on osoittautumassa kyllä utopiaksi).
Edelleen kaipaan konkreettisia toimenpide-ehdotuksia talouden vakauttamiseksi. Ei mitään ylätason linjanvetoja, tai ideologista soopaa, vaan ihan konkreettisia ehdotuksia. Kaikki kelpaa. Ja kun kaupunki säästää, niin ilman muuta se koostuu pääosin pienistä puroista. Rakenteellisia muutoksia esitän seuraavasti http://jarkkokallio.wordpress.com/2009/12/04/haaste/
Sitten tuo aina miellyttävä hiihtoputkikeskustelu. Rakentamispäätös oli väärä, mutta tehty mikä tehty. Kun itse aloitin valtuustossa niin putki oli jo lähes valmis. Mutta siis tehty mikä tehty, ja sen kanssa on elettävä. Kovin vähän voin ymmärtää kannanottoja, joissa ollaan valmiit tässä taloudellisessa tilanteessa päästämään putki konkurssiin. 1,3 miljoonaa välittömästi kaupungin piikkiin. Mutta onhan tuolla asialla kiva pyöritellä, Karpokin voisi kiinnostua? Karvalakki löytyy jo valmiiksi.
Eroon putkesta pitäisi päästä, mutta siihen konkurssin tielle meidän ei kannata lähteä. Ei se ainakaan minun matematiikkaani mahdu. Putki maksaa myös noin 20.000 euroa kiinteistöveroa/vuosi. Lisäksi saamme avustuksellemme vastikkeen. Itse olen ehdottanut hallituksessa mahdollisten vapaalippujen kohdentamista kokonaan sekä koulutoimeen että sosiaalitoimiston valitsemille vähävaraisille lapsiperheille. Voi olla, että se estäisi syrjäytymistä jopa enemmän kuin yksi viikoittainen jakotunti. Mistä sen tietää? Se on juuri ennalta ehkäisevien toimien ongelma. Hinta-laatu ei ole mitattavissa. Kyllä putken kaataminen tulee meille millä matematiikalla tahansa kalliimmaksi kuin sen auki pitäminen. Vaikkakin tässä saattaa muutama vuosi vierähtää.
Ja totta kai on parempi säästää muualta kuin lapsilta tai vanhuksilta. Mutta ei meillä ole lähtökohtaisesti varaa rajata mitään osa-alueita säästöjen ulkopuolelle. Jokainen etukäteisrajaus syö vaihtoehtoja toisaalta ja luo painetta toisaalle. Tehtävämme on tehdä samaan aikaa sekä hallittu rakennemuutos että pelastaa kaupunki konkurssilta. Olisihan tämä miellyttävämpää tehdä taloudellisesti helpommassa tilanteessa.
Pahoin pelkään että kun päätösten teko taas oikein todellisuudessa alkaa, niin viime kuukausien aikana tapahtunut poliittinen liennytys romuttuu, ja päätökset viedään läpi jatkuvien ja kivuliaiden äänestysten kautta. En sitä toivo, mutta epäilen että niin tässä taitaa lopulta käydä. Ja se voi olla, että päätöksentekokyvyn kannalta ei pidäkään pyrkiä 100 % yksimielisyyteen. 51,4 % kannatus riittää valtuustossa ihan hyvin. Ja hallituksessa riittää jo 50 % kannatuskin, kun puheenjohtajan ääni ratkaisee kymmenottelussa. Vaikka konsensus tuo kaikki ryhmät mukaan päätöksentekoon (mikä sinänsä on hyvä asia), niin pelkäänpä että se tuo tullessaan myös liikaa nahkapäätöksiä. Metsä pitää nähdä puilta. Ei välttämättä olisi paha asia Turun mallin mukainen hallitussopimus. Kirjataan strategian ydinkohdat, ja sitten mennään niillä. Ne jotka eivät voi ydinkohtiin sitoutua jäävät sitten neljäksi vuodeksi oppositiorooliin ja toimivat siltä pohjalta.
Roolit selvillä, eikä energiaa kuluisi poukkoiluun.
