Blogisfäärissä nimellä “Tiedemies” tunnettu henkilö kirjoittaa:
“On jonkinlainen romanttinen virhepäätelmä ajatella, että sisällöntuottaja tekee jotain “omaa” ja “luovaa” ikäänkuin jumalaisen inspiraation vallassa ja toisaalta kovalla työllä tekee siitä omansa ja omannäköisensä. Ihmisaivo on tähän oikeastaan tavattoman huono.” [koko blogiteksti]
Tämä on minulle se perusero Piraattien ja Vihreiden käsityksessä ihmisestä. Piraatit ovat valmiita poistamaan tekijälle uniikkituotteista tulevan korvauksen sillä perusteella, että harrastelijoiden ilmaiseksi tekemät luomukset ovat yhtä hyviä. Siis jos Tuomari Nurmio lopettaa laulunteon, me voimme nauttia hieman tuntemattomampien suuruuksien esityksistä ihan ilmaiseksi.
Minulle on selvää, että jokainen on yksilö. Joillakin meistä on erityinen kyky tehdä uutta, vanhan pohjalta. Kyvykkäimmille olen valmis maksamaan. Kyvyttömille en. Jos tekijänoikeudet poistetaan, kyvykkäät eivät enää tee työkseen sitä missä he ovat parhaita, koska siitä ei makseta. Harrastaminen toki jatkuu.
Määrä siis säilyy tai kenties jopa kasvaa, mutta laatu heikkenee. Tämä on täysin Vihreän ajattelun vastaista.
Minusta tämä on jonkinlainen olkiukko. Ensiksi: En ole piraattipuolueen jäsen tai muutenkaan mitenkään tekemisissä piraattipuolueen kanssa.
Toiseksi, en väitä, että luovuutta ei ole olemassa, väitän, että sisällöntuotannosta suurin osa on suodattamista ja muokkaamista ja että luovuus on juuri kykyä omaksua ja uudelleenjärjestellä omaksumaansa.
Tekijä ei tuota siksi mitään “uniikkia”, vaan rakentaa, varioi, muokkaa, suodattaa jne. jo olemassaolevaa. Tätä kuitenkin vaikeutetaan tarpeettomasti nykyisenkaltaisella IPR-järjestelyllä. Esimerkiksi musiikkikappaleiden remixaamiseen tarvitaan lupa “alkuperäiseltä” tekijältä. Tekijänoikeuden alaisten valokuvien muokkaamiseen ja julkaisemiseen tarvitaan “alkuperäisen” tekijän lupa. Ja niin edelleen.
IPR-ajattelun puolustajat keskittyvät liikaa maksuun tai maksun vaatimisen vaikeuteen.
Jokainen ihminen on yksilö, mutta tällä on päinvastainen seuraus siihen mistä lainatussa kohdassa puhuin. Ihmisten kyvykkyys on erilaista ja ihmisillä on erilaisia resursseja.
IPR-ajattelu ja tästäkin huokuva elitismi korostavat sellaisten ihmisten “kyvykkyyttä”, jotka tuottavat riittävän suuren variaation tai ovat valmiita näkemään paljon vaivaa “uudelleenpaketointiin”. Vastaavasti tällainen ajattelutapa rajoittaa sellaisten ihmisten mahdollisuutta osoittaa kyvykkyyttään, jotka pystyvät yhdistelemään ja suodattamaan olemassaolevaa pienemmin variaatioin.
Tämä erottelu ja rajanveto on minusta keinotekoinen ja kaikkea muuta kuin egalitaarinen.
Jos tällainen ajattelutapa on “vihreää ajattelua”, olen entistä vakuuttuneempi siitä, että vihreys ei sitten ole minua varten.
Kiitos Tm2 kommentista. Pahoittelen kärkevyyttä, olisin voinut laittaa kaksi kysymysmerkkiä otsikkoon.
Olet blogissasi kertonut todennäköisesti seuraavissa eduskuntavaaleissa kehottavasi äänestämään piraatteja, koska puolue tuo tekijänoikeuskeskustelun politiikan ytimeen. Tämä on minusta hyvä peruste. Kannatuksen ilmaisun jälkeen sinun kommenttisi ovat yhtä lailla Piraattien näkökulmaa kuin minun ovat Vihreiden
Eri ihmiset yhdistelevät olemassa olevaa eri tavoin. Yhdistelemisen tulokset ovat uniikkeja – eivät välttämättä arvokkaita muille, mutta ainutkertaisia. Muussa tapauksessa Reijo Mäki voisi halutessaan kirjoittaa kuin Laura Lindstedt.
Eräät uudet taiteenlajit toimivat voimakkaammin vanhan varioinnin tai yhdistelemisen pohjalta (mm. musiikissa). Tällöin erotuksena aiempaan on vaikea sanoa, missä on se pätkä, joka olisi varioijan omaa tuotantoa – siis muu kuin se yhdistelyn tapa, jota hän on käyttänyt. Aivan varmasti yhdistelijäkin luo uutta, mutta jos hänen täytyy tällöin huomioida tekijänoikeudet, en näe siinä syytä kumota niitä. Luomisen ketju on loputon. Silloin kun uusi luomus sisältää identtisiä kohtia jonkin aiemmin luodun kanssa, yhteys on niin selvä, että lienee kohtuullista antaa kunniaa myös sille ketjun alkupäälle?
Esittämäsi jako “uudelleenpaketointiin” ja “suodattajiin” on minulle outo, sanoisin jopa keinotekoinen. IHmiset ovat samanlaisia taipumuksessaan luoda uutta vanhan pohjalta. Toiset kuitenkin luovat sellaista uutta, jossa yhteydet vanhaan eivät ole silmiinpistäviä. Koska vanhaa on jo markkinoilla runsaasti, tällaiset uudet ovat muiden silmissä arvokkaampia.
