Voima ja Talvi ovat Hailuodossa isovanhempien kanssa kokonaisen viikon. Lapset ovat ensi kertaa näin kauan poissa meidän luota. Näin heti unta, että sosiaalitäti huostaanotti heidät huonoilta vanhemmilta. Näin käy, kun lapset ulkoistaa ensi kerran kun he ovat 6 ja 4.
Aamulla poljimme takaisin Askalaan. Kannoimme kortta kekoon pistämällä lammaslaitumen verkkoaidan hieman parempaan kuntoon. Lammas on tyhmä eläin, joka haluaa olla aina aidan toisella puolella. Aidan sisältä ulos päästyään se siis haluaisi kyllä takaisin, mutta koska se on tyhmä, se eksyy. Siksi verkkoaitaa piti vinguttaa kireämmälle. Ja olihan siellä aika moni tolppa pystyssä vain, koska oli kiinni aitaverkossa. (Huom! Enemmän Askalassa on toki riukuaitaa, ja sen ylläpitoon sitä aikaa vasta kuluukin.)
Päivän päätteeksi kävimme Paimion parantolassa. Viri veti piiitkän ja mielenkiintoisen kierroksen pitkin Aallon piirtämän sairaalan käytäviä, saleja ja kattoterasseja. Parantolan kirjasto oli niin kaunis, että tunsin itseni tyhmäksi kuin lammas kun en käyttänyt sitä silloin kun se vielä oli auki paimiolaisille.
Olen katsellut Aallon rakennusta bussin ikkunasta joka työaamu seitsemän vuoden ajan, ja miettinytkin usein, että olisi kohtuullista käydä tutustumassa maailmanluokan nähtävyyteen, kotinurkilla. Jostain syystä se on jäänyt. Ensimmäisen vuoden jälkeen se tuntui jo kovin arkiselta.
Olin kierroksesta ihan mykistynyt. Paimiolla on Paimiojokilaakso ja Aallon parantola. Imagomarkkinointiin ei parempia lähtökohtia voisi olla.