Helsingin Sanomat on julkaissut analyysin vaalikoneeseensa vastanneiden uusien kansanedustajien poliittisista kannoista. Sen tavoite oli pelkistää vaalikoneen 31 kysymystä pienemmäksi joukoksi kysymyksiä, jotka parhaiten erottelevat poliitikot toisistaan. Analyysi oli puhtaasti tilastotekninen, eikä sen taustalla ollut mitään ennakko-oletuksia jakolinjoista.
Monet väittävät, että ero oikeistoon ja vasemmistoon on aikansa elänyt. Tilastoanalyysi kuitenkin osoitti, että tulonjakoon, yksityistämiseen ja markkinoiden vastuuseen liittyvät kysymykset ovat tärkein poliitikkoja jakava tekijä. Kärjistäen kokoomuslaiset kannattavat ulkoistamista (vaalikoneen kysymys 27), tuloerojen kasvattamista (1) ja vastustavat kansainvälistä pörssiveroa (11).
Vihreillä ei ole johdonmukaisia kantoja perinteistä oikeistoa ja vasemmistoa jakaviin kysymyksiin. Eipä siis ihme, että valittujen Vihreiden kansanedustajien näkemykset vaihtelevat laidasta laitaan. Hesarin piirtämällä kartalla Outi Alanko-Kahiluoto on yhtä vasemmistolainen kuin Arhinmäki, ja Soininvaara puolestaan on enemmän oikealla kuin kukaan muu.
Vihreät ovat pitkään vaalineet käsitystä siitä, että oikeisto-vasemmisto -ajattelu ei merkitse ihmisille enää mitään. Vaalikonevastausten analyysi kumoaa tämän ajatuksen. Kun poliitikoilla on näihin selkeä ja johdonmukainen kanta, myös äänestäjillä on.
Yksi todennäköinen syy Vihreiden tappioon on linjan puuttuminen oikeistoa ja vasemmistoa jakavissa kysymyksissä. Nämä ovat pitkälti ihmisten henkilökohtaiseen toimeentuloon liittyviä asioita. Edellisten vaalien aikaan elimme noususuhdanteen huippua, ja äänestäjät tuudittautuivat siihen uskoon, että kakusta riittää jokaiselle. Nyt, kun koko maailmantalous horjahtelee, ihmiset hakevat turvallisuutta sellaisista puolueista, jotka johdonmukaisesti puolustavat heidän taloudellista etuaan.
Tätä ei voida korjata valitsemalla oikea tai vasen. Linja puuttuu, koska Vihreät eivät hahmota pääoman ja työvoiman välistä vastakkainasettelua, vaan hakevat molemmille soveltuvia ratkaisuja kysymys kerrallaan. Ideologisesti tätä on vaikea perustella muutoin kuin sillä, että Vihreät ovat ympäristöpuolue, joka vain epäsuorastikin ympäristöön liittyvissä kysymyksissä pitää tärkeimpänä ohjenuorana ekologista kestävyyttä. Esimerkiksi tulonjaon tasaaminen on sosiaalisesti oikeudenmukaista, mutta se on myös tehokas keino vähentää ympäristöä tuhoavaa kulutuskilpailua.
Vaalikoneanalyysia lukiessa pitää muistaa, että piirretty kaksiulotteinen kuva on vain osa totuudesta. Jos esimerkiksi ympäristöaiheiset kysymykset eivät saa johdonmukaisia vastauksia isoilta puolueilta, ei vät ne piirry kuvaan. Kun HS:n vaalikoneessa oli vain kaksi ympäristökysymystä, ei niiden painoarvo nouse senkään vuoksi suureksi. Tämän vuoksi Vihreät eroavat muista puolueista enemmän kuin kuva paljastaa. Jos piirrettäisiin kolmiulotteinen kuva, jossa huomioitaisiin erikseen ympäristö, erottuisivat Vihreät ja Vasemmistoliitto siinä muista.
Osmo Soininvaara voi tämän vuoksi olla eduskunnan oikeistolaisin poliitikko ja myös vihrein. Osmo on oikeistolainen muun muassa siksi, että hän kannattaa
- ulkoistamista (kunhan kilpailutuksen osaamista parannetaan)
- Portugalin tukea (Suomen edun vuoksi) ja
- eläkeiän nostamista.
Sen sijaan se, että Osmo kannattaa pörssiveroa ja tuloerojen kaventamista on erittäin huonoa oikeistolaisuutta. Osmo tai Vihreät ylipäänsä ei siis edelleenkään ole oikealla tai vasemmalla, vaikka kuva niin antaa ymmärtää.
Vihreiden pitää kirkastaa linjaansa. Oikeisto-vasemmisto -jaottelussa meillä ei kuitenkaan ole mahdollisuuksia nykyistä yhdenmukaisempaan toimintaan, koska perusideologiasta johdetut vastaukset vaalikoneiden kaltaisiin kysymyksiin heittävät meidän välillä Paavon ja välillä Jyrkin seuraan.
Linjan selkeyttämiselle on mielestäni vain yksi todellinen vaihtoehto. Kun tuomme ympäristön enemmän esille ja kun perustelemme kantojamme muihinkin kuin ympäristökysymyksiin ekologisen kestävyyden avulla, pystymme pikku hiljaa kasvattamaan ihmisten tietoisuutta Vihreän politiikan ytimestä. Se voi viedä pidempään, kuin tähän asti olemme uskoneet.
—
Lisäys 21.4. klo 15.35: Toisin kuin oletin, Hesarin julkaisema puoluekartta ei perustunut tilastoanalyysiin. Valikoidut vastaukset oli pisteytetty oikeistolaisuuden mukaan. Vastaukset olivat samoja kuin ne, jotka tilastoanalyysissa tulivat oikeistolaisuuden määritelmiksi; ero oli lähinnä pisteytyksen painotuksessa ja siinä, mitkä kysymykset otettiin mukaan. Tämä on ehkä perusteltavissa siinä mielessä, että tilastot huomioivat vain hajonnan, mutta toimittaja voi valikoida ne kysymykset, jotka ovat ihmisille osoittautuneet tärkeiksi. Karkean järjestelyn vuoksi Osmo siirtyi enemmän oikealle kuin tilastomenetelmässä. Vihreät ovat joka tapauksessa oikeisto-vasemmisto -akselilla huomattavan hajalla.