Minulle Vihreiden yksilön kunnioitus tarkoittaa ehdottomasti sitä, että yksilöiden väliset erot tunnustetaan. Silloin kun erot johtavat sosiaaliseen epäoikeudenmukaisuteen, niitä on pyrittävä tasaamaan (mm. verotuksella). Heikompi kyky tuottaa vaikkapa taideteoksia ei kuitenkaan minusta ole sellainen piirre, jota tekijänoikeuksien poistamisella pitäisi tasoittaa.
Aivan varmasti yhdistelijäkin luo uutta, mutta jos hänen täytyy tällöin huomioida tekijänoikeudet, en näe siinä syytä kumota niitä.
Minä näen nimenomaan tässä syyn kumota tekijänoikeudet niiltä osin kuin se rajoittaa tällaisen mahdollisuutta.
Ymmärrän toki, että ansaintalogiikka-argumentti, niiltä osin kun sen hyväksyy, on ristiriidassa tällaisen käsityksen kanssa.
Esittämäsi jako “uudelleenpaketointiin” ja “suodattajiin” on minulle outo, sanoisin jopa keinotekoinen.
Eivät ihmiset jakaudu sillä tavalla, vaan IPR-ajattelu jakaa teokset suhteellisen mielivaltaisesti “originaaleihin” ja “ei-originaaleihin”. Uudelleenpaketoinnilla tarkoitin sitä, että jos joku kirjoittaa jonkin kirjan uudelleen hieman eri muodossa, teos on originaali. Tämä vaatii joskus tarpeettoman paljon työtä. Osa voisi haluta kirjoittaa uudelleen vaikka jonkin kirjan luvun tms.
Heikompi kyky tuottaa vaikkapa taideteoksia ei kuitenkaan minusta ole sellainen piirre, jota tekijänoikeuksien poistamisella pitäisi tasoittaa.
Minusta katsot asiaa väärästä suunnasta, kun esität, että tekijänoikeuksien poistaminen olisi jokin aktiivinen “tasoittava” toimempide. Tekijänoikeudet nykymuodossaan ovat synnyttäneet tilanteen, missä mahdollisuudet tuottaa teoksia kykyjensä mukaan jakautuvat epätasaisemmin kuin löyhempien tai olemattomien tekijänoikeuksien vallitessa.
Tämän seurauksena on keinotekoinen Matteus-vaikutus, jossa “originaalin” tekijälle kasautuu osuus kaikesta siitä hyödystä, jota muut sen päälle rakentavat. Tämä on elitismiä, jolla ruokitaan jo valmiiksi näiden asioiden winner-take-all- luonnetta. Tällä ei ole mitään tekemistä mahdollisuuksien tai oikeudenmukaisuuden kanssa, muuten kuin että se rajoittaa niitä.
Asia itsessään ei ole niin mustavalkoinen kuin argumenttini, mutta ihmisten pitäisi herätä pikkuhiljaa huomaamaan, että tekijänoikeusajattelua leimaa elitismi, jonkinlainen übermensch-ideaali. Se näkyy myös tästä viimeisestä kommentistasi.
Itse en ole egalitaristi, mutta eniten minua ihmetyttää tässä vasemmistolaisten ja kaltaistesi punavihreiden suhtautuminen tähän, koska IPR-ajattelu on erityisen räikeässä ristiriidassa egalitarismin kanssa.
En pysty välttämään ajatusta, että kyse on kateudesta. Variointiin päätyvä teos ON muita parempi. Miksei siitä saisi tekijä saada suurempaa palkkiota? Miten varmistat LAADUN luomisteollisuudessa, jos parhaista (=halutuimmista) teoksista ei saa suurempaa palkkiota?
Siinäpä se onkin se vihreiden ja vihervasurien ero: yksilöllisyys on yksi kolmesta perusarvosta Vihreillä, kun taas vasureilla näin ei perinteisesti ole. Sanojen tasolla voidaan muuta väittää, mutta pohjimmiltaan vasemmisto-vihreät akselilla erot löytyvät mielestäni juuri siinä, miten tärkeänä yksilön valinnan vapautta ja kannustavuutta pidetään.
Valinnan vapaus puhuu kyllä esittämäsi kannan puolesta, ts. vapaa oikeus käyttää kaikkea muiden tuottamaa. Mutta miksi tällainen vapaus pitäisi olla teoksiin eikä esimerkiksi maahan tai asuntoon? Tekijän suhde taideteokseen (tai keksintöön) on läheisempi kuin maanomistajan suhde peltoonsa. Ilman tekijää ei olisi teosta , mutta maa on, ja jatkaa kasvuaan riippumatta siitä kuka sen omistaa ja millä keinoin se on hankittu. Tämän vuoksi IP-oikeuksien raju leikkaus vaatisi miettimään muutakin omistamista.
Jos siis muita kiinnostavan teoksen tuottamisesta ei saa kohtuullista korvausta, ei ole syytä tuottaa teosta, tai ainakaan tuoda sitä julki. Yhteiskunnan kehitys edellyttää taloudellisia kannustimia. IP-oikeuksien lieventäminen joillakin alueille voisi olla hyväksi, mutta esimerkiksi muusikoiden kohdalla lienee selvää, että jos korvaukset nykytasosta laskisivat, loppuisi se variointiin kelpuutettavan materiaalin ammattimainen tuotanto. Kyse lienee kohtuullisuudesta. Kopioijille vaaditut rangaistukset ovat kohtuuttomia. Kohtuutonta on myös ottaa korvauksetta käyttöön uniikki teos.