Jarkko, ihan oikein ymmärretty: ei saakaan.
Koulut ovat säästäneet osansa vääjäämättömän kouluverkon supistamisen jälkeen.
Kun yritimme puhua järkeä muille ryhmille ennen kohtalokasta Fortum-päätöstä, varasimme itsellemme oikeuden puolustaa kouluja muun kuin verkon osalta.
Se, että muut halusivat uusia seiniä ei estä meitä haluamasta terveitä lapsia.
Kyse on priorisoinneista. Jos nyt leikkaamme viimeisen päälle koulutuksesta saadaksemme kunnan talouden kuntoon 5-6 vuodessa, luomme samalla yhden väliinputoajien sukupolven. Jos jätämme lapset leikkausten ulkopuolelle, menee vakauttamiseen ehkä vuosi pitempään. Onko tämä kohtuuton hinta?
Viivan alle jää kysymys, että mistä säästetään. En ole eri mieltä kanssasi niistä muista kohteista, Jarkko. Tehostamalla tulee puolet, ja karsimallat toiset puolet. Lapsista karsin viimeksi, enkä ensiksi, kuten nyt tehdään.
Paipista vielä: jos Paippi olisi firman omistuksessa, se pistettäisiin konkkaan heti. Nyt pitkitetään tilannetta. Konkurssissa tulisi maksettavaksi pääomalaina sekä omavelkaiset takaukset, oliko se 800 000 euroa. Tuon maksamiseen pitäisi ottaa velkaa, jonka vuotuinen kustannus on tällä hetkellä 25-30 000 euroa. (Ero Jarkon mainitsemaan 1,3 miljoonaan tulee siitä, että osakepääoma on joka tapauksessa menetetty, koska tämä yritys ei missään tilanteessa tule maksamaan osakkailleen senttiäkään voittoa. Myös osakkeiden myyminen mihinkään järjelliseen hintaan on utopiaa. Sen vuoksi on reiluinta unohtaa puhe koko potista, ja keskittyä vain noihin takauksiin).
Jos tuo 60 tonnin vuotuinen tuki on suunnilleen se, mitä putki tarvitsee pystyäkseen maksamaan korkonsa (mutta ei kykene lyhentämään velkaa), niin halvempaa on siis päästää konkkaan. Maksaa vain puolet siitä mitä tekohengitys.
Jos kiinteistöverot huomioidaan, niin menee jo aika lähelle. Jää vain RISKI. Riskissä on kaksi puolta:
1. Mahdollisuus voittoihin. Vakavalla naamalla: onko yksikään suomalainen hiihtoputki tuottanut omistajilleen senttiäkään? Ei ole.
2. Mahdollisuus tappioihin. Jos voittoja ei tule koskaan (ks. kohta 1.) niin tappioita on pakko tulla ainakin toisinaan.
Tästä syystä kunnan EI PIDÄ ylläpitää riskibisnestä. Riskit kaatuvat niskaan jossakin vaiheessa. Mitä aiemmin, sitä pienempinä, ja siis sitä parempi.
Ja tämä oli siis ilman ideologiaa. ‘
Jos putki halutaan pitää pystyssä, se pitää kunnallistaa. Silloin saadaan samat tulot himohiihtäjiltä, mutta voidaan käyttää putkea samaan tapaan terveyttä ylläpitävänä palveluna kuin uimahallia tarjoamalla tuettua urheilumahdollisuutta vaikkapa kaikille kuntalaisille, tai sitten kohdennetusti.
Näistä kahdesta valitsen kuitenkin mieluummin konkurssin. Hiihto ei ole samalla tavalla laajalti harrastettu kuin uinti, joten hiihtoputkesta ei saa hyvää kunnallista palvelua itkemälläkään.
Hallitussopimus sopii Vihreille hyvin. Tai ainakin minä puhuisin sen puolesta värikkäälle väellemme.
