Päivähoidon järjestäminen herättää kiihkoa kunnallisvaltuutetuissa. Pulssi nousee anaerobiseksi heti kun Preitilän päiväkodin kohtalosta ryhtyy puhumaan. Ainakin minulla.
Hain pakastimesta kaksi seitipakkausta ja sidoin ne gumminauhalla pääni molemmin puolin. Tunteellisen oikean rauhoituttua ja rationaalisen vasemman aivolohkon kyetessä jälleen näkemään arvoisien kollegoiden kommenttien ytimen kirjoitan – kaiken uhalla – muutaman sanasen päivähoidosta.
****************************************************
Päivähoito on järjestettävä kuntalaisten ehdoilla
Kunnalla on lakisääteinen velvollisuus järjestää päivähoito sitä tarvitseville. Kunta voi vapaasti päättää toteutustavan. Päiväkodit, perhepäivähoito ja ryhmäperhepäivähoito ovat kaikki yhtä sallittuja. Valinta näiden välillä perustuu mm. hintaan ja henkilöstön saatavuuteen, mutta oleellista olisi huomioida vanhempien mielipide.
Perhepäivähoito on halvin, koska omia kiinteistöjä ei tarvita. Se on myös erittäin hyvä vaihtoehto alle 3-vuotiaille lapsille, koska ryhmäkoko on sopiva ja ympäristö kodinomainen. Ongelmaksi on muodostunut hoitajien pula, ja myös perhepäivähoitajien väliset erot osaamisessa ja omistautumisessa. Kaupungistuvassa Paimiossa kasvava osa vanhemmista myös vierastaa ajatusta, että eskari-ikää lähestyvä lapsi on “kotona”.
Hoidon järjestäminen päiväkodeilla on aina raskaampaa. Tarvitaan kiinteistöjä, ylläpitoa ja vakituista henkilökuntaa (perhepäivähoitajien suuri vaihtuvuus tekee helpoksi sopeuttaa heidän määränsä päivähoidon tarpeen muutoksiin). Edellisessä kappaleessa mainituista syistä päiväkodit tulevat kuitenkin yleistymään maaseutukaupungeissakin. Niiden etuja ovat tasainen ja hyvä laatu, sosiaalisuuden kehittyminen ja tietynlainen “taaperon opetusohjelma”, joka päiväkodin arjessa tulee kuin itsestään. (En nyt tarkoita kouluvelvollisuuden ulottamista alle kouluikäisiin, vaan sitä, että päiväkodissa on suunniteltu, yhteisiin ja sovittuihin arvoihin perustuva ohjelma. Perhepäivähoidossa toimitaan enemmän hoitajaperheen ehdoilla ja arvoilla. )
Molempia hoitomuotoja tarvitaan, jotta perheet voivat itse valita. Viime vuodet päiväkotipaikkojen kysyntä on ylittänyt tarjonnan. Toisaalta perhepäivähoitajiakaan ei ole oikein löytynyt. Suunta on selvä: tarvitsemme lisää päiväkotipaikkoja.
Päiväkoti voi olla kunnallinen tai yksityinen. Toisin kuin monissa muissa tapauksissa, lasten hoitamisesta ei yksityinen selviä kuntaa halvemmalla. Tämä johtuu lähinnä henkilöstökuluista, jotka ovat lakien määräien raamien vuoksi molemissa samat. Tukipalveluiden ulkoistaminen (esim. siivous, ruokailu, kiinteistönhuolto) tuottaa yksityiselle pienet säästöt. Näistä syntyy yksityisen yrityksen voitto, jota ilman ei tietysti ole yritystä.
Kun henkilöstöä on sama määrä ja samoilla palkoilla, ja kun heidän koulutuksensakin on sama, ei ole yllätys, että päiväkodin “taso” ei yksityistämisestä miksikään muutu. On heikkoja yksityisiä ja upeita kunnallisia, ja päinvastoin. Se on varmaa, että surkeat yksityiset eivät kuitenkaan pysy pystyssä, toisin kuin surkeat kunnalliset. Jos päivähoidon “tasoa” siis halutaan nostaa, se täytyy tapahtua joko hankkimalla ylitarjontaa yksityisistä, jolloin huonoimmat tippuvat pelistä pois, tai alkamalla kehittää kunnan omaa toimintaa. Edellinen on osoittautunut vaikeaksi tai mahdottomaksi, koska yrittäjiä ilmaantuu yleensä vain varmoille apajille. Siksi erityisesti pienissä kunnissa päivähoidon mahdolliset laatuongelmat on ratkaistava kunnan toimintaa kehittämällä. Esimerkiksi suurempi valta ja vastuu päiväkodin johtajalle on hyvä aloitus.
