Yhteiskunta on luokkien kohtaamispaikka. Erilaisiin sosiaalisiin ja taloudellisiin ryhmiin kuuluvat ihmiset kohtaavat siinä sellaisten pelisääntöjen hillitseminä, että heikoimmankin voi sanoa saavan ihmisarvoista kohtelua.
Yhteiskunta jakaantuu karkeasti kolmeen luokkaan. Meillä on yläluokka, jonka määrittelevä piirre on varallisuus, ja jossa koulutustaso on yleensä korkea. Meillä on keskiluokka, jossa koulutusta on tai ei ole, mutta tuloja joka tapauksessa on keskiluokkaisesti. Ja sitten meillä on köyhät, jotka harvemmin ovat koulutettuja.
Yläluokalle olennaista on erottautua keskiluokasta. Varallisuus tekee tästä helppoa. Kulutus on vaivattomin ja tällä hetkellä suosituin erottautumisen keino.
Keskiluokan elämäntehtävä on pyrkiä yläluokkaan. Koska tämä on keskimäärin tuloksetonta – jokaista yläluokkaan kipuavaa kohden yhden täytyy tipahtaa sieltä pois, koska yläluokka on keskiluokasta poikkeavien ryhmä – pyrkii keskiluokka enenevässä määrin pelkästään kopioimaan yläluokkaa.
Siksi keskiluokka kuluttaa, vimmatusti, ja siis tuottaita, joita se pitää yläluokalle tyypillisinä.
Koska yläluokka määrittelee itsensä keskiluokan haaveena, keskiluokan kulutustason nousu johtaa yläluokan muutokseen. Aina kun jokin tuotemerkki tai tuoteryhmä tulee juuri ja juuri keskiluokalle taloudellisesti mahdolliseksi, yläluokka siirtyy vaikeammin saavutettavaan kulutuksen objektiin. Yleensä tämä tarkoittaa kalliimpaa, vaikka erottautuminen sinänsä ei perustukaan hintaan, vaan harvinaisuuteen.
Tarve erottautua massasta tekee yläluokasta avoimen uusille tavoille. Läpileikkaavat yhteiskunnalliset kulutusmuutokset alkavat tämän vuoksi yläluokasta.
Miten tämä kaikki sitten liittyy luomuun, porvareihin ja Alexander Stubbiin jää toisen kertaan. Joka tapauksessa tarkoitus oli päästä sanomaan, että seuraavan luomukampanjan ikoniksi pitää nostaa röyhkeä porvari. Jos Alexander on kiireinen Tshetsheniassa, Jari Sarasvuo voi tuurata.
Kuva: Lehtikuva Oy/Valtioneuvoston kanslia