Nettuni Tiedemies (nettu = nettituttu, uudissana 29.6.2009 klo 12.02) murehti eräissä kommenteissaan Vihreiden taipumusta tehdä yhteiskunnallisista ongelmista yksilön moraalisia ongelmia [täällä ja täällä]. Olen samaa mieltä, että tällainen vaikutelma todella syntyy, vaikkakin useimmiten tahattomasti.
Ekologinen kestävyys edellyttää ihmisiltä ympäristölle edullisia valintoja. Pyöräile kauppaan, käytä bussia työmatkalla, korjaa vanha uuden hankkimisen sijaan. Jos se ympäristölle parempi vaihtoehto on yksilölle kalliimpi, ongelmasta tulee moraalinen, koska ihminen tietää, että halvemman valitessaan hän valitsee myös suuremman ympäristöhaitan, eli tekee väärin. (Kun moraali tarkoittaa yleisesti hyväksyttyä käsitystä oikeasta, on ympäristön tuhoaminen tavalla, joka merkittävästi vaikeuttaa tulevien sukupolvien elämää ehdottomasti moraalisesti väärin).
Ongelman demoralisointi tapahtuukin siten, että yhteiskunta hinnoittelee vaihtoehdot uusiksi. Ympäristölle edullisemman vaihtoehdon täytyy olla taloudellisesti edullisempi vaihtoehto. Siis selkokielellä: ympäristöhaitat pitää laittaa tuotteen hintaan. Jos – ja useimmiten kun – markkinat eivät tähän kykene, on se politiikan tehtävä. Tämä on Vihreiden tavoite niin eduskunnassa kuin kunnissakin.
Rahanhimosta johtuva ympäristön tuhoaminen saadaankin tällä aika hyvin kuriin. Mutta ihmisen toimintaa ohjailevat toki muutkin vaikuttimet. Usein tavoitteena on oman varakkuuden tai muun erinomaisuuden osoittaminen. Rikas haluaa kalliimman auton ja huvijahdin, koska köyhällä ei ole niihin varaa. Jos ympäristön tuhoaminen muuttuu kalliiksi, varakkaat jatkavat sitä edelleen, ja heidän moraalinen ongelmansa säilyy. Ehkä kveekarien tapa kerääntyä katsomaan ja paheksumaan pahantekijää olisi edelleen toimiva ja tarpeellinen tapa ökyrikkaan moraalisten ongelmien auttamisessa.
Yhteiskunnallisen ongelman siirtäminen tuotteen hintaan onnistuu tietysti vain, jos ongelma on kaikkien mielestä ongelma. Vähemmistö ei pysty hinnoittelusääntöjä muuttamaan.
Siihen asti kun asiaa ajaa vain pieni vähemmistössä oleva poliittinen karvalauma, koetaan keskusteluyritykset joka tapauksessa enemmistön piirissä moraaliseksi nalkutukseksi. Arvosta, joka nalkutuksen taustalla on, ollaan periaatteessa kyllä samaa mieltä, mutta sitä nyt ei vain pidetä sen arvoisena, että sen vuoksi pitäisi uhrata joitakin muita arvoja (rahaa, itsemääräämisoikeutta tms.)
Tämä on tilanne esimerkiksi maataloustuotannossa. Luomu on kaikista hyvä juttu, mutta sen tärkeyttä ei ymmärretä. Luomuviljely saa toki pian kovasti vetoapua hiilijalanjäljen huomioimisesta.
Lihantuotannossa luomu vs. teho säilyy sen sijaan vielä pitkään puhtaasti arvovalintana. Yhdelle on tärkeämpää eläimen hyvinvointi, toiselle halpa grillimakkara. Moraalinen ongelma tehotuotannosta syntyy vasta sitten kun suuri enemmistö toteaa, että nykyinen eläinten kohtelu ei ole asiallista.