IT-nördeille on selvää, että avoimen koodin harrastepohjalla luodut ohjelmistot ohittavat pian Microsoftin käytettävyydessä (ts. laadussa). Uskon heitä. OpenOfficea asennellaan jo yliopiston koneille, ja pian ne ovat kunnassakin käytössä. Rahaa säästyy.
Avoimen koodin ohjelmistojen teko on harrastus, jossa tekijät käyttävät ammatillista osaamistaan ilmaiseksi. Motiivi on minulle tuntematon, samalla tavoin kuin taiteen tekijän motiivi.
Nämä koodaajat ovat toisaalta jaloja, toisaalta loisia. He voivat antaa panoksensa ilmaiseksi illalla, koska heille maksetaan samasta asiasta päivällä.
Siinä vaiheessa kun kaikki koodaus on muuttunut iltaharrasteeksi, ei kukaan tee koodausta töikseen. Kukaan ei siis kouluttaudu nördeksi. Kukaan ei ole todella hyvä koodauksessa.
Minkälaisia OpenSource-ohjelmistoja me siinä vaiheessa saamme jää nähtäväksi. Arvelisin, että olemme siinä pisteessä vuonna 2099, joten ei ole minun murheeni.
Informaation vapaa jakaminen (siis piratismi) tuntuu tänä päivänä hienolta asialta. Olen hieman peloissani siitä, että jos kaikki luova työ muuttuu harrastepohjaiseksi, miten käy laadun.
Vähemmän roinaa, enemmän laatua.
En ymmärrä, miksi pitäydyt tämänkaltaisessa olkiukossa. OSS:ää tehdään paljon, koska softan kohdalla ansaintalogiikka on hyvin harvassa tapauksessa se, että sama tuote myydään uudestaan ja uudestaan.
Softatalot tarjoavat pääasiassa palveluita, nekin, jotka eivät laske kaikkea koodiaan ulos, saavat suurimman osan tuloistaan tuntilaskutuksena, eivät suinkaan lanseeraamalla jotain lisensoitavia softia.
Ota hyvänen aika selvää asioista ennen kuin alat tällaisia kirjoittelemaan. Vahvat mielipiteet ovat yksi asia, mutta suoranaiset ennakkoluulot ovat jo ihan toista.
Mutta hyvänen aika, miksi kukaan ostaisi tuntilaskutuksena, kun saa ilmaiseksi?
Myönnän, että liioittelin. Ilmainenkaan softa ei ole kuitenkaan ilmaista; jonkun on täytynyt hankkia koulutuksella osaaminen sen tekemiseen ja saada tuon koulutuksen mukaisesta työstä palkkaa. Kun perusasiat on kunnossa, voi ryhtyä laupiaaksi.
Ilmainen taide ei ole ilmaista. Joidenkin ihmisten on täytynyt kouluttautua sen tekemiseen. He paitsi tuottavat “rakennusaineita” harrastelijoille, myös tarjoavat koulutusta sekä uramallin niille, jotka kehittävät samaa osaamista vapaa-ajallaan. Jos ammattimaiselta taiteelta viedään toimintamahdollisuudet, harrastajilta viedään silloin se perustus, jolle he harrastuksensa rakentavat.
Liian laajat ja ajattelemattomat analogiat ovat syvältä. Jos kohta softan vääntäjillä on turvalliset päivätyöt joilla rahoittaa jalo harrastus, niin kuka maksaa koulutetulle taiteilijalle palkan jos teokset pitää antaa ilmaiseksi?
Jos olet valmis lopettamaan ammattimaisesta taiteenteosta saatavat korvaukset, kerro nyt ihmeessä että millä se taiteenteon ammattitaito pidetään yllä. Kysyin tätä jo aiemmin.
Et edes halua ymmärtää. Et yritä, koska olet päättänyt mitä mieltä asiasta olet. Minun on ihan turha esittää asiasta mitään perusteluja, koska et yksinkertaisesti piittaa tosiasioista tai perusteista.
Kuulostat pettyneeltä. Olen pahoillani, teen tätä usein.
Et kuitenkaan kiellä sitä, mitä kirjoitin. Miten oli sen taiteilijoiden toimeentulon kanssa?
