Ylevä otsikko kumpuaa viime viikon maanantaina Suomen Akatemiassa käydystä keskustelusta. Arvovaltainen joukko ravitsemussuositusten laatimisessa mukana olevia tahoja (Pekka Puska, Mikael Fogelholm, Matti Uusitupa) ja vähemmän tunnetut muut asianharrastajat keskustelivat aiheesta “Pitäisikö hiilihydraatteja rajoittaa?”
Mikael Fogelholm vei sanat suustani: tulevaisuuden suositukset lähestyvät melko varmasti Harvardin herrojen laatimaa pyramidia. Käytännössä erot nykyiseen suomalaiseen suositukseen ovat pienet:
- ruokavalion perusta rakentuu kasviksille ja kokojyvälle
- ruokavaliota ryyditetään runsaalla kasviöljyllä* ja
- köyhdytetyn hiilihydraatin osuutta vähennetään*.
Oleelliset uutuudet on merkitty *:llä. Juoksevaa kasviöljyä uskalletaan viimeinkin suositella siirtämällä se pyramidin perustaan, päivittäiseksi ja runsaaksi energianlähteeksi. Pelottelu rasvan turmiollisuudesta siis painetaan unholaan, ja sen sijaan painotetaan hyvän rasvan etuja. Toisaalta riisi, peruna ja valkea vehnäleipä on nostettu pyramidin huipulle yhdessä sokerin, eläinrasvan ja punaisen lihan kanssa. Sinne ne kuuluvatkin.
Rasvan laadusta tai kuidun, kasvisten tai kokojyvän tärkeydestä Harvard ei ole mitenkään eri mieltä nykyisten suositusten kanssa. Jos Ladbrokers järjestäisi vedonlyönnin Pohjoismaisista suosituksista vuonna 2015, olisi Harvardin pyramidin kerroin ehkä niukasti yli yksi; niin simppelisti hyväksyttävissä se on.
Uskonpa, että myös Kuopion yliopiston rehtori Matti Uusitupa, joka ei kovin suuresti arvosta Harvardin perustalla olevaa epidemiologista tutkimusta, olisi helposti suostuteltavissa tämän kannattajaksi.
Vaan missä on näyttö siitä, että paljon kokojyvää olisi terveellisempi vaihtoehto kuin ei viljaa ollenkaan? Lisäksi ehdotuksesi rasvan käytöstä vaikuttaa kovin yksipuoliselta.
Olet kovin ehdoton, Jari, kun vaadit, että meillä pitää olla yksi totuus. Tiedät itse hyvin mikä on tilanne: kokojyvävilja on paljon terveellisempi kuin muu viljtatuote. Vertailuja täysin viljattomaan ruokavalioon ei ole. Jos tämän perusteella väität, että on perusteetonta suositella kokojyväviljaa, käsittelet kyllä aineistoa melko puolueellisesti:
# näyttö hiilihydraattien *rajoittamisen* (mikä on IHAN eri juttu kuin viljattomuus) eduista on kohtuullinen
# viljattomuuden (eli tiukan Atkinsin) eduista ei ole vastaavaa näyttöä; käytännössähän lähes kaikissa hiilihydraatteja rajoittaneissa tutkimuksissa ihmisten ruokavalio on skarpin alun jälkeen lähtenyt valumaan kohti tavallisempaa. kun tämän kehityksen lopputulos on kuitenkin painon ja lipidien kannalta edullinen, en näe olemassa olevien tutkimustulosten perusteella tarvetta väittää, että hiilarien vetäminen sinun ehdottamallesi tiukalle kuurille olisi välttämätöntä
BOB Helsingin sanoin: vastakkainasettelun aika on ohi. Jos haluamme edistää ravitsemusta, on järkevää hyväksyä se tosiasia (puolin ja toisin), että eri ihmiset pystyvät hallitsemaan painoaan ja rasva- ja sokeriarvojaan eri ruokavalioilla.
Suosituksia voi kuitenkin käytännön syistä olla vain yksi (selostettu muualla blogissa). Siksi ehdotan 2-portaisuutta (ks. muualla).
Miksi laitat sanoja suuhuni? Olen nimenomaan yhtä totuutta vastaan, nimittäin sitä yhtä runsashiilihydraattista (50-60 E%) totuutta. 10-60 E% olisi jo askel parempaan suuntaan, kunnes joskus mahdollisesti löytyy kunnollista näyttöä kapeamman valikoiman eduista.
