Paimion Parantolan vieressä omenapuitten keskellä on entinen ylilääkärin virka-asunto. Sisältä ja ulkoa, aitoa Aaltoa. Hyvässä ja pahassa.
Ajan ajettua ylilääkärien virka-asuntojen ohi tehtiin talosta jo kauan sitten päiväkoti. Aaltomaisuus on säilynyt yllättävän hyvin, eikä tila nyt päiväkodiksikaan ihan mahdottoman huono ole. Ehkä Aallon olisi pitänyt tehdä enemmänkin kiinteistöjä lapsille.
Koska Preitilän päiväkoti oli alun perin avoin vain Parantolan työntekijöiden lapsille, perustettiin sitä pyörittämään yhdistys. Kunnan oma päiväkotihan ei voisi valikoida lapsia vanhempien työpaikan mukaan, mutta yhdistyksen oma voi. Yhdistyksen toiminta on kuitenkin vuosikaudet ollut nimellistä. Käytännössä Paimio on ostanut koko päiväkodin kaikki paikat jo vuosia, sillä kunnallisten hoitopaikkojen kysyntä on kasvanut suuremmaksi kuin kunnan oma tarjonta on ollut.
Muodollisesti päiväkoti on kuitenkin ei-kunnallinen kummajainen. Erikoisen taustansa vuoksi vuoksi se on nyt päätynyt Paimion säästölistalle. Ajatuksena on muuttaa toiminta yksityiseksi. Säästöä arvellaan syntyvän 85 000 euroa.
Valinta on osunut Preitilään, koska nimellisesti kyse ei ole kaupungin omasta päiväkodista. Mutta jo se, että päiväkodin muuttamisesta päättää nyt yksin kaupunki kertoo, että se on aivan samalla tavalla kunnan oma kuin Hanhijoki, Kriivari, Lempilä ja mitä kaikkia niitä nyt on.
Mutta mistä säästö syntyy? Päivähoidon tuottamisen kustannuksethan eivät juurikaan muutu, kun toimija vaihtuu kunnasta yksityiseen. Tämä johtuu siitä, että henkilöstön määrää säätelee laki ja palkkatasoa taas työehtosopimus. Yksityisellä nämä ovat samat kuin kunnalla.
85 000 euroa kuitenkin uskotaan säästyvän. Toiveajattelua?
Ei suinkaan. Säästö tulee siitä, että vanhemmat maksavat hoidon kuluista isomman osan. Kun Preitilässä on hoidossa viitisenkymmentä lasta, tulisi yksityisessä Preitilän päiväkodissa joka kotiin yli puolentoista tonnin vuotuinen lisälasku.
Kunta toki säästää, mutta onko kohtuullista, että se otetaan lapsiperheiltä? Mielestäni tärkeämpää kuin maksajan vaihtaminen olisi etsiä tehokkaampia keinoja tuottaa sama palvelu.
Kuntalaisten etu olisi, että säästöjä ei haettaisi siirtämällä kustannuksia kuntalaisille itselleen, vaan kehittämällä palveluiden tuotannosta tehokkaampaa. Siksi päivähoidossakin pitäisi kikkailujen sijaan keskittyä hakemaan todellisia säästöjä. Esimerkiksi siivouksen ulkoistaminen ei vaikuttaisi päivähoidon laatuun tai vanhempien siitä maksamaan hintaan, mutta voisi luoda todellisia säästöjä.
Totta haastelet veliseni!
Toinen otsikko sieltä säästölistalta voisi olla:
“Kaupunki säästää – vanhukset maksavat”
Näin käy kun vanhainkodin alakerta muutetaan tehostetun palveluasumisen yksiköksi. Kaupunki säästää 200 000, ja valtaosa kustannuksista jää vanhusten kontolle, vaikka virallinen selitys on että sen maksaa Kela asumistukina ym. Kannattaisi haluta 20 asukkaan osalta henkilökohtaiset laskemat kuka mitäkin maksaa.
Esittämäsi kritiikki on aiheellista, Saska. Kaupunki on ahdingossaan on päätynyt siihen, että vanhemmat maksavat yleisen veronmaksajan sijaan. Mielestäni periaate “käytä niin maksat” on kuitenkin parhaimpia ohjaamaan ihmisten käyttäytymistä ja talouden resurssien jakautumista oikein. Ihmisillä on kuitenkin mahdollisuuksia järjestellä elämäänsä. Toinen vaihtoehto on, että talouden resurssien jakautumista ohjaillaan jonkin elimen toimesta, tässä tapauksessa kaupungin. Kyse on pelkästä arvovalinnasta, eikä siinä ole oikeaa tai väärää ratkaisua. Itse kannatan vapaampia, joustavampia ja elinvoimaisempia markkinoita, kuin mitä Suomessa tällä hetkellä tietyissä palveluissa on.