Se että jotain saisi ilmaiseksi ei tarkoita että se tehtäisi ilmaiseksi. Olet kenties kuunnellut joskus radiota tai lukenut lehtiä maksamatta niistä mitään. Toimittajat tuskin kuitenkaan olivat iltaharrastelijoita?
Avoimen lähdekoodin kohdalla vain hankintamalli on erilainen kuin softan suorassa myynnissä. Se voi perustua vaikka palvelujen myyntiin, lahjoituksiin, sponsoreihin, mainoksiin tai hyvään kaupallisen ja avoimen materiaalin yhdistämiseen.
Red Hat tekee oikein hyvin rahaa kokolailla avoimeen lähdekoodiin perustuen. Monet muutkin firmat jotka eivät ihan niin alleviivaten ole avoimen lähdekoodin liputtajia, tukevat avoimen lähdekoodin projekteja. Esimerkkinä tulee mieleen ainakin Apple (tukee tietääkseni ainakin BSD:tä ja Webkitiä), Google (Firefox ainakin aiemmin, varmaan paljon muitakin ainakin Google Docsiin liittyvää) ja Nokiallakin jotain pojekteja on. Luulisin että OpenOfficen ja Firefoxin kaltaisia avoimen lähdekoodin projekteja tukisi juuri Red Hatin ja Googlen kaltaiset rahoittajat. Tarkoittaen myös isolti koodin tekemistä. Ihan perstuntumalta sanoisin että iso osa ns. varteenotettavista suuremmista avoimen lähdekoodin softista tehdään palkkaa vastaan.
Motiivi isoille firmoille rahoittaa, tukea ja kontribuoida avoimen lähdekoodin tuotteisiin tulee siitä että sitä kautta heidän oman varsinaisen tarjontansa arvo nousee. Motivaatio yksittäiselle koodaajalle kontribuoida ilmaiseksi on kenties kartuttaa ammatillista osaamistaan, parantaa CV:tään tai ihan silkka harrastuneisuus, yhteisöllisyys ja huvi. Koko kuvio on varmasti vielä paljon moniulotteisempikin, mutta näilläkin kuva on jo aivan eri kuin kuvailemasi yksinkertaistettu “ammattimainen softa vs harrastelijoiden puuhastelua” -maailma.
Taiteentekoon en taida tässä lähteä yhtäläisyyksiä vetämään, vaikka mielenkiintoinen ja herkullinen aihe kyllä sekin.
Sivumennen muuten, en ihan usko että OpenOffice pystyy lyömään Officea pitkään aikaan.
Kiitos Tro asiallisesta analyysista. Olen samaa mieltä ihan joka kohdasta.
Kirjoitin avoimesta koodista, koska siihen viitataan usein kun pohditaan tekijänoikeuksien poistamisesta liittyviä taiteilijoiden (tai miksei tieteentekijöidenkin) elantoon liittyviä ongelmia.
Kirjoittamasi kuvaa hyvin sitä, miksi OS toimii tällä hetkellä: se toimii maksullisen järjestelmän rinnalla, eikä pyri kieltämään koodaamisesta saatavia korvauksia.
Mitään vastaavaa ei valitettavasti ole pystytty kuvaamaan tekijänoikeuksien lakkauttamista ajavien puolelta. Oma näkemykseni on, että piraatit puhuvat kyllä asiaa kritisoidessaan liian laajoja tekijänoikeuksia, mutta järjestelmän parantamisen sijaan he haluavat romuttaa sen.
Jäi mainitsematta että tietysti on olemassa paljon softatyötä jota kukaan ei harrastusmielessä koskaan tekisi. Tuskin kukaan silkasta aatten palosta rupeaa koodaamaan jotain kuivakkaa tuotannonohjausjärjestelmää tarkalleen räätälöitynä jollekin jättifirmalle aivan ilmaiseksi iltapuhteinaan. Taiteessa sitä voisi ehkä verrata vaikkapa mainosten tekemiseen tai muuhun tilaustyöhän missä motivaattori ei ole taiteilija itse.