Tässä on se ero kokoomuksen ja Vihreiden välillä [taloudessa - toki muissa aiheissa on paljonkin]: hyvän talouden keinot ovat ryhmillä aika samanlaiset, mutta kokoomus on heikkoina aikoina turhan valmis leikkauksiin, jotta terveen kirjoihin päästäisiin ennätysajassa. Vihreät kannattavat samaa vakauden taloutta, mutta onko todella merkitystä sillä, että onko vaje ensi vuonna 1,5 vai 1,6 miljoonaa?
Jarkko puhuu varmasti tämän luettuaan vääristä signaaleista – ei pidä antaa periksi säästötavoitteissa, koska jos joku ei näytä mallia, niin kukaan muukaan ei yritä.
Ihan rehellisesti: yrittävätkö muut? Tarkoitan hallintokuntia, tarkoitan puolueita.
Toisekseen Vihreät eroavat – valitettavasti kaikista muista ryhmistä – siinä, että pystymme kieltäytymään houkuttelevista investoinneista silloin kun niihin ei ole varaa. Tämä oli kouluverkon lisäksi toinen tärkeä syy Fortum-kapinaamme.
Kouluverkon muuttaminen ei ole säästötoimenpide, vaan kyseessä on toiminnan järkeistäminen. Jos siinä sivussa saadaan neljännesmiljoonan säästöt/vuosi + yhdelle vuodelle myyntituloja niin se on hyvä esimerkki toimivasta rakenteellisesta muutoksesta. Mutta lasten asema ei uudistuvan kouluverkon myötä heikkene vaan aivan päinvastoin.
1 jakotunti vähemmän viikko ei ole minkään tason leikkaus lasten opetuksesta.
Ja on totta että hiihto ei ole enää samalla tavalla suuria massoja liikuttava urheilumuoto kuin uinti. Siksipä me tuommekin uintia 200.000 eurolla vuodessa. Joka vuosi. ja hiihtoa tällä kertaa 60.000 suorituksella. Ei joka vuosi. Jos hiihtoputki toimisi kunnallisesti (siellä tehdään paljon talkootöitä) tekisi se tappiota ainakin saman verran kuin uimahallikin. Ei meillä ole varaa kunnallistaa hiihtoputkea, päinvastoin. Myös uimahallin yksityistämistä kannattaisi miettiä. Laitilassa on ainakin haettu yrittäjää. Aluksi uimahallilta voitaisiin vaatia 60.000 euroa parempaa tulosta niin päästäisiin aikaisemmalle tasolle tässä liikunnan tukemisessa.
Kyllä siellä hiihtoputkessa on se 1,3 miljoonaa rahaa kiinni. Osakkeina ja takauksina. Osakkeet vain menettävät arvonsa, mutta tappiota se on sekin. En halua leimautua hiihtoputken puolesta puhujaksi, mutta tätä tappiota en myöskään halua tunnolleni. Ehkä sitten jos tilanne olisi muuten valoisampi.
Ei sillä ole merkitystä millä nimellä säästöjä kutsuu. Kyllä se on säästö jos kouluja sulkemalla rahaa kuluu vähemmän. Se on vieläpä hyvä säästö, koska se toistuu sen jälkeen joka vuosi. Kertarutinasta ainainen säästö.
Minulle sopii mainiosti, että kaikki hallintokunnat (siis myös se kaupungin suurin rahan kuluttaja, eli sosiaalitoimi), etsii juuri tällaisia säästöjä. Ei leikkauksia, vaan uusia tapoja tuottaa samat palvelut halvemmalla. En kiellä, etteikö tarvita myös palvelujen purkua.
Osakkeista vielä: hiihtoputki ei ole yhtiö, jonka osakkeita kukaan hankkisi sijoitusmielessä. Tavoitteena on putken toiminnasta syntyvät muut hyödyt, kuten verotulot (Paimio), imago (Paimio, Finfoam) tai terveysliikunnan edistäminen (TS, Paimio). Rahallista vastiketta ei osakesijoitukselle voi odottaa, erityisesti, kun on nähtävissä, että putki on sellaisen tuottoon liian pieni (ks. keskustelu aiemmin: http://www.tuomasjukka.fi/?p=512#comments)
Joten osakkeiden perään on turha itkeä. Ihan samalla tavalla kuin on turha yrittää pysäyttää Fortumin remppaa.
