Ulkona on ihan norjalainen sää. 12 astetta lämmintä, sumuinen tihku joka kastelee kasvot, ja kesäkuu.
Bergenissä sataa muistaakseni 200 päivänä vuodessa. Se on Norjan aurinkoisin kaupunki. Vietin siellä kaksi viikkoa kesällä 2007, kun Coimbra-ryhmä, johon Turun yliopisto kuuluu, järjesti siellä nuorten tutkijoiden kesäkoulun ilmastonmuutoksesta.
Enhän minä sinne kuulunut, kun tutkimukseni ei asiaa käsitellyt. Kun kuitenkaan kukaan muu koko (!) yliopistosta ei ollut kiinnostunut, päätin uhrautua.
Koolla oli runsas parikymmentä tutkijaa, sosiologista fyysikkoon. En ollut vanhin. Yli puolet ilmoitti lempivärikseen vihreän – ei puoluepoliittisesti, vaan ihan vain värinä – ja harrasti retkeilyä tms. luonnossa liikkumista.
Se oli vähän huolestuttavaa. Ilmastonmuutos on tulossa, siihen pitää varautua ja sitä pitää ehkäistä. Mutta kiinnostaako aihe todella vain sellaisia nuoria tutkijoita, jotka muutenkin seuraavat ympäristöasioita?
Tämmöisiä tulee mietittyä sadepäivänä kotona etätöitä tehdessä ja lampaiden määkiessä niin kuin Norjassa.