Pientä edistystä

Kaavoitus on kunnan tärkein tehtävä, koska sitä ei tee kukaan muu.

Kunta voi antaa poikkeamislupadiktatuurin ja kolme-tonttia-per-omistaja -nyrkkisäännön vallita vaikka vuosikymmeniä, eikä kukaan nokkaansa loksauta. Nurmijärvisyndrooma voi syntyä ihan vahingossa eikä välttämättä kahden metrin korkeudella koetusta happivajeesta.

Tämän vuoksi on hyvä ja kohtuullista, että Paimiossa laaditaan parhaillaan osayleiskaavaa. Vanha tuttu Suunnittelukeskus on palkattu vetelemään hyvin tuntemaansa Paimionjokilaakson suurimpaan taajamaan tulevaisuuden suuntaviivoja. Suunnitelmia on saanut kommentoida, tosin lähinnä kirjallisesti.

Kiitettävän ahkerasti immeiset ovat kommentoineetkin. Eniten on kirvonnut mielipiteitä maanomistajilta, mikä tietysti on ymmärrettävää, kun sukupolvien peltomaata on osayleiskaavassa merkitty esimerkiksi tonttireserviksi. Yhteinen etu ei välttämättä ole yksittäisen maanomistajan mielestä riittävä peruste muuttaa peltoa asuinmaaksi.

Toki myös ympäristömafia on ollut ahkerana. Virkamiesten ja palkattujen asiantuntijoiden pohjaluonnosta ovat ruotineet antaumuksella sekä Paimio-Seura että Paimion seudun ympäristöyhdistys. Yhdistysten mielestä esimerkiksi asuinalueiden suunnittelu Varasvuoren pururadan päälle ja Nakolinnan linnavuoren ympärille ovat heikosti perusteltavissa, ja tässä vaiheessa kaavoitusta helposti muutettavissa.

Rakennuslautakunta kuuli Suunnittelukeskuksen vastineet näihin marmatuksiin noin kuukausi sitten kokouksessa. Äänestyksen jälkeen lautakunta pisti kaavaluonnoksen muuttumattomana eteenpäin. Jossain vaiheessa prosessia jotkut lautakunna jäsenet ovat antaneet ymmärtää, että kun kyseessä on “vain” osayleiskaava, ei kovin yksityiskohtaiseen pohdintaan ole tarvetta.

Kunnanhallitus kuitenkin yllätti iloisesti. Kokouksessaan puolitoista viikkoa sitten hallitus päätti muuttaa osayleiskaavaa juuri näiltä osin juuri siten kuin yhdistykset olivat esittäneet.

Osayleiskaava on tärkeä, ja niin on sen kommentointikin.