Ja takaisin, ja sitten vielä sinne ja takaisin.
Viimeisen kuuden vuoden aikana olen ajanut TLO:n busseilla 180 päivää vuodessa, Turkuun ja takaisen. Se tekee suunnilleen 72 000 kilometriä. Osapuilleen sama kuin Kalevalta Kolumbiaan ja takaisin, kahdesti.
Bussissa menee 2 tuntia päivässä, parasta ja kauneinta aikaa. Aurinko vasta nousee usvaisten peltojen ylle kun kuurainen TLO:n sataysi porhaltaa Kalevalla. Kuivurit kohisevat. Omalla autolla voisin lähteä kolme varttia myöhemmin.
Minä istun bussissa mielelläni. En tee sitä periaatteesta enkä edes säästääkseni. Matkustan bussilla, koska voin tehdä noina kahtena tuntina neljäsosan päivän töistäni. Luen ja kirjoitan. Aikaa on Hämeenkadulle asti.
Useimmille bussit ovat liian hitaita. Matka Piikkiön ja Kaarinan kautta kestää tunnin kun autolla Vistalta Turkuun menee tuommoiset 15 minuuttia. Ymmärrän täysin kaikkia niitä, jotka mieluummin maksavat kolminkertaisen hinnan omalla autolla liikkumisesta bussissa köröttelyn sijaan. Aikaa saa harvoin ostettua rahalla, mutta työmatkoissa saa.
Aamun sataysiä lukuunottamatta kaikki bussit Paimiosta Turkuun tekevät kotiseutukoukkauksia. Piikkiöön ja Kaarinaan tarvitaan yhteyksiä, sillä menijöitä on. Mutta jos haluamme lisätä julkisten käyttöä, pitäisi Turkuunkin olla kohtuullinen kulkuyhteys.
Liikennöitsijät päättävät itse reiteistä ja aikatauluista, mutta kaupunki pystyy vaikuttamaan, jos vain halua löytyy. Kannattaisi kokeilla lisääntyisikö bussin käyttö, jos nopeita suoria yhteyksiä olisi edes kaksi aamuin illoin. Eihän sitä moottoritietä pelkästään henkilöautoille rakennettu.