En usko, että kovinkaan moni Vihreä allekirjoittaisi taloudellista egalitarismia niin äärimmilleen vietynä kuin sen esität (tulonjaon tasaamista). Minulle – ja olen, että monelle muulle vihreälle – keskeisempää on sosiaalinen oikeudenmukaisuus, ts. tiettyjen perustarpeiden ja -arvojen turvaaminen yhteiskunnan voimin. Muutan kantaani siinä vaiheessa kun remiksaus on nostettu ihmisten perusoikeuksien joukkoon.
En pysty välttämään ajatusta, että kyse on kateudesta. Variointiin päätyvä teos ON muita parempi.
Onko? Vai onko se vain parempaa materiaalia? Tämä on kysymys, johon on melkein mahdotonta vastata yleisessä tapauksessa. Jos kaupallista menestystä pidetään jonakin paremmuuden mittarina – ainakin se on jonkinlainen proxy – niin yllättävän moni uudelleenlämmitys vanhasta hitistä tms. on myynyt paremmin kuin originaali.
Miksei siitä saisi tekijä saada suurempaa palkkiota? Miten varmistat LAADUN luomisteollisuudessa, jos parhaista (=halutuimmista) teoksista ei saa suurempaa palkkiota?
Tämä on erillinen kysymys siitä, mitä ylläoleva ongelma käsittelee. Kuten sanoin, fiksoidut liikaa ansaintalogiikkaan dynaamisuuden kustannuksella. Laadulle ei ole objektiivisia kriteereitä. Edes kaupallinen menekki ei ole kovin hyvä mittari, koska jokin yksikkö voi olla tavattoman hyödyllinen muutamille ja vähäarvoinen useimmille.
Nykyinen järjestelmä ei kannusta laadun parantamiseen. Jos otan esimerkin ohjelmistopuolelta, niin Open Source ohjelmistoissa laatu tyypillisesti paranee ajan myötä (ei aina, koska uudet ominaisuudet eivät välttämättä ole yhteensopivia vanhojen kanssa, mutta tämä ei ole pelkästään OSS:n ongelma, vaan on yleisempi softan ongelma).
Laadun paraneminen on kytköksissä nimenomaan siihen, että tuotteen virheet ja puutteet voidaan korjata ja ne korjataan kun tarvetta ilmenee.
En näe mitään periaattellista syytä siihen, ettei taide tms. olisi samanlaista. Kaikki informaatio on.
Valinnan vapaus puhuu kyllä esittämäsi kannan puolesta, ts. vapaa oikeus käyttää kaikkea muiden tuottamaa. Mutta miksi tällainen vapaus pitäisi olla teoksiin eikä esimerkiksi maahan tai asuntoon?
Tämä on olkiukko. Maaomaisuus ja asunnot ovat privaattihyödykkeitä, niiden käyttäminen on muilta pois. Informaatiosta syntyy kopioimalla kopioita, niiden syntyminen ei ole muilta pois.
Tekijän suhde taideteokseen (tai keksintöön) on läheisempi kuin maanomistajan suhde peltoonsa.
Suhteen läheisyydellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten helposti jokin asia on monistettavissa. Maata ei synny lisää, joten sen omistussuhteiden muuttaminen vaatii oikeuksien siirtämistä yksilöltä toiselle.
Taideteoksen kopiointi ja kopion muokkaaminen eivät vaadi oikeuksien siirtämistä. Kuka tahansa voi katsella tai kuunnella alkuperäistä tai kopiota, eikä tämä mitenkään estä muita tekemästä samaa toisille kopioille.
Ilman tekijää ei olisi teosta , mutta maa on, ja jatkaa kasvuaan riippumatta siitä kuka sen omistaa ja millä keinoin se on hankittu.
Tämä on yhdentekevää omistusoikeuden käsitteen kannalta. Vaivannäkö tai “tekeminen” ei sinällään vielä yleisesti oikeuta mihinkään. Teosten kohdalla IPR-ajattelu on luotu sitä varten, että jos joku tekee jotakin, minkä muut kokevat hyödylliseksi, heillä olisi kannustin maksaa tästä hyödystä tekijälle.
IPR-ajattelun ongelma on kuitenkin se, että se on viety liian pitkälle ja aivan erityisesti väärään suuntaan. Tekijällä ajatellaan olevan oikeus määrätä siitä hyödystä, jota hänen työstään saadaan, silloinkin kun tämä hyöty on hyvin abstraktia. Jos lähdemme tästä, niin meidän pitäisi pakottaa ihmiset maksamaan kauniille ihmisille veroa siitä, että näiden olemassaolosta on iloa muille.
Kauniit ihmiset voivat toki hyödyntää kauneuttaan muutenkin, vaikka muilla on oikeus esimerkiksi katsoa heitä julkisella paikalla.
Esimerkkiä ei pidä viedä liian pitkälle.
Tämän vuoksi IP-oikeuksien raju leikkaus vaatisi miettimään muutakin omistamista.
Olkiukko, jonka yllä esität on kyllä pystytetty ajattelemisen estämiseksi. En syytä sinua siitä, nämä argumentit ovat eläneet ja kehittyneet jo vuosikymmeniä.
Jos siis muita kiinnostavan teoksen tuottamisesta ei saa kohtuullista korvausta, ei ole syytä tuottaa teosta, tai ainakaan tuoda sitä julki. Yhteiskunnan kehitys edellyttää taloudellisia kannustimia.
En ole tästä eri mieltä. Nykyinen IPR-ajattelu ja -lainsäädäntö kuitenkin estävät tällaisten taloudellisten kannustimien kehittymisen, koska ne luovat vääristyneitä rakenteita, ovat tulvillaan rent-seekingiä ja keinoja estää informaatiota leviämästä ja tulemasta uudelleenhyödynnetyksi, modulaariseksi ja muokattavaksi.
IPR-ajattelun ongelmat menevät paljon syvemmälle kuin vain taloudelliseen kannustimeen. Nykyinen järjestelmä on tehnyt informaatiohyödykkeistä villin kokoelman yhteensopimattomia monoliittejä.