Piraattiliikkeessä tekijänoikeusmielipiteistä taitaa olla aika laaja kirjo, mutten usko että edes kaikkein radikaaleimmatkaan olisi kieltämässä työstä saatavaa korvausta. Itse olen aika usein Lawrence Lessigin linjoilla, että tekijänoikeuksia tarvitaan mutta että niissä on paljon korjattavaa ja jatkuvat kiristykset ja tekijänoikeuksien jatkot ei mitenkään ole yleisen edun mukaista. Piraattipuolue ymmärtääkseni olisi jonkin verran Lessigiä radikaalimpi mutta kuitenkin suht maltillinen. (Huom tämä on vain oma kuvani PP:n linjasta, vähäsen sivusta seuranneena.)
Tuohon käsitykseen että piraattien agendalla on kaiken ilmaisuus ja ettei mistään rahasteta, tuntuu törmäävän aika usein. Kuvittelisin että tämä väärinkäsitys tulisi tavoitteesta sallia yksityinen jakaminen kokonaan, tai sitten tekijänoikeuksien merkittävästä rajoittamisesta. Mutta edes nollatekijänoikeudesta ja täysin vapaasta yksityisestä kopioinnista ei voi vetää yhtäläisyysmerkkiä taiteesta tienaavien katoamiseen saati sitten tienaamiskieltoon. Voisitko Saska valottaa vähän ajatusmaailmaasi, mitä kautta päädyt näihin aika radikaalin oloisiin tulkintoihin?
Jos olisin taiteilija, miettisin vaihtoehtoisia tienausmalleja ihan riippumatta mitkä tekijänoikeuslait onkaan. Laitonta tai ei, tiedostonjako on olemassa ja vanhoissa kaavoissa rimpuilu ei välttämättä ole järkevintä. Tai vielä mielummin jos olisin levy-yhtiö, muuttaisin ja kehittäisin bisnesmallia ja myyntikonsteja sen sijaan että lähtisin faneja vainoamaan miljoonakorvauksin. Menestyneistä Creative Commons-lisensoiduista taiteilijoista alkaakin onneksi olla jo rohkaisevia esimerkkejä useampikin.
Pidän huolestuttavina kaikkia malleja, jotka eivät ota lähtökohdaksi taiteilijan tilanteen parantamista. Tämä kuulostaa konservatiiviselta, mikä onkin tyypillistä ajatusmaailmalleni.
Taiteenteon kohdalla olen jaksanut lukea jonkin verran piraattimielisten filosofointia siitä, miksi teokset eivät ole samalla tavalla tekijänsä omaisuutta kuin esimerkiksi puusepän tekemä kaappi. Ymmärrykseni on loppunut täsmälleen siinä kohdassa, kun on käynyt ilmeiseksi, että ammattimaisen lauluntekijän ei tarvitse saada varmuudella korvausta työstään, kun ammattimainen puuseppä sen joka tapauksessa saa.
Minä en haluaisi elää maailmassa, jossa käyttämäni tuotteet tulevat amatööreiltä. Amatöörit eivät pääse samaan laatuun. Uskon, että sellaiseen päädymme, jos työn tekijälle ei suoda korvausta työstään. Samaan tulokseen päädytään, jos työnsä toista paremmin tekevä ei saa muita parempaa korvausta. Taloudellinen korvaus on sekä perusedellytys ammattimaiselle toiminnalle että kannustin kehittää omaa osaamistaan.
Minusta perusongelma on siinä, että kopiointitekniikan kehittymisestä seurannut laillisuusongelma pyritään ratkaisemaan nopeasti ja radikaalisti rajoittamalla tekijänoikeuksia. Sen sijaan pitäisin järkevämpänä odottaa, että esitetyt vaihtoehtoiset ansaintamallit osoittavat toimivuutensa. Mikäli ne toimivat, jopa paremmin kuin nykyiset, näemme samanlaisen siirtymisen perinteisistä jakelukanavista ja ansaintamalleista kohti uutta, kuten avoimen koodin kohdalla.
–
Edit pari tuntia myöhemmin: luultavasti olen siis asiasta kanssasi samaa mieltä. Rangaistukset ovat kohtuuttomia, samoin korvauksetta jääminen. Kiire muuttaa lainsäädäntöä ei liene sen kummoisempi kuin nuorten laittomasta pussikaljoittelusta seuraava tarve alentaa alkoholin myynnin ikärajoja.