Yksityistämisessä kuitenkin luultavasti on kyseessä juuri penäämääsi tehokkuuteen pyrkiminen: yksityistämällä koetetaan saada aikaan kilpailua päiväkotien kesken, jotta yrittäjät itse optimoisivat toimintojaan, eli tuottaisivat palveluja mahdollisimman halvalla. Tämä ei kuitenkaan Paimiossa toteudu, koska päiväkodit toimivat vahvasti alueellisilla markkinoilla, ja Paimiossa on liian vähän yksityisiä päiväkoteja. Päiväkoteja tulisi siis yksityistää ENEMMÄN, jos mainitsemiisi tehokkuuslisäyksiin haluttaisiin pitkällä aikavälillä päästä. Kaiken kukkuraksi voidaan epäillä, tahtovatko ennen toimintaa yhdityksenä pyörittäneet puolivapaehtoiset ryhtyä kovaan pisnexeen…? Lyhyellä aikavälillä en usko merkittäviin tehokkuuseroihin kunnallisen ja yksityisen päiväkodinpidon välillä.
Loppuun haluaisin kysyä, onko Sinulla Saska omia lapsia kyseisessä päiväkodissa? Nuorena vesselinä omat kokemukseni päiväkodeista ovat hyvin rajoittuneet – itse en sellaista koskaan ole edes käynyt.
Kiteytettynä: Vanhemmat vs. yleinen kassa on puhdas arvovalinta, jossa kannatan käytön mukaan maksua. Periaatteessa yksityiset markkinat tuottavat pitkällä aikavälillä tehokkaampia ja kysytympiä hyödykkeitä, mutta käytännön tulos voi varsinkin lyhyellä aikavälillä olla jopa päinvastainen.
Palailkaamme keskusteluun paremmalla ajalla!
- Ville
p.s Kirjoittelu on jäänyt väliin ensin Tunisian-loman ja sitten opiskelun alun kiireiden vuoksi. Ajatustyö ei tosin ole katkennut hetkeksikään
*** BLOGINPITÄJÄ POISTANUT ASIATTOMAN KOMMENTTINSA – ITSESENSUURI ISKI JÄLLEEN! ***
Hyvä Ville! Oletko ihan vakavissasi puhuessasi “aiheuttaja maksaa” -periaatteesta laajennettuna koskemaan AIVAN kaikkea toimintaa? Voin kertoa sinulle, että olet väärässä puolueessa – kokoomus ei nimittäin ole tuolla linjalla.
Syy on yksinkertainen: on asioita, jotka on hoidettava yhteisesti – yhteiskunnan edun nimissä. Jos olet todella tuota mieltä – mitä epäilen – tarkoittaisit nimittäin, että myös terveydenhuolto ja vanhustenhuolto – puhumattakaan sosiaaliturvasta – pitäisi muuttaa täysin “aiheuttaja maksaa” perusteiseksi, ts. “rikkailla on, köyhillä ei”. Tämä saattaa kuulostaa libertariaanille mieluistalta, mutta ei oikein ole sitä, millä puolueesi on viime vaaleissa ratsastanut.
Jos jäät ihmettelemään, että miksi kokoomuskin kannattaa tiettyjä julkisia palveluita, löydät syyn kansantaloustieteen oppikirjoistasi.
Toisesta kohtaa olen kanssasi samaa mieltä: tarvitsemme lisää valinnan vapautta yksityisen ja julkisen välillä. Jos kuitenkin pohdit tarkemmin Preitilää, huomaat, että sen muuttaminen yksityiseksi ei lisää “vapautta”. Olemassa olevan päiväkodin muuttaminen yksityiseksi kaupungissa, jossa ei ole riittävästi päiväkotipaikkoja muutenkaan vie vanhemmat pakkorakoon. Joko he hyväksyvät korkeamman maksuosuuden, tai laittavat lapsensa perhepäivähoitoon, tai jäävät kotiin.
Tällaista markkinahäiriötä kutsutaan monopoliksi. Kokoomuksen agendassa ei ole monopolien luominen.
Jos yksityinen ja kunnallinen ovat samanlaiset – kuten kirjoitat – niin mikä ihmeen valinta se on, että kuntalaiset PAKOTETAAN ottamaan yksityinen? Ei mikään. Ei missään nimessä ainakaan arvovalinta. Paitsi tietysti siinä mielessä, että ideologisesti jokaisen kokoomuslaisen pitäisi laittaa lapsensa yksityiselle, koska heidän edustajansa sellaiseen aikovat Preitilän vanhemmat pakottaa.
