Kaksi nuorta naista tulee viime tipassa bussiin. Toisen matkakortti on umpeutunut, raha riittäisi vain kertalippuun. Kaveri toteaa, että mennään mun autolla, tulee halvemmaksi.
Pieleen meni. Todelliset kustannukset olisivat olleet seuraavat:
BUSSI
1 hlö meno-paluu Paimio-Turku, n. 12 €
(ja kaverilla voimassa oleva matkakortti)
OMA AUTO
60 km ajoa, kustannukset 40 senttiä / km, yhteensä 24 €
Mitenkäs se noin pieleen meni? Noh, he laskivat nopeasti päässään vain bensakulut unohtaen, että auto ihan oikeasti kuluu jokaisesta ajetusta kilometristä. Remppaa tulee sitä nopeammin, mitä enemmän ajetaan.
Kyllä nämä nuoretkin sen tiesivät. Se ei ole se laskutoimitus, joka on vaikea, vaan se periaate. On mahdottoman ikävää myöntää, että kaikki hankitut härvelit kuluvat pikku hiljaa, ja korjaukseen tai uuden ostoon pitäisi koko ajan pistää rahaa säästöön.
Tilanne on ihan sama kuntataloudessa. Laskelmia esimerkiksi uusien kiinteistöjen rakentamisen talousvaikutuksista tehdään tarmolla ja yksityiskohtaisesti samaan aikaan, kun käsitys jo olemassa olevien kiinteistöjen tulevista ylläpitoremonteista on hyvin hataralla pohjalla.
Nyt työn alla olevissa hätäsäästöissä voi käydä kuin nuorilla naisilla matkahuollossa. Päässälaskuun luottaminen voi koitua kalliiksi.