Kokoomuksen ymmärrän. Valittu vaihtoehto on varmasti halvin, kun katsoo vain kvartaalia, eikä pidemmälle. Vapaat markkinat jättävät tunnetusti ulkoisvaikutukset huomiotta. Oma toiminta näyttää kannattavalta, mutta hinnan maksavat muut.
SDP:nkin ymmärrän hyvin. Tärkeintä on, että kaikki saavat yhtä paljon. Tämä näkyi SATA-komiteassa, jonka työn tuloksena köyhät pysyivät köyhinä, sillä se, mikä heille luvattiin, piti luvata myös muille. Kakun jakaminen tasan ei ole heikoimpien etu. SDP:n satavuotinen yhteinen taival raskaan teollisuuden kanssa selittää myös sen, että suurta pidetään kauniina.
Keskusta on yhä vaikea, lähes mahdoton. Ymmärrän, että lähtökohta on maa, sen omistaminen, vaaliminen ja aitaaminen. Ymmärrän, että siitä saa elämään sisältöä. Sitä en ymmärrä miten se voi olla politiikan pohjana. Jos Keskustalla olisi kaikki valta, se joutuisi armottoman sisäisen taistelun kouriin eri alueiden alkaessa raivokkaasti taistella eduistaan.
Vasemmistoliitolla on toivoa. Se on ymmärtänyt, että tasa-arvoon ei päästä jakamalla kaikki tasan, vaan antamalla enemmän sille, joka enemmän tarvitsee. Tähän havahduin vasta eilen. Vasemmistoliitto on vasemmalla, vaikka meinasikin kadottaa itsensä Siimeksen kiiltokuvakauteen. Kunhan nuori polvi tekee pesäeron ammattiliikeeseen pääsee Vasemmistoliitto vielä jaloilleen.
KD on elämää suurempi mysteeri. Ehkä Lehikoisen Jouni, arkkipiispaehdokas, sanoi sen juuri niin kuin se on: “Jotta emme aivan kokoomuksen apulaisiksi leimaantuisi, niin haluan…” Olen pahoillani, en muista miten jatkui, mutta hyvin Jouni puhui siitä, miten raha ei ole kaiken mitta. Ehkä KD:n pitäisi muistaa juuri tuo Jounin saarna.
Jos nuo menivät jonkun mielestä ihan pieleen, syy voi olla arvoissa. Pohjana on minulla oletus, että pyhää on ihmisten valinnan vapaus, tasa-arvo ihmisten, sukupuolten ja sukupolvien välillä sekä ekologinen kestävyys.
Ai ne Vihreät? No, Vihreät on porvarillinen vasemmisto, ympäristöä unohtamatta. Sopii ehdottaa muuta.
– –
Tämän maailmanselitys perustuu pitkällisen seurantatutkimukseen, ja on siis tosi kuin vesi. Kaikki yhteydet eilisiltaiseen kouluverkkopäätkseen ovat sattumaa, poislukien Lehikoisen Jouni.
Kuva:
Muuten hyväksyttävissä oleva analyysi Vasemmistoliitosta, mutta ei irtiottoa AY-liikkeestä, vaan kovempaa painetta jäsenistön vallan kasvattamiseksi ja demarien hegemonian horjuttamiseksi.
Oli muuten aika yllättävä ehdokaslista Tradekan vaaleihin, löytyi nimittäin oma nimi listalta. Löytyyköhän muita tuttuja Paimiosta
Mutta jos AY-liike ei ota ymmärtääkseen pätkätyöläisten tai todelliseen köyhyyteen pudonneiden etuja? Niin noh, voihan sitä muuttaa sitten AY-liikkeen sisältä päin. SDP:n hegemonia ohjaa AY-liikettä väärään suuntaan?
Voitkos sen selvemmin sanoa
Päivitysilmoitus: Mistä on pienet säästöt tehty? « Jarkko Kallion blogi
Hmm, en ihan pääse Jarkon kärryille. Olen kyllä samaa mieltä siitä, että päätöksiä pitää pystyä tekemään silloin kun niitä tarjolle tuodaan.
Mutta ei kai pointti mennyt ohitse? Säästöä ei synny, jos päätöksen vaikutuksissa on jätetty huomiota toiselle hallintokunnalle aiheutuvat kustannukset. Jos näin todella joskus käy, syy voi olla hutilointi, kiire – tai ideologia.
Jos todella ideologia on politiikassa päätösten perusteena turhaa, kuten Jarkko tuntuu ajattelevan, niin sitten olen ymmärtänyt asiat ihan väärin. Ja äänestäjät myös. Saatoin tietysti ymmärtää Jarkonkin ajatuksen väärin.
Vaihtoehtona politiikalle on koko luottamushenkilöjärjestelmän lakkauttaminen. Mikäs siinä, kunhan virkamiehet ovat sitten puoluekirjattomia.
Poliittiset päättäjät on kuitenkin mahdollista vaihtaa. Siksi niitäkin on ihan hyvä olla.