Kuntalaiselle yksityinen on käytännössä aina kalliimpi. Siis: lasten hoidon tuottaminen maksaa kyllä saman verran ja hoidon laatu on sama, mutta kuntalainen maksaa siitä yksityisellä isomman osan itse. Näin ei olisi ihan pakko olla, jos kunta maksaisi isomman korvauksen päiväkotiyrittäjälle. Jos kunta antaisi yksityiselle yhtä paljon rahaa kuin kunnan oma päivähoito kuluttaa, kunta käytännössä antaisi rahaa yksityisen yrityksen omistajille voittojen kautta, kun se voisi käyttää saman rahan omien toimintojen kehittämiseen. Näin tyhmä ei ole yksikään kunta.
Jotkut tietysti haluavat lapsensa nimenomaan yksityiselle. Minäkin olisin ehkä harkinnut Tapiolan päiväkotia, jos se olisi ollut täällä silloin kun meidän lapsillemme oli kunnalla tarjota vain perhepäivähoitoa. Siinä ei ollut mitään vikaa – päinvastoin, Kristiina-täti (terkkuja!) oli aivan ihana – mutta ajattelimme, että lapsemme kaipaisivat siinä iässä jo enemmän ikäistensä seuraa. Harkinta olisi siis johtunut tarjonnan puutteesta, ei ideologisesta yksityisen suosimisesta, jota toisinaan sitäkin näkee.
Ydinkysymys on: mitä kuntalaiset haluavat?
Vastaus Paimiossa tällä hetkellä on: kunnallista. Perustan mielipiteeni siihen, että Tapiolan 56-paikkaisessa päiväkodissa on tänään keskiviikkona 2.9.2009 hoidossa 19 lasta. Kun Paimion kaupungin hoitojono on lisäksi ilmeisesti tyhjä, ei välitöntä lisäystä ole odotettavissa. Tässä valossa Preitilän sulkeminen näyttäytyykin hieman toisessa valossa.
Toistan sivistyneemmässä muodossa sen, mitä eilen kirjoitin & keskustelin, arvon kollegat.
Jos kuntalaiset hakeutuvat mieluummin kunnan päiväkoteihin kuin yksityisiin, eikö kunnan oman sulkeminen ole lyhytnäköistä?
Yksityistä karttavat Preitilän lasten vanhemmathan voivat ilmoittaa lapsensa kunnan jonoon, ja kun perhepäivähoitajia ei tähän hätään löydy, on kunnan ostettava samat paikat yksityiseltä, eli Mainio Vireen Tapiolalta. Tämä ei säästä kunnalta mitään, mutta tuottaa yksityiselle yritykselle voittoja, jotka se jakaa omistajilleen.
Jos kunta sen sijaan järjestäisi oman päiväkotihoitonsa tehokkaasti – esimerkiksi lisäämällä tukipalveluiden ulkoistamista – se voisi käyttää tuon säästön oman taloutensa paikkaamiseen.
Piste.
Ei mennyt seitit hukkaan. Älä jätä liian pitkäksi aikaa tai rupiaa kuuppa niin sanotusti himmenemään, puhe hidastumaan ja olo on kuin entisellä nyrkkeilijällä.
?? WTF ??
Ei ku nii joo, ne seitipakkaukset joo. Pitääkin ottaa pois, ei oikein järki juokse.
Saska kiittelee perhepäivhoitoa kunnalle edulliseksi, mutta onko se sitä kaikille kuntalaisille? Miksi enemmistö perhepäivähoitopaikoista on vuokrakiinteistöissä, eikä asuntoyhtiöissä?
Mitä tarvitaan, että lapset viihtyvät perhepäivähoidossa?
Ainakin pitää olla ulkoilutila, miluimmin virikkeellinen, lapsia näet pitää “ulkoiluttaa” parikin kertaa päivässä. Tämän päivän EU direktiivit asettavat tiukat vaatimukset leikkipaikoille ja siellä oleville välineille. Puuttumatta siihen täyttyvätkö nämä kriteerit Paimiossa totean, että niistä vastaa taloyhtiö ja ne maksaa talon asukkaat.