Noh, jos kaipaat näyttöä siitä, että kokojyvävilja on terveellisempää kuin ei-viljaa-lainkaan ENNEN kuin kokojyväviljaa saa suositella, viittaat kyllä implisiittisesti yhteen totuuteen. Pahoittelen ylitulkintaa, jos tätä et tarkoittanut.
Vaan mikä se sellainen suositus on, joka sallii kaiken? Ei siitä ole enää ohjeeksi. Sen vuoksi pidän parempana, että on yksi hieman tiukempi suositus (hh 40-60 E%, esimerkiksi), ja sitten muita hyväksi havaittuja ja määriteltyjä ruokavalioita.
Kyllä minun puolestani kokojyväviljaa voi suositella yhtenä vaihtoehtona. Osalle väestöstä se sopii ihan hyvin. Vaan jos suositellaan jokaiselle kokojyvään ja kasviöljyyn perustuvaa ruokavaliota, mennään yhden totuuden puolelle.
Jos vaihtoehtoja A ja B vertailevaa näyttöä ei ole riittävästi, ei mielestäni voida yleisesti suosia pelkästään jompaa kumpaa vaihtoehtoa, kuten tällä hetkellä tehdään.
Puhut erikseen tiukemmasta suosituksesta ja muista hyväksi havaituista ruokavalioista. Se tietysti ajaa käytännössä saman asian kuin toivomani yksilölliset erot huomioiva sallivampi yleinen suositus, eri sanoja käyttäen. Tarkoitus hyvä. Ehkä näin yritetään pitää kiinni nykyisen suositusten laatijoiden kunniasta. Nykyinen suositus kun ei hiilarimääriltään perustu näyttöön.
Olen hyvin iloinen, että kokojyvä on sinunkin mielestäsi oiva vaihtoehto.
Suositukset ovat väestölle. Jotta suosituksella olisi jotakin virkaa, sen täytyy *määritellä* ko. ruokavalio jollakin tarkkuudella. Mikäli suositus toteaa, että hh voi olla 10-60 % energiasta, ei se ole enää suositus, vaan lupa syödä mitä vain.
Toisaalta, jos tarkoitat, että meidän pitäisi personoida suosituksia ihmisille, miten ihmeessä oikea suositus löytäisi tiensä oikealle ihmiselle. Olen kirjoittanut asiasta aiemmin blogissa, joten ei sen enempää tässä.
Palaat tässä kommentissasi lempiaiheeseesi, eli rajun ja hyvin harvoin noudatetun ääripään ruokavalion (viljaton) vertaamiseen hyvin tavanomaiseen ruokavalioon. En ymmärrä minkä vuoksi, kun itsekin toteat, että et näe näitä toisensa kieltävinä vaihtoehtoina. Käytännössä pyrit kieltämään suoritettuun tutkimukseen perustuvan kansanterveystyön sillä perusteella, että *kenties* ajattelisimme toisin, jos jotain muuta olisi tutkittu. Mutta kun ei ole. Tämä on melkoisen hedelmätöntä, ja aivan eri asia kuin vaatia lisää tutkimuksia vähähiilarisesta ruokavaliosta.
Hiilarimäärien näytöstä olemme todennäköisesti eri mieltä hamaan hautaan asti.
“jos tarkoitat, että meidän pitäisi personoida suosituksia ihmisille, miten ihmeessä oikea suositus löytäisi tiensä oikealle ihmiselle”
Hyvä kysymys, ja toivottavasti joku sen tulevaisuudessa ratkaisee. Hyvä ratkaisu ei toki ole samanlaisen suosituksen antaminen jokaiselle.
Leimaat aiheetta viljattoman ruokavalion rajuksi ja ääripääksi. Sanallista propagandaa. Se on yksinkertainen ja terveellinen vaihtoehto, jota ihminen on ylivoimasti suurimman osan evoluutiostaan käyttänyt.
Hyvin perusteltujen mielipiteiden takana on toivottavasti tarkistettavissa olevaa tutkimustietoa. Kukaan ei toistaiseksi ole osannut esittää tutkimustietoa, jossa joku tietty hiilarimäärä olisi havaittu terveellisimmäksi suurimmalle osalle väestä.