“Avoimen koodin ohjelmistojen teko on harrastus, jossa tekijät käyttävät ammatillista osaamistaan ilmaiseksi.”
Tämä on puhdas myytti.
Tänä päivänä avointa lähdekoodi tehdään ammatilaisten voimin _työajalla_, pomon pyynnöstä! Ja ne jotka harrastemielessä avointa lähdekoodia tekevät, löytävät itsensä muutaman vuoden sisään tekemässä avointa lähdekoodia työkseen. Näin kävi herra Linus Torvaldsillekkin aikoinaan.
Esimerkkinä otettakkoon Linux 2.6.30 version työ. katso alla olevalta sivulta artikkeli “Most active 2.6.30 employers”.
http://lwn.net/Articles/334721/
Ainoastaan 16% työstä oli tehty työnantajien ulkopuolella harrastuksena, loput oli yritysten palkkalistoilla. Huomattavaa on, että palkkakoodajien tekemä 74% prosenttia työstä jakautuu erittäin tasaisesti monien yritysten kesken – top 10 joukkoon pääsi alle 2% kontribuutioilla. Listan ulkopuolelle jää kymmeniä pieniä yrityksiä. Tämä on yksi avain avoimen lähdekoodin ymmärtämiseen. Kyseessä on yritysten välinen yhteistyömalli, jossa antamalla pienen panoksen saa käyttöönsä suuren kokonaisuuden.
Otetaan toinen esimerkki kun päästiin vauhtiin. Pyörität blogiasi avoimen lähdekoodin WordPress -julkaisujärjestelmällä. Nörttien iltapuhteellako syntynyt? Näin se lähti liikkeelle, mutta tänä päivänä wordpressin tekijät ovat rakentaneet kymmeniä ihmisiä työllistävän firman wordpressin ympärille:
http://automattic.com/about/
Tämän päälle kymmenet (ellei sadat) ihmiset muissa yrityksissä jotka työskentelevät wordpressin parissa.
Asiakkaan (yritys, julkishallinto) kannalta avoimen lähdekoodin merkittävin etu on sen tarjoama mahdollisuus kilpailuttamiseen. Jos kunta tilaa suljetun koodin järjestelmän X, mutta ei ole tyytyväinen toteutukseen, ollaan silti satimessa saman suljetun järjestelmän tekijän asiakkaana. Avoimen lähdekoodin kanssa asiakas voi tilata halaumansa muutokset keneltä haluaa – avoimella kilpailutuksella.
Ehdotan myös COSSin toimintaan tutustumista jos haluat muistakin avoimen lähdekoodin myyteistä eroon: http://www.coss.fi/
BTW, suomen työmarkkinolla on KILJUVA pula osaavista avoimen lähdekoodin koodajista.
Kiitos päivityksestä, keitai. Jos asia on näin saletti, on avoin koodi yksilöille siis toinen reitti normaaliin päivätyöhön, ja yrityksille toisenlainen ansaintamalli. Tuloksena näyttäisi todellakin syntyvän etua sekä yksityiskäyttäjille että yhteisöille. Ovatko nämä olleet alkuunpanijoiden tavoitteena? Jos, niin mallia voisi siirtää siihen keskusteluun, jota käydään taiteilijoiden ja muiden tekijänoikeustuotteiden tuottajien tulevaisuudesta. Vanhaa järjestelmää ei tarvitse romuttaa, jos uusi uljaampi on niin toimiva, että se kasvaa vanhan rinnalle.
Hei,
Avoimen lähdekoodin mallin alkuunpanijoilla oli hyvin monenlaisia motivaatiota. Osalle (BSD) se oli vain luontaista jatkumoa yliopistoissa tehdylle matemaattiselle työlle, jossa kaikki tutkimuspaperit olivat julkisia yhteistyö tutkijoiden välillä avointa. Pohjimmiltaan ohjelmointi on matematiikan sivuhaara, ja monelle on edelleen vieras ajatus että joku tietty yhtälö voisi olla jonkun omaisuutta.
Toisille (Stallman) se oli vastareaktio syntymässä olleelle suljetun lähdekoodin mallille. Suljettu lähdekoodihan on varsin tuore keksintö, se synty 70-luvun lopussa. Stallman ja kumppanit halusivat antaa käyttäjille takaisin sen mahdollisuuden jonka suljetun lähdekoodin ohjelmistot olivat viemässä – vapauden muokata käyttämiään ohjelmiaan.
