Ville Valkonen on tehnyt hyvän listan Paimion talouden tasapainottamisesta. Se ei sisällä ihmeitä, tietenkään, sillä milläs muulla tasapaino saavutettaisiin kuin leikkauksilla, ja kaikkihan me tiedämme, mitä leikkaukset ovat. Villen lista on ansiokas, koska se käy läpi kaikki sektorit, ja esittää kohtuullisen toteuttamisekelpoisen leikkaustavoitteen.
Jotain tuon listan kaltaista huhtikuussa varmaan lähtee liikkeelle. Toivottavasti ensin kuitenkin tutkitaan ja sitten hutkitaan. Säästöt eivät synny ulkoistamalla kaikki tukipalvelut, vaan ulkoistamalla tehottomat tukipalvelut.
Lisäksi olisi pyrittävä pitkiin sopimuksiin. Karvas kokemus esimerkiksi Oulunsalosta kertoo, että teknisen puolen ulkoistuksesta ensimmäisenä vuotena saadut satojen tuhansien säästöt sulivat parissa vuodessa nollille. Kilpailun puutetta?
Kun karsintaa on pakko tehdä, pitää miettiä myös seurauksia. Harmittomilta vaikuttavista kohteista voi toisinaan syntyä yllättäviä haittoja.
Tämän päivän Guardianissa (varoitus: vasemmistolainen lehti) uutisoitiin Jamie “Naked Chef” Olivierin kouluruokakampanjan vaikutuksista lasten oppimiseen. Englantilaisten koulujen roskaruoan vaihtaminen terveellisempiin, kasvis- ja kalapainotteisiin ruokiin paransi oppimistuloksia merkittävästi.
Ja Jamie kun vain oli huolissaan lasten terveydestä.
Niin että tehdään ehdottomasti jako ydin- ja tukipalveluihin, mutta mietitään sitten vielä erikseen, että onko joistakin menoleikkauksista enemmän haittaa kuin hyötyä.
Jokos ne nyt sitten, ulkomaanelävätkin, ovat löytäneet vanhan totuuden; “syö särkee – se kavattaa järkee”.
Mutta siitä ruokahuollosta vielä. Näytti koneelle tupsahtaneen selvitys miten “keskityksellä” oli saatu keittiöistä henkilöstöä vähennetyksi, mutta en vaan löytänyt mistään tietoa paljonko oli jouduttu väkeä lisäämään kuljetukseen. En myöskään nähnyt mitä se kuljetus maksaa.
Näytti olevan suunnitelmissa myös, että salaatit ostetaan tulevaisuudessa valmiiksi pilkottuina. Saapikos ne sitten halvemmalla? Tuskin. Näin vähemmän kotitaloudesta ja ruuanlaitosta ymmärtävänä tuleekin mieleen; Josko tässä vain siirretään kustannuksia paikasta toiseen ja lopullinen potti sen kun paisuu.
Eipä sillä. Kuljetettiin sitä ruokaa jo varhaisella 1950- luvulla “keskuskeittiöstä” sivukouluun. Ennen Veikkarin koulun valmistumista kävivät koulutilat Veikkarin koulupiirissä ahtaiksi joten ensimmäinen ja toinen luokka siirrettiin Kasvalan saliin. Ruoka kuitenkin valmistettiin Sievolan koulun keittiössä ja sieltä Lehtilän Selma (146 sm)kuljetti ruuat Kasvalaan (1100 m.) sulan kelin aikaan maitorattailla ja talvella vesikelkalla.
P.S. Kukapa uskaltaisi tällaisessa maaseutukaupungissa ehdottaa, että koululaiset vietäisiin joskus syksyllä marja- / sieniretkelle. Opittaisiin vähän luontoa ja saataisiin yksi puolukka/ruispuuropäivä pienin kustannuksin.
Toki taksikyyti marjapaikalle maksaa, sillä kukapa sinne jalan tai polkupyörällä lähtisi. Tulisi liikaa liikuntaa, ja lapsiparat (saatikka opettajat) eivät tietäisi onko nyt liikunta- vaiko luonnontiedon tunti.
Noh-noh, jokainen Paimion yläasteen 7. luokkalainen kävi viime syksynä marjaretkellä kotitaloustuntien puitteissa ja ainakin 8. luokkalaiset kotitalouden valinneet sieniretkellä. Marjat ja sienet oppilaat käyttivät opetuskeittiössä. Ja retkelle jalan tai pyörällä (kypärä päässä)…
Kiitos tiedosta, Olli-Pekka.
Minä väitän, että halvin keino parantaa suomalaisten lasten ravitsemusta kouluissa on kustantaa opettajille ruoka ilmaiseksi, jolloin opettaja myös ruokailee yhdessä oppilaiden kanssa. Se on tehokkain keino saada koululaiset syömään koulussa oikein. Kouluruokakahan on osa opetussuunnitelmaa, joten on aika ihmeellistä, että monissa kouluissa oppilaat opiskelevat sen ihan ilman mallia näyttävää opettajaa.
Kirjoitimme muuten äsken asiaan liittyen artikkelin Duodecimiin, täytyykin tarkistaa, että koska se tulee ulos.
Yhdyn, vaikka en yhdenny.
Ensinnäkin yhdyn kiitoksiin noista Olli-Pekan tiedoista. Oli jäänyt jonnekin takaraivoon muistuma, että näistä “hyötyretkistä” olisi luovuttu. Toki voisivat sinne mennä jo nuorenpinakin.
Toisekseen olen samaa mieltä Saskan kanssa siitä, että myös ruokailun pitäisi olla opetustilaisuus. Ja ehdottomasti ilman ruokarukousta.
Kauheata on katsoa, kun jo vanhempikin väki asettuu ruokailemaan lakki päässä (nuoremmilla huppari). Ruoka tarjoillaan paperipussissa ja koko annos peitetään ketsuppiin. Sitten naama ketsupilla ja salaatinlehdillä “koristeltuna” ahmitaan sieltä pussista mitä siellä sitten onkin.
Pannaanpa muistelma:
Pikkurenkinä Kuusvuoressa ruokaillessani pääsin koulutuksen piiriin. Pöytään oli katettu aina särvintä kahdelle eli isännälle ja rengille. Oli esim. kaksi lihapullaa joista toinen isompi ja toinen pienempi. Isompi oli tietenkin tarkoitettu isännälle. Kerran kuitenkin kuorin perunat vähän joutusammin ja nappasin sen isomman lihapullan. Isäntä Martti totesi, että on kohteliasta, kun ensiksi ottava ottaa pienemmän lihapullan. Kysyin, että kumman olisi isäntä ottanut jos olisi ensiksi ehtinyt. Pienemmän tietysti, sanoi Marttivainaa siihen. No, senhän sait. Totesin.
Taisi muuten päivätyöt sillä erää loppua siihen, mutta sovussa erottiin.
Päivitysilmoitus: Casino 1270282193