Ja lopuksi: on melkoisen surullista, että joudun sinulle toteamaan, etteivät lapseni ole Preitilän päiväkodissa, eivätkä ole olleetkaan. On nimittäin niin, että minusta yhteiskunnan pitää tukea lapsiperheitä. Takaisinmaksun aika tulee sitten myöhemmin.
Jos nyt kuitenkin tällainen ryöskapitalismin muoto (sitä se on, löytyy taloustieteen kirjoista) Paimiossa toteuteteaan, minä ehdottaisin Preitilän vanhemmille joukkotoimintaa: kaikki hakevat lapsilleen paikkaa kunnalliseen hoitoon. Kun kunta ei siihen hätään pysty sitä järjestämään, senn on pakko ostaa paikat Preitilän yksityiseltä päiväkodilta.
Tämä toiminta on vanhemmille järkevää, sillä kun todellista eroa päiväkodeissa ei ole, niin miksi alistua maksamaan hoidosta enemmän vain siksi, että sattuu asumaan Preitilässä? Kunnilla nyt sattuu olemaan lakisääteinen velvollisuus järjestää päivähoito.
Jouni, just näin. On hirveän ikävää, että sitä leimautuu EI-puolueeksi, kun yrittää saada vähän tolkkua järjettömimpiin säästöideoihin. Seuraavaksi varmaan katkaistaan virrat keskoskaapeista.
Päiväkodeissa ja vanhustentalossa on molemmissa kyse siitä, että säästöt OTETAAN niiltä, joilla ei ole valinnan varaa. Kun osa näistä on taloudellisesti heikoilla, ei tulosta voi pitää oikeudenmukaisena (paitsi niiden mielestä, joista köyhyys on rangaistava tila muutenkin).
Vanhustentalon kohdalla ongelmia on kaksi: toisaalta jotkut vanhukset joutuvat pakkotilanteessa taloudellisesti todella ahtaalle. Toisaalta on kyse myös terveyden vaarantamisesta. Muutettavaksi kaavailluilla vanhustenpaikoilla ei tällä hetkellä oleskele pirteitä senioreja, vaan mummoja ja vaareja, jotka eivät selviydy palveluasunnoissa.
Olen kyllä sitäkin mieltä, että varallisuus on vanhustenhuollossa huomioitava nykyistä enemmän. Tässä on kyse sukupolvien välisestä tasa-arvosta. On varsin mahdollista, että minun sukupolveni ei tule saamaan samanlaista eläke- ja sosiaaliturvaa elämän loppupuolella. Sen vuoksi on kohtuullista, että ne vanhukset, joilla on omaisuutta, käyttävät osan siitä omaan hoitoonsa, jotta lapsiperheet ja muut köyhät eivät joutuisi kohtuuttomaan asemaan maksaessaan eläkkeitä, vanhustenhoitoa, julkista terveydenhoitoa – ja ilmeisesti pian myös lasten hoitoa, jos Ville saisi päättää.
Hyvä Saska, pahoittelen aiheuttamaani ilmeistä mielenkiihtymistä. Mitäköhän tuossa itsesensuroidussa postissa olisikaan ollut?
En todellakaan tarkoittanut asioita siten, kuten ne olit valitettavasti (tahallasi?) tulkinnut.
Ensinnäkään en ole Kansallinen kokoomus-puolueen jäsen, joten sen vaalikampanjat jne. voit jättää omaan arvoonsa. Tähän keskusteluun voimme palata myöhemmin.
Tähän aikaan yöstä jätän seikkaperäisemmän korjauslistan tuonnemmaksi, mielellään ehkä kasvotusten annettavaksi, mutta tahtoisin, ettet luule pikku-Friedmanin astuneen valtuustoon. Totta kai tiedän, että toimivat julkiset palvelut ja riittävä tulonjako ovat yhteiskunnalle välttämättömiä, ja eettisestikin pakollisia. Eihän “aiheuttaja maksaa”-periaate todellakaan tarkoita, että “aiheuttaja maksaa kaiken”! En edes viitsi alentua vastailemaan riistokapitalismi-kommentteihin. Ja itsehän sen totesit, kaupungilla on velvollisuus järjestää päivähoito – ja nykyyhteiskunnassa kuuluukin olla. Tässä keskustellaan vain tavasta.