Yhteiskunnan kehitys edellyttää taloudellisia kannustimia. IP-oikeuksien lieventäminen joillakin alueille voisi olla hyväksi, mutta esimerkiksi muusikoiden kohdalla lienee selvää, että jos korvaukset nykytasosta laskisivat, loppuisi se variointiin kelpuutettavan materiaalin ammattimainen tuotanto.
“Loppuisi”? Et voi uskoa tähän itsekään. Ensiksikään, taloudelliset kannustimet luoda uutta musiikkia eivät katoa mihinkään siitä, että levyjä saa vapaasti kopioida. Toisekseen, nykyisestä musiikista tehdään ansaintatarkoituksessa erittäin pieni osa. Ns. taidemusiikin säveltäjät eivät tyypillisesti saa kuluttajille myytävistä kopioista tekijänoikeuskorvauksina penniäkään. Lisäksi erittäin suuri osa amatöörimuusikoista säveltää musiikkia ja antaa sen promootiotarkoituksessa vapaasti kopioitavaksi. Iso osa antaa myös uudelleenkäytettäväksi.
Kopioijille vaaditut rangaistukset ovat kohtuuttomia. Kohtuutonta on myös ottaa korvauksetta käyttöön uniikki teos.
Minusta ei ole kohtuutonta ottaa käyttöön teoksia. Se, että se monien mielestä on kohtuutonta, on minusta järkyttävää.
En ymmärrä mitä tarkoitat viimeisellä kappaleella. Minusta yhteiskunta koostuu ihmisistä, eikä yhteiskunnan tehtävänä ole tarjota ihmisille arvoja, mutta se voi johtua siitä, että ymmärrämme arvon eri tavalla.
Perustarpeiden kohdalla yhteiskunta tekee arvokkainta työtä silloin, kun se tarjoaa sellaisen perusinfran, kuten lainsäädännön, joka ei tarpeettomasti rajoita ihmisten elämää ja jonka tarkoituksena ei ole palvella minkään erityisryhmien etua muiden kustannuksella. Nykyinen IPR-ajattelu ja sen tueksi kehitetty lainsäädäntö nimenomaan sotivat ihmisten oikeudenmukaisuuskäsitystä vastaan ja on räikeässä ristiriidassa teknologian tarjoamien mahdollisuuksien kanssa. Se estää hyvinvoinnin luomisen siihen parhaiten soveltuvilla välineillä.
Sosiaalinen oikeudenmukaisuus on käsitteenä ongelmallinen, koska sosialistit ovat omineet sen tarkoittamaan tulonjaon tasaamista erityisesti niin, että hyötyjä leikataan pois itsetarkoituksellisesti.
Tavallaan IPR-ajattelu ja -lainsäädäntö sopivat tähän hyvin, koska siinä ihmisiä rangaistaan nimenomaan hyötymisestä, ei siitä, että aiheutetaan muille haittaa.
Yhteiskunnan – siis ihmisten kollektiivin – on hyödyllistä tarjota etupäässä sellaista yksilöille, joita markkinat ja ihmisten vapaaehtoinen kanssakäyminen eivät tuota tai tuottavat huonosti. Lisäksi on hyödyllistä puuttua sellaisiin tilanteisiin, joissa synnytetään ulkoishaittoja, kuten saastuttamiseen tai, rajoitetusti, monopolien syntymiseen.
IPR-ajattelu on myös tämän jälkimmäisen kanssa ristiriidassa, koska se luo monopoleja.
No huh, olihan pitkä vastaus, Tm2. Kiitos siitä. Palojen käsittely veisi meidät jankutukseen, joten yritän noukkia sen mitä pidän oleellisena.
Vertaus omistamiseen ei ole olkiukko. Sinun ja Piraattipuolueen näkökulmasta tekijänoikeuksien lakkauttamista puoltaa siis se, että kopioiminen ei ole keneltäkään pois. Tästä olen täysin eri mieltä. Se on välittömästi pois alkuperäisen tekijältä ja välillisesti yhteiskunnalta, koska systemaattinen tekijän mitätöinti johtaa luovan työn ammattimaisen tekemisen loppuun.
Minun on hirvittävän vaikea ymmärtää miksi remiksauksen nimissä pitäisi lopettaa teostokorvaukset kaikilta, tai miksi fyysisten kopiointikulujen ollessa lähellä nollaa ei alkuperäisen tekijälle pitäisi enää maksaa mitään.
Piraatin perusväite siitä, että korvausten lakkauttamisen jälkeen yhtä hyviä teoksia tehtäisiin edelleen on minulle täysin käsittämätön. Näin voi olla jollakin osa-alueella, jolla nytkään ei ole tekijälleen taloudellista merkitystä (mikä taas johtuu siitä, että ko. asia ei kiinnosta ihmisten suurta enemmistöä siinä määrin, että he olisivat valmiit kustantamaan kyseisten teosten tekemistä ammatiksi). Mutta miten kirjallisuus säilyisi nykyisellä tasolla, jos kirjailijat palaisivat 200 vuotta taaksepäin ja tekisivät hengetuotteitaan iltavuoron päätyttyä?
Laadun mittaamisen vaikeus (mahdottomuus) ei tarkoita, etteikö niitä olisi. Vai väitätkö, että on täysin sattumanvaraista mikä myy ja mikä ei?
Toinen perusväite on, että yhteiskunnan hyödyn maksimoimiseksi teokset on vapautettava yleiseen käyttöön. Tältä väitteeltä puuttuu pohja niin kauan kuin ei ole osoitettu, että teosten tekeminen todella jatkuu.
