Meksikosta muistan kaksi asiaa: kuolleiden päivän ja sen, että tunsin oloni pitkäksi. Pidin molemmista.
Huomenna on pyhäinmiestenpäivä. Vanhoille kirkkopyhille on tupannut maallistumisen myötä käymään kurjasti. Hädin tuskin muistamme niitä.
Pyhäinmiestenpäivä ei kuitenkaan ole vaarassa. Se tekee paluuta lastenjuhlana ja naamiaisena. Koska vuoteen tarvitaan rytmiä, olen iloinen, että juhla kokee uuden tulemisen. Sitäpaitsi pyhäinmiestenpäivä on niin hieno sana, että mikä tahansa syy sanoa se on tervetullut. Pyhäinmiestenpäivä.
Toisaalla YLE uutisoi, että USA:ssa konservatiivikristityt paheksuvat juhlaa ja haluavat vähintään muuttaa ne pelottavat asusteet joksikin herkemmille mielille sopivammaksi. Kurpitsat, noidat ja lakana-aaveet pitäisi vaihtaa Disney-hahmoihin. Perusteiksi esitetään sekä epäkristillisyyttä että huonoa sopivuutta monikulttuuriseen yhteiskuntaan.
Toivon, että päädymme enemmän Meksikon linjalle. Pääkallon muotoisia leivonnaisia, piknikkejä haudoille ja hääpukuihin puettuja luurankoja. Vaikka kuolema on aika arkista, siitä voi tehdä kunnon karnevaalin.
Kuva: wikipedia, kuvaaja Tomás Castelazo