Näillä ajatuksilla on mielestäni hyvin vähän rajapintaa luovan taiteen kanssa. On myös vaikea nähdä media-alan yrityksiä palkkaamassa taitelijoita tekemään vapaata taidetta. Toisin kuin ohjelmistopuolella, varsin vähän säästöähän yritykset saisivat siitä että voivat jakaa tuotoksiaan keskenään. Tai että taitelijat itse olisivat tuollaisesta työympäristöstä kovin kiinnostuneita. Joten ainakaan sellaisenaan avoin malli ei mielestäni sovellu luovan taiteen alalle.
Kiitos taas, keitai. Jos asia on esittämälläsi tavalla, kyseessä on enemmänkin markkinoiden ja yksilöiden keino sopeutua tilanteeseen. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että samanlaista järjestelmää on vaikea nähdä taiteen puolella. Tarkoitin lähinnä sitä, että mikäli teosten antaminen vapaaseen jakeluun tuottaa tuloja tekijälle – kuten usein väitetään – se yleistynee pikku hiljaa, riippumatta siitä, miten tekijänoikeuksille käy.
Piraattipuolueen virallinen ohjelma ehdottaa (melko epämääräisesti) tekijänoikeuden lyhentämistä kaupallisessa käytössä 5-10 vuoteen. Lyhentäminen heikentää joka tapauksessa taiteilijan mahdollisuuksia saada korvausta teoksista, ja on välttämätöntä, että korvaavia tulolähteitä tulee tilalle.
Mitä tarkalleen tarkoitat tällä? Jos puuseppä tekee huonon kaapin, ei varmasti saa korvausta. Jos joku kopioi puusepän suunnitteleman kaapin, ei taaskaan puuseppä saa mitään. Melko varman korvauksen taitaa saada kuukausipalkkalaisena valtion virassa. Valinoistahan on kyse, suosiiko varmahkoa tuloa vai sitä että saa rahaa 70 vuotta kuolemansa jälkeen.
Creative Commons on taidemaailman open sourcea vastaava, ja olen samaa mieltä että tämä voi hyvin kehittyä olemassaolevan järjestelmän rinnalla, kuten onkin kehittynyt jo ihan kiitettävästi. Siltikään tekijänoikeusjärjestelmää ei pidä kiristää vaan pikeminkin tosiaan lyhentää jo nyt absurdin pitkiä suoja-aikoja.
Taiteilijan etu voi toki olla lähtökohta mutta pitää muistaa että toisessakin vaakakupissa on argumenttinsa. Jos vertaa patenttijärjestelmään niin siellä tuntuu että siitä on jo enemmän haittaa innovaatiolle kuin hyötyä. On yleinen etu että ihmiskunnan tuotanto vapautuu käytettäväksi jossain vaiheessa. Taiteilijan etujen nimissä voitaisi perustella myös vaikkapa kirjastojen, levyjen jälleenmyynnin ja yksityisen kopioinnin kieltämistä. Tämänkaltaisia taiteilijan aseman parannuksia on mielestäni syytä pontevasti vastustaa.
Puusepän ja muusikon rinnastamista en ulottaisi palkkatuloa pidemmälle. Toki on selvää, että puusepän ei kannata kehitellä uusia kaappiamalleja, koska kuka vain voi sitten kopioida ne (ennen hyödyllisyysmallisuojaa). Tästä onkin juuri kyse: tekijänoikeuksien (puusepän tai muusikon) raju leikkaaminen johtaisi nikkariperinteeseen, ts. laadukkaaseen toistoon uuden luomisen (pahoittelen sanaa, se on kuitenkin kielessämme, Tm!) kustannuksella. Puusepän kannattaa kehittyä huipuksi pintakäsittelyssä, ei liitosratkaisuissa.
Taiteilijan asemasta olemme ilmeisesti aika samoilla linjoilla, edeltävästä huolimatta. Suoja-aikoja tarvitaan, mutta nykyiset eivät välttämättä ole kaikin puolin yleisen tai edes taiteilijan edun mukaisia.