Kun kirjoitin, että tekeminen loppuisi, tarkoitin nimenomaan laadullisesti korkeatasoista tekemistä. Toteat, että taloudellinen kannustin säilyisi, mutta mikä on se reaalinen malli, jota piraatit esittävät? Kyllä se tähän asti on jäänyt vapaaehtoisiin mikromaksuihin, joita T Nurmion sanoin voi verrata katusoittajan korvauksiin. Yksi maksaa hattuun, toinen kusee.
Yhteiskunnan täytyy oman etunsa vuoksi tarjota taloudelliset toiminnan edellytykset myös niille, joilla on ns. immateriaalisen tuotannon kykyjä. Tässäkin keskustelussa olisi hyvä, jos muurien kaatajat esittäisivät realistisen vaihtoehdon, joka ei perustuisi vapaaehtoisiin maksuihin.
Teoksen korvaukseton käyttö on varkautta, riippumatta siitä minkälaista hyötyteoriaa sen taakse esittää.
Kuten sanoin, fiksoidut liikaa ansaintalogiikkaan dynaamisuuden kustannuksella. Laadulle ei ole objektiivisia kriteereitä.
Tämä kuvastaa piraatin asennetta hyvin. Toisaalta piraatin mielestä taloudellisilla kannustimilla ei ole merkitystä tekijälle. Toisaalta piraatti taas vastustaa jyrkästi sitä, että hän maksaisi omasta kukkarostaan jotakin. Perusteena esitetään yhteistä hyvää, mutta minä epäilen, että piraatilla on omat taloudelliset kannustimensa.
Jos vaihdantojen määrä on dynaamisuuden ainoa mittari, piraattitalous on erittäin dynaamista. Minä en kuitenkaan halua elää yhteiskunnassa, jossa ilmaiseksi saa vaikka mitä, mutta rahallakaan ei saa jotain minun mielestäni parempaa.
Kyllä tämä nyt jotenkin palautuu siihen, että vähemmän roinaa, enemmän laatua, sanoo Vihreä. Ja piraatti päinvastoin.
Ajat muuttuvat, en minä sitä kiellä:
http://yle.fi/uutiset/viihde/2009/06/britannian_singlelistalle_myos_verkossa_kuunneltu_musiikki_818146.html
Sitä minä vaan perään, että ilman maksua ei tässä maailmassa mitään saa. Korkeintaan harkitsematonta liikakäyttöä, kuten ympäristöongelmiin johtavien ulkoisvaikutusten kohdalla nyt saadaan kokea.
Käytät toistuvasti virheargumenttia, jonka mukaan informaation “liikakäyttö” olisi jotenkin rinnasteinen luonnonvarojen käyttöön. Tällainen epärehellinen käsitteiden vääntely ei ole keskustelemista.
Jos haluat puolustaa IPR-järjestelmää, niin minusta tuntuisi järkevämmältä puolustaa sitä faktojen, jollakin tavalla koeteltavissa olevien teorioiden ja sellaisten argumenttien avulla, jotka eivät perustu sanojen laittamiseen toisten suuhun, vääristelyyn tai suoraan valehteluun.
Trollaaminen voi tietysti olla hauskaa ja antaa varsinkin valtakulttuurin puolustajalle voimaantumisen tunteen, mutta se ei edistä ymmärtämistä eikä yhteiskunnan kestävää kehitystä.
Tm2, voisitko osoittaa missä menen vikaan? Esitin, että taiteen ilmaisuus johtaa taiteen tuottamisjärjestelmän ongelmiin – ts. laadun heikkenemiseen – koska tuottaja ei saa korvausta. Tämä on verrannollista vaikkapa siihen, että mitäs me puhdasta vettä säästelemään, sitähän tulee aina lisää.
Puhut taiteesta johdonmukaisesti informaationa. Olen tästä eri mieltä, mutta ei siitä sen enempää. Taide syntyy työn tuloksena. Tavallisille ihmisille työn tulosten laatu on jossain suhteessa siihen käytettyyn aikaan. Tämän vuoksi ammattilainen on parempi kuin harrastaja, vaikka he lähtökohdiltaan olisivat samalla tasolla.
Rinnastus luonnonvarojen tuhlaukseen perustuu tähän: jos kaikki taide olisi ilmaista, ihmisillä olisi vähemmän syytä valikoida. Jos levykaupasta saa kympillä yhden CD:n, sen valitsee tarkemmin kuin erikoistarjouspäivänä, jolloin samalla rahalla saa 100 CD:tä. “Järjestelmä” ohjaa kuluttajaa aiempaa heikommin huomioimaan teoksen laadun.
Jos tällaiseen kuluttajalle ilmaiseen teosten jakelujärjestelmään saadaan liitettyä jonkinlainen ansaintamalli myös teosten tekijöille, pidän ilmeisenä sitä vaaraa, että tulot eivät jakaudu edes siinä määrin kuluttajien mieltymysten mukaista kamaa tuottaville artisteille kuin nykyisin. Jos nykyistä tulonjakaumaa artistien kesken pitää ongelmallisena, pitäisi esitää jokin muu kuin nollakorvaus tai vain harrastetaiteilun mahdollistava korvaus.
Koska uskon, että laatu on vaikeasta määriteltävyydestään huolimatta tärkeä inhimillisten valintojen tekijä, pidän kuluttajan edun kannalta oleellisena, että tuotteiden tekijöitä kannustetaan mahdollisimman korkeaan laatuun.
Muihin kommentteihisi en oikein osaa suhtautua. Jos tarkentaisit, että missä olen näin tehnyt, vastaan mieluusti.
Olemme muualla netissä jo olleet eri mieltä siitä, onko periaate joka ei johda toivottuun tulokseen hyvä periaate. Ymmärrän ja jaan kanssasi ideaalin informaation (en taiteen) vapaasta jakelemisesta. En vain näe järkeä pyrkiä siihen sellaisin tavoin, jotka heikentävät informaation tuottamista.