Ainoa mahdollisuus on yhden suosisuksen antaminen väestötasolla, ja jättää muut ruokavaliot joko terveydenhoitohenkilökunnan suositeltavaksi henkilökohtaisella vastaanotolla tai todeta ne muuta reittiä mahdollisiksi vaihtoehdoiksi.
Viljaton on raju nykyihmiselle, ei siihen sen kummempaa perustetta tarvitse. Aivan yhtä hyvin minä voisin propagoimaan maidottoman ruokavalion puolesta, koska märehtijän maito on ollut ihmisen ruokavaliossa vasta viimeiset 10 000 vuotta. Ja jos nyt joku ryhtyy puhumaan äidinmaidosta ja siitä miten sitä latkitaan heimojen parissa 7 ikävuoteen asti, niin so what? Ei sitäkään nannaa riitä aikuisille.
Mutta en propagoi. Suositukset on pakko suhteuttaa jossain määrin nykyiseen ruokavalioon.
Päädyit myös lopulta lempiväittämääsi: mikäli kaikkia vaihtoehtoja ei ole tutkittu, yhtäkään ei voi suositella. Tällähän se kehitys kehittyy…
Ymmärrän kyllä ajatuksesi siitä, että jotakin täytyisi joka tapauksessa suositella, vaikkei tiedetä tarpeeksi.
Jonkinlaisella logiikalla se suositus on sitten “arvattava”. Esimerkiksi sopeuttamalla nykyiseen ruokavalioon. Näin ainakin maatalous ja elintarviketeollisuus pysyvät jossakin määrin tyytyväisinä, kun ei mitään isompia mullistuksia aiheuteta.
Tässä tapauksessa suosituksen laatijan tulisi avoimesti tunnustaa, että tämä osuus suosituksesta ei perustu vankkaan tutkimustietoon vaan muihin seikkoihin.
Uhkana on se, että toisenlainen suositus olisi pienelle tai isolle osajoukolle terveellisempi ja helpompi noudattaa. Tähän mielestäni jo nykyinen tutkimustieto viittaa aika vahvasti. Kaikki mahdollisesti hyötyvät eivät vaihtoehtoa kuitenkaan uskalla kokeilla, koska sitä ei suositella. Toisaalta osalla uskaliaista on ongelmia joukkoruokailutilanteissa.
Tämä kritiikkini ei nyt kohdistu sinuun, vaan suosituksesta vastaaviin henkilöihin. Arvostan sitä, että olet myös vaihtoehtojen tarjoamisen kannalla.
Kyllähän Atria ja HK tykkäisivät kovasti ja Valiokin jonkin verran, jos hiilarien sijaan ryhdyttäisiin suosittelemaan eläinperäisiä rasvoja ja proteiinia hiilareja korvaamaan. On aivan mahdotonta ajatella, että olisi olemassa ruokavalio, jonka suositteleminen ei edistäisi jonkin tuottajan taloutta. Jos lobbausmahdollisuuksia miettii, niin nuo kolme ovat Suomen suurimmat elintarvikeyritykset.
Tästä huolimatta en usko, että he lainkaan yrittävät edistää vhh-puolen asiaa. Taidan olla naiivi.
Minusta tutkimustieto viittaa erittäin vahvasti siihen,että hiilihydraattien rajoittaminen alle 40 E% on erittäin paljon vaikeampaa kuin niiden pitäminen 40-60 E% välillä. Tämä näkyy johdonmukaisesti “lipsumisena” vhh-dieetistä sekä keskeytyksinä. Ilmiö oli nähtävissä myös NEJMin puheena olevassa rasva + laihdutus -artikkelissa.
Proteiinia en ehdottanut hiilareita korvaamaan, sen ajatuksen sait ehkä joltakin muulta henkilöltä. Käsittääkseni tärkkelys, sokeri ja kasviöljy ovat raaka-aineista halvimpia, joten tuskin niiden käyttö elintarviketeollisuutta kovasti harmittaa. Valiokin saa myytyä maidon tavallaan kahteen kertaan, ensin voina ja sitten vielä rasvattomina maitotuotteina.
