Torstaisessa valtuuustossa oli kohtuuttomasti raskasta asiaa. Fortum-lukion lisäksi käsiteltiin viime vuoden tilinpäätös, jossa muuten on siis 2 miljoonan ylimääräinen lovi PAKK:n oppisopimushuijauksen vuoksi. Odotan mielenkiinnolla miten tämä uutisoidaan paikallislehdessä. Vastuu vieritettiin PAKK:n entisen johtajan niskoille, tietysti.
Tilinpäätöstä kävivät ruotimassa kunkin ryhmän parhaat voimat. Erityisesti jäi mieleen Keskustan valtuutetuksi valitun Mikko Lindbergin esiintyminen. Entinen ProAgrian toimitusjohtaja, joka siirtyi hoitamaan perheyritystä kotikuntaansa, on Paimion Keskustan raskaan sarjan vaikuttaja. Mikko on kaupunginhallituksessa, mutta valtuustossa hän on toistaiseksi ollut hyvin hiljaa.
Kaikki tilinpäätöksestä pidetyt puheet olivat tavanomaista potaskaa. Huonosti on mennyt, ja parempaa yritetään ensi vuonna. Sen kun näkisi.
Mielenkiintoista Mikko Lindbergin puheessa oli lähinnä se, mitä hän sanoi asioiden valmistelusta. Päinvastoin kuin muut, Mikko tuntui pitävän virkamiesten työtä erinomaisena, ja hän esitti vilpittömän toiveen, ettei näitä työn sankareita kohtuuttomasti rasitettaisi erilaisilla selvityspyynnöillä tai kysymyksillä. Erityisen pahana Mikko piti sitä, jos jostain päätöksestä lähdetään valittamaan.
Minä taas pidän erityisen pahana sitä, jos valtuutettu tuolla tavoin ryhtyy puhujanpöntöstä kertomaan kuntalaisille, että tässä kunnassa pistetään valittajan nimi muistiin.
Alkuun päästyään Mikko lausuihe sellaistakin, että emme myöskään kaipaa näitä puoluetoimistoissa valmiiksi kirjoitettuja valtuustoaloitteita, jotka eivät yleensä edes sovi tänne meidän kuntaamme.
Tällaista puhetta kuunnellessa tuli jotenkin sellainen olo, että emme me ole Varsinais-Suomessa. Ei, kyllä se Mikko Lindbergin Paimio on jossain kauempana, jossain siellä Nälkämaan korvessa, jonka laulua eurovaaleissa kuulimme Urhoutta Eurooppaan -mainoksissa, ja josta joidenkin keskustalaisten ajattelutapa yhä ammentaa voimansa.
Tämä Mikon Paimio on jossain siellä, missä asuu köyhä ja kurja kansa, jolta etelän kaupunkien porvarit huijaavat tervanpoltosta saadut rahat ja jonka harvoja mutta niiiiin rehellisiä kansanedustajia etelän media jahtaa. Ja jos tämä kansa ymmärtää omaa etuaan, se ei kysele, vaan uskoo vallesmannia, joka sentään on tutun miehen poika.
Sieluni korvin kuulin Mikon puheen jatkon:
“Täällä me kärsimme vilua ja nälkää ilman omaa vikua tahi syytä, ja Helsingin herrat tai Sottungan Pekat ne meitä jallittaa. Ja silloin kun ne sanovat tulevansa auttamaan niin älkäätten ihmiset kuunnelko niitä, sillä pettää ne teitä tahtovat, teitä köyhää kansaa. Muistakaatten Santeri Alkiota, joka vannoi ettei Maalaisliiton pidä koskaaatten unohtaa köyhäin asiaa…”
Meniköhän se noin? Jotain Alkiosta Mikko sanoi, mutta ehkä minä kuvittelin tuon muun.