Vika on tässä:
jos kaikki taide olisi ilmaista, ihmisillä olisi vähemmän syytä valikoida. Jos levykaupasta saa kympillä yhden CD:n, sen valitsee tarkemmin kuin erikoistarjouspäivänä, jolloin samalla rahalla saa 100 CD:tä. “Järjestelmä” ohjaa kuluttajaa aiempaa heikommin huomioimaan teoksen laadun.
Ensiksikin, CD-levy on fysikaalinen esine, eikä sitä tuoteta mielivaltaisia määriä. Kympillä ei todennäköisesti saa sataa CD:tä vaikka musiikki niillä ei maksaisikaan mitään. Lisäksi kukaan ei halua tuollaista määrää CD-levyjä, koska CD-levyt ovat erittäin epäkäytännöllisiä. Ihmiset mieluummin kopioivat CD-levynsä nykyäänkin kovalevyilleen. Yhden läppärin kovalevylle mahtuu enemmän musiikkia kuin ihminen ehtii elämänsä aikana kuuntelemaan, joten argumentti “luonnonvaroista” ja “kuluttamisesta” on täysin typerä. Päinvastoin, ihmiset ostaisivat vähemmän CD-levyjä, kun eivät olisi naimisissa niin typerän formaatin kanssa.
Kukaan ei ole missään vastustanut sitä, että tekijät saisivat korvauksen työstään. Ei sellaisen “vastustamisessa” ole mitään järkeä. Käytät jatkuvasti argumenttia, jonka mukaan minä tai piraatit haluaisivat estää rahan ansaitsemisen. Tämä on vääristelyä.
IPR:n huonouden syy ei ole ensisijaisesti tulonjakoon liittyvä, vaan se, että yhtäältä syntyy tehokkustappioita ja toisaalta se tuhoaa innovaatiomahdollisuuksia. Tämä on tosiasia, nykyiset IPR-järjestelmät ovat liian rajoittavia informaation uudelleenkäytön suhteen ja rajoitteiden purkaminen lisää informaation tuottamisen kannustimia.
Käytät myös “varkauden” käsitettä ikäänkuin se olisi hyvin määritelty. Sinä ja IPR-mafia ovat omaksuneet ja yrittäneet lobata sellaista ajattelua, että esimerkiksi se, että parturikampaaja pitää radiota päällä työaikanaan on “varkautta”. Jostain täysin minulle käsittämättömästä syystä tällainen trollaus on mennyt läpi eduskunnassa asti.
Käytät samaa käsitettä kahdella eri tavalla, “hyvällä” ja “huonolla” riippuen siitä, kenen suuhun sen laitat. Tämä on epärehellistä argumentaatiota, eikä edistä asian ymmärtämistä lainkaan.
Tämä ilmenee siten, että sivuutat täysin sen, että taiteilijat saavat, erittäin pientä osaa muusikoista lukuunottamatta, korvauksen työstään ihan muilla perusteilla kuin heidän teoksistaan otettujen kopioiden perusteella. Käytät sanaa “taide” yhtäältä laajassa mielessä, koska se sopii argumentteihisi, mutta sitten käytät sitä suppeassa mielessä heti, kun IPR:n vastustaja mielestäsi vastustaa “taiteilijoiden” etuja. Tätä kutsutaan arkikielessä “sumutukseksi” ja on yleistä IPR-keskustelussa.
Koska uskon, että laatu on vaikeasta määriteltävyydestään huolimatta tärkeä inhimillisten valintojen tekijä, pidän kuluttajan edun kannalta oleellisena, että tuotteiden tekijöitä kannustetaan mahdollisimman korkeaan laatuun.
Laatu on tärkeä kuluttajan valintoja ohjaava tekijä. Ihminen maksaa kuluttamastaan “taiteesta”, miten ikinä sen ymmärtääkään, paitsi rahalla, myös ajallaan. Ihminen ei kuluta “huonoa” mieluummin kuin “hyvää”. Se, että hinta asetetaan sellaiseksi, että se maksimoi tulot, sensijaan että se asettuisi sellaiseksi, että ihmiset valitsisivat itselleen sopivimman marginaalikustannusten mukaan, nimenomaan vääristää valintojen tuottamaa laatusignaalia.
En väitä, ettei nykyisen ansaintalogiikan tuottama kannustinvaikutus ohjaisi laatua paremmin kuin se, ettei mitään ansaintalogiikkaa olisi, mutta väitän, että parempia menetelmiä kyllä kehitetään, jos kysyntää on. Ja kysyntää ei ole nyt, koska rahakkaampi ansaintalogiikka on jo olemassa.
Raha on kohtuullinen mittari silloin kun vaihdanta tapahtuu vapailla markkinoilla, mutta heti kun markkinoilla on ulkoisvaikutuksia tai muuta vääristymää (kuten monopoleja) niin rahan kyky toimia hyvinvoinnin ja laadun signaalina heikkenee.
Edelleen, keskeinen heikkous argumenteissasi – epäasiallisten olkiukkojen ja sanojen suuhunlaittamisen lisäksi – on, että fiksoidut siihen, että yksi ansaintamalli jää pois, ikäänkuin se olisi ainoa mahdollinen. Et edes suostunut ymmärtämään sitä tosiasiaa, että ihan markkinoilla toimivassa softateollisuudesskin trendi on ollut jatkuvasti kohti avointa lähdekoodia, koska se parantaa laatua pidemmän päälle.
Monet firmat avaavat nykyään koodiaan, koska informaation kopiointi on huono ansaintalogiikka, jos se tapahtuu laadun kustannuksella. Ne keskittyvät siihen, missä ovat hyviä, eli työn tekemiseen niille, jotka työstä ovat valmiita maksamaan.