Pienempänä ja huomaamattomanpana kuluna asukkaille on se, että perhepäivähoidossa oleva lapsi tarvitsee vettä juodakseen ja puhdistautumiseen. Vedenkulutus yhtiössä nousee ja sen maksaa asukkaat. Lapsi ei myöskään pääse lentämällä ulkoa sisälle tai sisältä ulos joten siivoukseen pitää panostaa enemmän ja hiekkaisin jalkinein kuljeskelu rapussa kuluttaa vahauksen ja siten vaikeuttaa siivousta. Vahauksen tarve myös lisääntyy.
Kun asuntoyhtiöissä nämä kaikki kulut ovat omistaja-asukkaan tiedossa, ei liene ihme, että niissä vieroksutaan perhepäivähoitajia, kun taas vuokrataloissa vuokranantaja voi “säälittä” korottaa vuokria jopa yli sen tarpeen mitä perhepäivähoito “kuluttaa”.
En halua tällä kirjoituksella hyökätä perhepäivähoitajia vastaan, he tekevät työtään ja hyvin, sen olen sivusta nähnyt 20 vuotta, mutta haluan tällä muistuttaa Saskaa siitä, että ilmaisia kiinteistöjä ei ole, sen enempää kuin ilmaisia lounaitakaan
Taukka
Juuri näistä syistä perhepäivähoidon suosia laskee, niin hoitajien kuin vanhempienkin keskuudessa. Mutta niin kauan kuin sille on kysyntää, plussapuolet voittavat. Harvalle enää ura on, mutta monelle sopiva lämmittelyvaihe ennen muihin töihin paluuta.
Hyvä Saska! Seitipakkaukset toimivat! Tämä oli kelpo luettavaa: asiallista ja perusteltua. Tätä on tarkoittamani poliittisesti rakentava keskustelu. Sallinet minun silti vielä puolustella yksityiseen palveluverkkoon pyrkimistä. Paimion tilanteesta voi todeta, että Preitilän päivänkodin yksityistäminen on tosiaankin ongelmallinen kysymys nimenomaan kilpailijoiden puutteen ja yhdistyksen pyyteettömän panoksen takia.
Pysyn siis yleisellä tasolla. Muutamia argumentteja:
*Yksityistämisellä haetaan joustavuutta. Kun paikat ostetaan lapsi kerrallaan, voidaan kustannuksia sopeuttaa nopeastikin tilanteiden vaihdellessa. Ulkoistamisen suurimpia etuja on, että kiinteistä kustannuksista tulee muuttuvia.
*Yksityistämisellä haetaan luovuutta ja uusia toteuttamistapoja. Yksityinen yrittäjä saattaa voittoa tavoitellessaan keksiä jotain, mitä päiväkodinjohtaja/toimintaa kontrolloiva lautakunta ei ikinä näe tarpeelliseksi koettaa.
*Kunnan tuottaessa palveluita itse, tulee aina ottaa huomioon hallinnon kustannukset, jotka joskus nousevat voittomarginaaleja suuremmiksi. Mitä enemmän ja mitä moninaisempia toimintoja kunnalla on, sitä enemmän hallinto kuormittuu aina ylätasoja myöden. Tämän vuoksi olen palvelujen mahdollisimman suuren “eriyttämisen” (sisäisen tai ulkoisen) kannattaja.
Eikä Preitilän päiväkodista olla mitään lopullista päätöstä vielä tehty. Ota toki asia esille valtuustoseminaarissa. Hys hys-meininki ei ikinä ole hyvä asia – muttei tosin vali vali-meininkikään. Toivottavasti ei sorruta kumpaankaan.
- Ville
p.s Tulen palaamaan ideologisiin eroihimme omassa blogissani tämän viikon aikana. Edellisen kirjoituksesi kommenttien lomassa käyty keskustelu ei tyydyttänyt nälkääni, varsinkin kun mielestäni kuvasi ideologisesta asemoitumisestani ei vastaa omaa kuvaani. Selkeyttäkäämme kuvia puolin ja toisin.
Vasta-argumentteja (sori Jarkko)
- yksityinen yrittäjä ei ole heittopussi. Se mikä kunnan silmissä on joustavuutta, on esimerkiksi Mainio Vireelle tällä hetkellä helvetin huonoa bisnestä. Jos lapsia ei tule lisää, Mainio Vire irtautuu Tapiolasta, mikäli sopimukset sallivat. Siksi joustavuuden lisäksi on oltava myös luottamusta.
- luovuus kunniaan myös kunnan sisällä! Sinänsä olet oikeassa, että luovuutta löytyy nyt enemmän yksityiseltä, koska siitä palkitaan. Kunnallekin palkitsemisjärjestelmiä?
- Hallinto on ikuista.