Tutkimuksissa on tosiaan ollut hankala noudattaa ruokavalioita. Tosielämässä kuitenkin apuna voi olla sekä motivaatio että personoitu ruokavalio (toisin kuin tutkimussa satunnaistaminen). Kaikki eivät pysty eivätkä kaikki halua, mutta annetaan osalle mahdollisuus ja hyväksyntä.
Sillä ei ole minun mielestäni merkitystä mitä lähtee ja mitä tulee tilalle. Sitä minä vain, että on päivänselvää, että kaikki ruoka on liiketoiminnan tuotetta. Hinnoilla ei myöskään ole merkitystä – katetta on kaikissa riittävästi toiminnan jatkuvuuden takaamiseksi. Lisäksi voisi väittää, että kun eläinrasvat nyt ovat käytännössä arvottomia teollisuudelle kysynnän ollessa minimaalista voisi näistä tehdä erittäin suuria voittoja, jos niiden kysyntä kasvaisi. Voin kertoa, että eräiden siipikarjafirmojen into tuoda markkinoille maustettuja broilerinsiipiä 90-luvun lopulla perustui juuri siihen, että roskakoriin menevästä tuotteesta saatiin hyvää hintaa. Kanannahkaakin yritettiin myydä, mutta sitä kauppa ei suostunut ottamaan.
Ei-akateemisena henkilönä, en osaa tai jaksa kovin syvällisesti tieteellisiin tutkimuksiin paneutua, mutta valmiiksimärehdittynä olen lukenut jonkin verran. Arvostamaan suuresti mm seuraavien blogien kirjoituksia/analyyseja:
-Whole Health Source (http://wholehealthsource.blogspot.com)
-Junkfood Science (http://junkfoodscience.blogspot.com)
-Hyperlipid (http://high-fat-nutrition.blogspot.com/)
Ensinmainitussa blogissa on Stephanin tuore kirjoitus kuiduista, kuulisin mielelläni mielipiteesi asiasta. Voiko olla, että niistä onkin enemmän haittaa kuin hyötyä, kun kuidut estävät mineraalien imeytymisen suolenseinämän läpi? Leseetkin ovat kai entinen ylijäämätuote, jolle on onnistuttu luomaan markkinat terveyttä edistävänä asiana.
Kiitos kommentista, Seppo. Minullakaan ei aika valtettavasti riitä lukemiseen…
… joten vastaan pinttyneen ennakkonäkemyksen pohjalta.
Evolutionaarisesti ihminen on whole-food otus. Esmes viljaa on ollut tarjolla valkoisena ja siis lähinnä tärkkelystä sisältävänä herkkuna vasta pari sataa vuotta. Lese siis ei ole ihmisen ravitsemusfysiologialle uusi turhuustuote, vaan vanha tuttu.
Totta kai kuidut vähentävät ravinteiden ihmeytystä – niin energian kuin kivennäisten ja vitamiinien. Tässähän niiden painonhallinnan etu onkin; ruoka etenee ja imeytyy hitaammin, pitäen näläntunteen poissa.
Omasta mielestäni rasva ei ole paino-ongelmassa syyllinen eikä pelastaja. Mielestäni – ja tämä ei ole mitään uutta, minä vain uskon jotakuta joka on asian mielestäni pätevästi perustellut – kyse on ruokatyypeistä: pikaruoat eivät edistä nälänhallintaa. Syynä on annoskoko, myyntitapa ja hinta. Kun pikaruoat toisaalta ovat rasvaisia (lähes aina), on “biologinen” päätelmä, että rasva lihottaa.
Toivottavasti Puskan ja kumppaneiden perusteeton eläinrasvan vastainen kampanja ei ole johtanut siihen, että eläimen rasvaisia osia heitetään roskiin. Ekologisesti todella kyseenalaista toimintaa, varmaankin myös Vihreiden mielestä.
Täällä kaukana Suomesta ei ilmeisesti ole ollut vastaavaa valtion propagandaa. Kaupassa siivet ovat usein noin puolet kalliimpia (/kg) kuin rintafile, koska ne maistuvat paremmalle. Molemmissa on toki nahka mukana, ja hyvin menee kaupaksi. Broilerin nahka on herkullista sopivan rapeaksi uppopaistettuna.
Sepolle: Monesti ihmismieli toimii niin, ettei oman ennakkonäkemyksen vastaiseen tietoon vaivauduta edes perehtymään. Tämä tietenkin edelleen vahvistaa ennakkonäkemystä.