Esimerkiksi laitevalmistajien kannattaa tyypillisesti julkaista omat ajurinsa avoimena, koska se parantaa niiden laatua. Lisäksi moni softa tehdään räätälöitynä työnä niin, että tilaaja maksaa muutoksista. Tästä huolimatta ala ja sen relevanssi on kasvanut, uudesta kasvusta suuri, ehkä suurin, osa tulee avoimesta softasta. Näitä ihmisiä nimitit loisiksi.
Olen toki vastannut vähän tympeästi, mutta toivottavasti ymmärrät, että puhetavastasi tuossa suhteessa ei voi oikein vetää kuin kaksi johtopäätöstä: Joko et tiedä mistä puhut tai valehtelet trollataksesi.
Herra Yliassistentti! Rumaa kieltä! En taida ymmärtää, että olen valehtelija tai en tiedä mitään. Jos jatkat samalla linjalla, joudun moderoimaan.
Yritän löytää punaisen langan ja vastaan piakkoin.
CD-levy:
Kyseessä oli esimerkki, joka kuvasti musiikin hankkimista, ei sen tapaa. Levy ostetaan musiikin tähden, harvemmin (ainakaan CD-aikakaudella) fyysisen levyn tähden. Tämän johdosta kommenttisi CD-levyjen luonnonvaroja aiheuttavasta kulutuksesta… johtuivat väärinymmärryksestä, jos nyt kauniisti sanotaan.
Tekijän korvaus:
Olen aika moneen kertaan kysynyt, että mikä on se malli, jossa tekijä saa tehdyn työn laatuun suhteessa olevan korvauksen. En valitettavasti ole nähnyt sinulta vastausta tähän kysymykseen. Jos nykyisen järjestelmän tekijänoikeuksista tulevat palkkiot haluaa poistaa, olisi kohtuullista, että niiden tilalle esitettäisiin jotain muuta.
Tekijänoikeukisien merkitys taiteilijan toimeentulossa:
Jostain syystä en ole kuullut ammattitaiteilijoiden yhtyvän suurin joukoin piraattien näkemykseen siitä, että tekijänoikeuskorvaukset ovat merkityksettömiä. Muutan välittömästi mielipidettäni niiden tärkeydestä taiteilijan toimeentulossa kun minut johdatetaan sen manifestin äärelle, jossa ammattimaiset taiteilijat julistavat luopuvansa tekijänoikeuksista. Tosin, jos todella niistä luopuminen parantaisi heidän tilannettaan, hehän voivat luopua niistä ihan vapaaehtoisesti. Tästä asiasta on virheellistä tietoa liikkeellä – ks. esim. täältä:
http://www.teosto.fi/teosto/websivut.nsf/7d7cb8d7c8ceffa0c22565c9004cf780/c42fe8c067eacd05c22575cc00285258
Laatu ja ansainta:
Tässä kohden en oikein ymmärrä, että missä on se sinun kielenkäytössäsi tärkeässä asemassa oleva monopoli joka vääristää markkinoita musiikinteossa. Toisekseen, vedät esimerkkiä avoimesta koodista, joka parantaa laatua, koska yritykset tiedon suojaamisen sijaan keskittyvät myymään tuntityötä. Anna mun kaikki kestää!! Miten tämä suhteutuu taiteilijaan, joka tekee uniikkeja?
Ai niin, olimme tästä eri mieltä. Taide ei ole uuden luomista, vaan yhdistelyä ja informaatiota. Tai sitten olen taas ymmärtänyt väärin mitä tarkoitit sillä alkuperäisellä sitaatilla, jossa toteat uutta luovan taiteen olevan romanttinen harha.
Avoin koodi on hyvä vertailun kohde siinä mielessä, että siinä tämä sinun parempana pitämäsi vapaa jakelu on syntynyt nykyisen järjestelmän rinnalle. Jos analogiaa on muutenkin kuin sinun ja minun sumuisissa aivoissa, niin miksei lähdetä kehittämään tätä järjestelmää nykyisen rinnalle? Jos analogiaa on, se toimii. Jos musiikilla tai vaikkapa kirjallisuudella on mahdollista ansaita yhtä hyvin kuin nyt tekijänoikeuksista luopumalla, niin miksei näin tehdä? Oma käsitykseni on, että siksi, että siitä saisi tosiaan samat rahat kuin katusoittaja.
Olen TÄYSIN avoin musiikin kohdalla kaikille ratkaisumalleille, joissa taiteilija saa teoksestaan korvauksen silloin kun se on muiden käytössä – oli se sitten kirjaston, levykaupan tai radion välityksellä. Tämä on niin periaatteellinen erimielisyys sinun maailmasi kanssa, jossa kova usko tiedon vapaaseen jakeluun ajaa yksilön työn palkitsemisen ylitse, että meidän on hyvin vaikea jatkaa asiallista keskustelua. En yksinkertaisesti usko, että koodaajalla on sama suhde pätkään ohjelmaa kuin taiteen tekijällä teokseensa. Kunnioitan siksi enemmän taiteilijan näkemystä asiasta kuin piraattipuolueen.
Seuraavat kommenttisi hyväksyn vain, jos niissä ei ole sanoja “valehtelija”, “trolli”, “vääristely” tai “suuhun paneminen”.
Minusta on vähän ikävää keskustella, jos hermostut kielenkäytöstä, joka on olennaisesti asiallisempaa kuin omasi.
Semminkin, kun et edes lue tekstiä ja vedät henkilökohtaisuuksia koko ajan.
Höpsistä pussiin, mies. Epäasialliset leimat ja henkilökohtaisuudet ovat kyllä ihan omaa keksintöäsi. Minulta myös menee mielenkiinto tähän. Itse asiasta – onko luovuutta olemassa – olemme eri mieltä. Eikö se riitä?
