Muistatteko sen Miljoonasateen laulun puolentoista vuosikymmenen takaa, jossa Heikki Salo laulaa, että “Meitä jyrätään…” ja että jokainen meistä voi astua “työttömyyden miinaan”? Isoisän talvisota, Kannas ja jyräävä Klimi… pojanpojalla 90-luvun lama, jossa jyrää pankki.
Perheen isä ruuvaa rekkareita irti pakoautosta ja sahailee haulikkoa Tuntematonta lukien. Vaimo ja lapsi lähtee linjurilla, sillä huomenna isä aikoo heittää kasapanoksen kohtalon telaketjuihin.
Se on ihan hillitön. Heikki Salo kasaa kolmeen minuuttiin sen mieskuvan nurkkakivet, johon minun sukupolveeni asti miehen malli on rakentunut. Kun sanon hillitön, tarkoitan nimenomaan sitä naiviuden, patetian ja nauruntyrskähtelyn yhdistelmää, joka siitä välittyy.
En koskaan pysty kuuntelemaan sitä tuntematta väristyksiä selkänahassa. Nytkin kun vain luen sen sanat Heikki Salon omilta sivuilta, nenä alkaa punoittaa.
Reservin vänrikin puolijulkinen liikuttuminen ei johdu Klimeistä, vaan siitä, kun siinä lauletaan, että rakas, kyllä tästä silti selvitään, jos vain saan painaa pään sun syliisi.
…
Tuli vaan jotenkin mieleen kun katsoo Hesarin verkkoversion etusivua.
Outokumpu lomauttaa 2000 Torniossa (HS klo 13:21)
Tappiollinen SAS supistaa (HS klo 12:23)
Palkansaajien tutkimuslaitos: Suomen talous vajoaa jyrkästi taantumaan (HS 10:54)
Nelosen uutiset aloittaa yt-neuvottelut (HS 10:53)
…
Anteeksi, lamaa ei saanut ruokkia. Unohdin.