Ensimmäisen kerran kuulin nimen kun maatalousmuseo Sarkan johtaja erosi rotestina valtion surkealle rahoitusosuudelle. Johtajaksi asti edenneen ihmisen eroaminen on yhä Suomessa sen verran harvinaista, että syynä täytyi olla joko tarve paeta itse upotetusta laivasta tai kanki-kaikkosen tanssiasentoa kovempi moraalinen selkäranka.
Sittemmin nimi pulpahti uudestaan pintaan kun herra pääministeri tarvitsi uuden talouspoliittisena neuvonantajan. Ehkä neuvoja voisi antaa talouden lisäksi myös luopumisen tärkeydestä?
Jossain vaiheessa huomasin, että nimi oli myös “Suomen lasten historia” kannessa. Olemme lukeneet kirjaa kohta 2 kuukautta. Mikään aiempi lapsille tarkoitettu tietokirja ei ole ollut samalla tavalla mukaansatempaava, tarinoiva ja faktat ja fiktion onnistuneesti yhdistävä. Ainakaan mikään meidän lukemistamme. Tätä kirjaa kantoi mieluusti repussa Peakseillä ja Lakeseillä.
Se nimi oli siis Juha Kuisma. Kun herralle on suotu kolumni myös Vihreässä Langassa, en ole ilmeisesti ainut vihreä, joka on löytänyt lempikepulaisensa.
А у меня ёлка осыпалась(((( Хорошо хоть до Старого Нового Года успела продержаться. Правда не знаю теперь, как её из квартиры выносить, весь ведь ковролин будет в иголках по пути следования до входной двери.
Кстати, а куда её вообще теперь девать? В мусоропровод она не войдёт, а просто бросать как это делает быдло, у подъезда, тоже не хочу. Обратно в лес везти чтоли))))
Ja v les vezla by