En ole väittänyt, ettei luovuutta ole olemassa. Väitteesi on höpöilyä. Nimittelit Open Source- koodaajia loisiksi ja samalla väitit asioita, jotka eivät ole totta. Esitit, että olisin väittänyt että kaikki taide on samanarvoista.
Sitten vielä sanot sensuroivasi kommenttini, jos vielä väitän, että olet laittanut sanoja toisten suuhun. Se on tietenkin sinun oikeutesi, mutta minusta on kummallista, että edellytät muilta käytöstapoja, joita et itse noudata.
Tämä on äärettömän tylsää, mutta onneksi muut eivät tuhlaa aikaansa tähän.
Kysyin, ovatko loisia vai laupiaita, ja tulin tulokseen, että molempia.
Miltäs arvelet taiteilijoista tuntuvan, kun sinä sanot, että…
“On jonkinlainen romanttinen virhepäätelmä ajatella, että sisällöntuottaja tekee jotain “omaa” ja “luovaa” ikäänkuin jumalaisen inspiraation vallassa ja toisaalta kovalla työllä tekee siitä omansa ja omannäköisensä. Ihmisaivo on tähän oikeastaan tavattoman huono.”
Sisällöntuotanto on kovaa työtä, mutta siinä ei ole kyse jumalallisesta inspiraatiosta. Kova työ, jota sisällöntuottaja tekee, on vaativaa, mutta sitä romantisoidaan.
Teen itse paljon sisältöä. En tiedä, mitä taiteilijat tuosta ajattelevat. Omaan työhöni tuo sopii erittäin hyvin.
Tiedän, että tyylini vaikuttaa kärkevältä, mutta minä pyrin aina ymmärtämään argumentteja. Jos joku ei yritä ymmärtää, vaan vääristelee tosiasioita saadakseen asian sopimaan paremmin omaan ennakkökäsitykseensä, pidän sitä epärehellisyytenä.
Jos todella vertaat ohjelmoimista taiteen tekemiseen, ymmärrän kyllä, miksi tämä keskustelu sinun ja minun tai piraatin ja taiteilijan välillä ei edisty. Se on minusta sama kuin konekirjoittaja sanoisi tekevänsä ihan samaa työtä kuin säveltäjä, kirjailija tai valokuvaaja. En nyt tarkoittanut tällä väheksyä ohjelmointia – sanotaan nyt sitten vaikka että se olisi sama kuin jos sillanrakennusinsinööri sanoisi olevansa taiteilija.
Väitettäsi sanojen laittamisesta suuhun en hyväksy. Olen väittänyt
- että olet piraatti, koska ajattelet ryhtyä ehdolle ko. puolueessa tai ainakin todennäköisesti kehoitat ihmisiä äänestämään puoluetta. Nähdäkseni tämä on perusteltu tulkinta.
- että laadulla ei ole merkitystä, koska olet todennut, että musiikin tekeminen ei lakkaa, sillä suuri osa harrastajista ei saa korvausta nytkään. Lisäksi kirjoitat, että laadulla ei ole objektiivisia kriteereitä. Koska se on aika selvää, täytyy asian tässä yhteydessä tarkoittaa jotakin. Minä tulkitsen, että se on laadun merkityksen vähättelyä. Kenties olin väärässä tulkinnassani, mutta et voi väittää, ettetkö olisi pyrkinyt vähättelemään laatutappioita, joita kannustinjäjrestelmän lakkauttaminen aiheuttaisi.
Varmaan jotain muutakin löytyisi. Pidän tätä keskustelua niin hedelmättömänä, että en aio tätä ketjua itse enää kommentoida. Mikäli kirjoitan aiheesta uudemman kerran, tervetuloa kommentoimaan, noilla sanarajoituksilla. Käyttäisitkö niitä, jos istuisimme samassa pöydässä?
Mikäli kirjoitan aiheesta uudemman kerran, tervetuloa kommentoimaan, noilla sanarajoituksilla. Käyttäisitkö niitä, jos istuisimme samassa pöydässä?
Jos esittäisit minun väittäneen, että luovuutta ei ole olemassa tai että laadulla ei ole merkitystä, niin sanoisin todennäköisesti, että “älä laita sanoja suuhuni”, myös kasvokkain.
Jos väittäisit, että OSS-koodaaminen on loisimista ja että sitä ei olisi olemassa ilman kaupallista koodia, sanoisin, että olet erehtynyt. Jos minulla olisi syytä epäillä, että tiedät asioiden oikean laidan, sanoisin sinun vääristelevän, sanamuodosta riippuen sanoisin väitettäsi “valeeksi”.
Käyttäytyisitkö itse tuolla tavalla? Siis että väittäisit toisen sanoneen jotain muuta kuin mitä tämä on sanonut?
Me ehkä tulkitsimme yllä toistemme sanomisia hieman jyrkästi. Se on valitettavaa, koska tämä asia vaatii yhteiskunnallista keskustelua kaikilla tasoilla. En tiedä mitä sinä asiasta ajattelet, minusta tämä on tärkeä asia. Näistä kommenteista tulee sellainen kuva, että karnevalisoit näkemyksiä ja yrität tehdä “vastustajat” naurunalaiseksi ylivedetyillä tulkinnoilla. Ehkä tämä ei ole tarkoituksesi ja ehkä vain en osaa tulkita tyyliäsi oikein.
Pahoittelen jos olen tulkinnut väärin.
Asia on tärkeä minullekin. Tulkintani näkemyksistäsi eivät ilmeisesti vastaa sitä, mitä niillä tarkoitat. Huomioin tämän jatkossa.
Tehdään sovinto. Anna hali!
–
Ja taas rikoin lupaukseni, ei mun pitänyt kommentoida.
Joo, tehdään sovinto.
Iso hali!