Miekkari Kunnallislehdessä 19.5.2009. Tarkoitus oli tuoda esille, että Vihreät ovat valmiit keskustelemaan kaikista toimista, joilla peruspalvelujen jatkuminen voidaan turvata. Olisi pitänyt kyllä tuoda vielä selvemmin esille, että kyse on myös arvovalinnasta: halutaanko kilpailuyhteiskunta vai halutaanko hyvinvointiyhteiskunta. Kilpailuyhteiskunta on sellainen, jossa ihmisetkin kilpailevat (eivätkä vain palvelujen tuottajat). Hyvinvointiyhteiskunta taas on se, jossa yhteisesti maksetaan niidenkin puolesta, joilla ei ole siihen edellytyksiä. Sitä voisi kutsua myös myös pohjoismaiseksi tasa-arvoyhteiskunnaks, koska tavoitteena on, että heikommat nousevat jaloilleen kun heille annetaan siihen riittävä tuki.
Noh, joka tapauksessa kaikkia näitä keinoja joudutaan jossain mitassa käyttämään.
–
Hyvinvointi on rakennettu palveluista. Veroillamme kustannetaan edullinen päivähoito sitä haluaville, ilmainen koulu kaikille ja terveydenhuolto hädän hetkellä. Yhteisestä kukkarosta maksetut palvelut antavat jokaiselle suomalaiselle yhtä hyvät lähtökohdat elämään.
Peruspalveluista on pidettävä huolta lamankin keskellä. Niiden vuoksi voi nostaa veroja, jos muu ei auta. Myöskään lainanotto ei ole mahdotonta, kunhan maksusuunnitelma on laadittu.
Seuraavina neljänä vuotena joudutaan varmasti myös karsimaan vähemmän tärkeistä palveluista. Jos sekään ei riitä, ovat lomautukset pysyviä potkuja parempi vaihtoehto.
Korotuksilla ja säästöillä saavutetaan hetken hengähdystauko, jota pitää seurata isompi luuta. Roskiin joutavat tehottomat toimintatavat ja turhat ennakkoluulot. Kilpailutus ja ulkoistaminen ovat mahdollisia, sillä ne voidaan tehdä laatu säilyttäen ja työntekijän oikeudet turvaten.
Myös ennaltaehkäisy on todellista säästöä, vaikkei sitä ilman laskutikkua uskoisi. Euro perusterveydenhuoltoon säästää kaksi euroa erikoissairaanhoidossa.
Toivon, että palvelujen pelastuskeskustelua jatketaan yhtä ennakkoluulottomasti kuin tähänkin asti, yhteistä linjaa etsien. Muuhun meillä tuskin on varaa.
Saska Tuomasjukka
vihreät