Tärkeintä olisi tajuta, että jokainen sentti joka putkeen heitetään tekee siitä luopumisen koko ajan kalliimmaksi. “Näin paljon on jo laitettu, ei voida päästää konkurssiin!” Joten laitetaan lisää. Ja takaisin ei saada koskaan. Olet itse todennut, että pääomarakenne on liian raskas, ja vaatii konkan tai kaksi, ennen kuin voi toimia. Näin se on mennyt muuallakin Suomessa. Näin se menee täälläkin. Viimeistään seuraavalla valtuustokaudella.
Uimahalliin en näillä tiedoilla ota kantaa. Mielenkiintoinen ajatus, mutta sovitaanko, että palataan siihen sitten kun kaupunki on ensin lopettanut tuon hiihtobisneksen?
Olen itse Paipin kohdalla pohtinut myös sitä asiaa, että mitä tämä julkinen salaisuus: “ei meillä nyt ole varaa päästää sitä konkkaan” vaikuttaa yhtiön johtoon ja työntekijöihin. Ei varmasti ole kovin mieltä ylentävää tai motivoivaa odotella että koskahan kaupungilla on varaa pistää tämä konkkaan.
Mielestäni on vain kaksi “hyvää” vaihtoehtoa, pikainen alasajo tai uudelainen yritys elvyttää toimintaa. Ei rahalla vaan asenteella. Lähteä oikeasti ja käyttöön löytyvien ammattilaisten avulla miettimään mitä voitaisiin tehdä paremmin? Markkinointi? Hoito? Sivutoiminnot? Yritystilaisuudet? Tms.
Kutsuisin tätä positiiviseksi asenteeksi, se tosin lienee täällä Paimiossa melko harvinaista. Paljon hauskempaa on parjata ja haukkua moista putkea niin paljon ettei kukaan kehtaa sinne enää mennä, tai ainakaan naapurille kertoa siellä käyneensä. Ei ainakaan jos ei tiedä kummalla “puolella” putkea tämä on.
Mikäli jokainen paimiolainen olisi oikeasti huolissaan siitä että verorahojaan hukataan moiseen putkeen, hän mainostaisi sitä hyvänä hiihtopaikkana sukulaisilleen, työkavereilleen, naamakirja tutuille ym ym. Jos jokainen paimiolainen pystyisi puhumaan putkeen pari kävijää vuodessa niin luvut näyttäisivät jo paremmilta. Ehkäpä sitten löytyisi jo yrittäjä vetämään sitä ilman kaupungin rahoitusta, sillä ei putki minustakaan kuulu kaupungin pyöritettäväksi.
-janne suominen
Juu, voihan sen noinkin ajatella. Maailma ei vain pelaa sillä lailla, että yhdet leikkii toisten rahoilla, ja sitten kun tulee hätä niin huudetaan ne toiset apuun.
Kuntalaiset kehuvat hyvää kuntaa ihan aidosti, mutta eivät huonoa kuntaa edes oman nahkansa pelastaakseen.
Saati sitten poliitikon nahan.
Mielenkiintoista keskustelua, kyllä. Minä vaan sitä olen aina miettinyt, että jos kotitaloudessani tulot jostain syystä vähenevät ja joudun karsimaan menoja niin alanko “säästää” vai “sopeuttaa menoja tuloihin”. Minusta kun säästäminen olisi sitä, että laitetaan – tässä tapauksessa- rahaa johonkin talteen, esim. pankkiin tai vaikka säästöpossuun. No silloinhan pitäisi olla ylimääräistä rahaa jotta voisi laittaa säästöön ?
Elikkä siinä mielessä “toiminnan järkeistäminen” on hyvä termi.
Sanoja, sanoja…. mutta näinhän se menee, niilläkin on iso merkitys silloin jos ne ymmärretään eri tavalla. Ja nythän “säästö” on saanut erittäin negatiivisen mörkökaiun?!