Tämäpä mielenkiintoista: Kainuun kokeilu vähensi kustannuksia.
Ulkoistaminen, keskittäminen, pakkoliitokset ja sekuntikello kädessä tehtävä kustannuslaskenta ovat nykyään niin itsestäänselviä asioita, että ihan hämmästyttää tieto siitä, että niistä on hyötyä. Usein kun maan tapa ja yleisesti tunnustettu totuus on puppua.
Kainuun mallissa otettiin kunnilta pois asiat, joista ne eivät usein paljon mitään ymmärtäneet, tai joista ne eivät ainakaan enää itse kyenneet päättämään. Kansanterveystyön kuntayhtymät hallintohimmeleineen korvattiin yhdellä yhteisellä terveysorganisaatiolla, jossa perus- ja erikoissairaanhoitokin olivat yhtä ja samaa. Kustannusten kasvu pysähtyi kuin seinään. Terveydenhoidossa se tarkoittaa, että kasvu puolittui.
Isompi muutos oli sosiaalipuolen siirtyminen samalla tavoin maakunnan yhteiseen holhoukseen. Sosiaalitoimestahan kunnat pitävät täällä Varsinais-Suomessakin kynsin hampain kiinni, koska jos sen antaa vaikkapa isäntäkunnalle, menee kunnan budjetista samalla 60 %.
Menköön minun puolestani, jos kustannukset laskevat ja kuntalaisten palvelu pysyy ennallaan.
Kainuun esimerkkiä ei tietenkään voi sellaisenaan soveltaa äveriääseen Varsinais-Suomeen. Iso merkitys tiedolla kuitenkin on.
Jos haluamme ylläpitää yhteiset palvelut, meidän pitää ehkä antaa ne muun kuin kotikunnan hoidettavaksi. En usko, että se on tavalliselle kuntalaiselle mitenkään vaikea hyväksyä. Mutta päättäjät voivat olla toista mieltä…