Herkullisuudesta voi olla monta mieltä. Ei mennyt talon sisäisestä makuraadista läpi.
Vaikka maku ohjaakin paljolti ruokavalintoja, voi myös makua olla alisteinen muille arvoille (mm. eläinrasvan arvostuksella terveydelliseksi uskotuista syistä).Omatkin mieltymykset voivat muuttua, mutta nopeampaa on lähteä kasvattamaan lapsia.
“Omasta mielestäni rasva ei ole paino-ongelmassa syyllinen eikä pelastaja.”
Kokemuksieni mukaan oikea ruoka johon kuuluu oleellisena myös tyydyttyneet rasvat voi hyvinkin olla se kateissa ollut viisasten kivi. Lihoin 90-luvun alun ja tämän vuosikymmenen puolenvälin välisenä aikana melkein 50kg syöden aina vain kevyempiä tuotteita ja paljon hedelmiä ja vihanneksia. Nykyään syön vain oikeaa ruokaa kuten voita, kermaa, kananmunia, lihaa, kalaa ja vihanneksia. Paino on lopultakin kääntynyt laskuun ja verensokeri putosi nopeasti ihannelukemiin! En tunne jääväni paitsi mistään, kun syön hyvää ja maukasta ruokaa joka pitää pitkään kylläisenä, siksi tällä linjalla pysyminen tuntuu helpolta, jopa houkuttelevalta.
Netissä ravintoasioita tutkiessaan törmää jatkuvasti ilmiöihin, joissa todellisuus ei vastaakaan hyvää teoriaa – paradokseihin. On ranskalaista paradoksia ja ties vaikka mitä. Mielestäni yksi kuvaavimpia on se etteivät sumopainijat syö rasvaa, he tietävät että rasva laihduttaa!
Kiitos Seppo hyvästä kommentista. Omallani tarkoitin sitä(kin), että yhdestä ruokavaliosta tai edes elämäntavasta ei ole pelastajaksi jokaiselle ylipainoiselle. Painonhallintaan on nyt (jo todistetusti) tarjolla useampia vaihtoehtoja. Näistä sitten sopii valita itstelleen helpoin – ja tarkoitan todellakin helpoin, koska ihmiset ovat pohjimmiltaan ruoan suhteen nautinnonhaluisia. Vain omaa makua tyydyttävä ruokavalio voi olla pysyvä useimmilla ihmisillä. On toki tahdonvoimaa uhkuvia tyyppejä, jotka elävät sitten vaikka pöydänjalkoja syömällä.
VIeroksun itse ääriesimerkkejä: vaikka eskimot syövät vain eläintuotteita, ei eskimoiden elämäntavassa ole meidän kanssamme paljon yhteistä. Esimerkiksi aikoinaan kun ensi kertaa innostuttiin heidän matalasta sydänkuolleisuudestaan jäi aika vähälle huomiolle se seikka, että heidän elinikänsä oli sen verran alhainen, ettei kroonisia tauteja esiintynyt muutenkaan ihan samassa määrin kuin länsimaissa. Fakta toki on, että kalarasvat pitävät sydän- ja verisuonielimistön kunnossa.
Sumopainijoita en oikein pysty pitämään terveen elämän vertauskuvina. Lihoa ja laihtua voi millä tahansa.
Ei tämä ruokavalio (ehkä) kaikille sovi, useimmille kuitenkin uskoisin sopivan. Niin paljon on näyttöä tämän toimivuudesta ja terveysvaikutuksista, että virallisten tahojen pitäisi ehdottomasti suositella myös VHH:ta yhtenä vaihtoehtona.
Sumopainijoita en tuonut esiin esimerkkinä terveestä elämäntavasta, vaan äärimmäisestä hiilariruokavaliosta.
Inuiittien ja muiden alkuperäiskansojen kuolinsyistä en tiedä, todennäköisesti erilaiset traumat ja tulehdukset niittivät satoa.
Olen lukenut ettei “sivistyneessä maailmassakaan” ollut vielä 1800-luvulla verisuonten kalkkeutumisestä aiheutuvia sairauksia. Esim Stephan kirjoittaa siitä täällä. Siinäpä olisi jollekin tutkijalle hyvä aihe, jos tuo väite pitää paikkansa on helppo vetää siitä johtopäätökset.