Toisaalta on ymmärrettävää, että eri sukupolvien ja eri tieteenalojen edustajien välille syntyy käsiteellinen väärinkäsitys. Syytän siis osakseni lyhyttä omaa kommenttiani, joka jätti liikaa tulkinnan varaa. Toisaalta kummastelen analyyttisen ja laajakatseisen tutkijan repsahdusta rumaan, yksioikoiseen tulkintaan. Mutta sattuuhan näitä. Mielestäni poliittista keskustelua tulisi voida käydä rakentavassa, avomielisessä sävyssä, koska muutoin itse sävy tulee asioiden väliin. Pianhan ollaan kuin vanhassa Piikkiössä, jossa kinastellaan aivan muusta kuin politiikasta valtuustosalissa, lehtien palstoilla, kaduilla – ja ilmeisesti pian myös verkossa, jos Saska saisi päättää.
Käydään jatkossa keskustelut mielellään kasvotusten, niin ei tule yliampumisia
- Ville
Tällä ansiokkaalla ja hyvin hoidetulla foorumilla alkaa olla mielestäni se ongelma, että pitää olla jo todella syvällä politiikassa että erottaa puhtaan populismin ja paskan puhumisen rajan.
Itselläkin tekee välillä tiukkaa. Ja taidan myös harrastaa molempia.
Jatkuva argumentti ja vasta-argumentti -pallottelu on kuluttava tapa keskustella, ja ainakin näin tottumattomalle saattaa aiheuttaa turhaa kiukkua. Haetaan perustelujen kautta voittajaa, mikä ei kuitenkaan ole reaalimaailmasta. Tosielämässä natsat/massat ratkaisevat, eivät perustelut
Viime aikojen keskusteluista tulee välillä väkisin mieleen poliittinen lehdistö. Lukekaapa joskus sama uutinen Kansan Uutisista ja Nykypäivästä. AIKA erilainen fiilis jää. Toisessa riistetään, toisessa ei jousteta.
Paimiolla on edessään muutama talouden realiteetti joita ei voi sivuuttaa (on sitten minkä väriset lasit päässä tahansa).
1. Vaikka esitetyt veronpalautukset ja kiinteistöjen myynnit toteutuisivat täysimääräisesti, rahaa puuttuu jo lyhyellä aikavälillä noin 2.000.000€. Mistä otetaan? Antakaa joku (Kokoomuksen ulkopuolelta) yksikin konkreettinen esimerkki palvelurakenteestamme mistä voimme aivan oikeasti säästää satoja tuhansia? Päätetyistä investoinneista luopuminen ei kelpaa tähän.
2. tarpeettomasta kiinteistömassasta luopumalla voidaan saavuttaa käyttökustannuksissa satojen tuhansien eurojen säästö. Lisäksi saamme kertaluontoista tuloa, joka auttaa akuuttiin ongelmaan eli lämmittää kerran. Koulukeskuksesta ei tiloja voi realisoida, tämän faktan kanssa on elettävä. Vaikka kuinka haluaisi pieniä yksiköitä säilyttää niin auta.
3. Lapsista, vanhuksista sekä muista apua tarvitsevista tulee huolehtia. Tapa avoin. Kommenttina Preitilän päiväkotiin; jos sairaala ei ole jatkossa käytössä miksi siellä on säätiön pyörittämä päiväkoti? Pitäisikö kunnallistaa ja taas saataisiin lisää työntekijöitä? Tapiolan päiväkodissa on kapasiteettia. Jos kaupunki tarjoaa hoitopaikkoja (jos omat eivät riitä) niin kaupunki myös määrittelee missä hoidetaan. Asiana sinänsä lähes marginaalinen jos katsoo talouden ongelmiamme.
4. Kaupungin kustannuksista henkilöstökulut näyttelevät tietääkseni yli 65% osuutta, koulupuolella luku taitaa olla lähellä 80%. Jos tähän kakkuun ei oikeasti puututa voimme luovuttaa saman tien. Viimeisten viiden vuoden aikana kaupungin henkilöstön määrä on noussut noin 50 hengellä. Teimmekö jotain huonosti vuonna 2004? 50 miestyövuotta maksanee karkeasti aikaisemmin mainitsemani noin 2.000.000€. Esimerkiksi Inkoo ulkoisti osia toiminnoistaan (teknistä ym.) ja saavutti VUODESSA 30% säästöt kyseisillä toimialoilla. ON löydettävä vastaavia malleja jos haluamme nousta kuiville ilman kunnallisen päätäntävallan menetystä. Ja se on muuten lähellä.
5. jos saan olla ennustaja, veikkaan että vuoden 2010 budjettineuvottelut ovat vaikeimmat koskaan.
On paljon valtuutettuja, jotka hyväksyvät säästölistalta käytännössä vain veronkorotukset, mutta eivät ole valmiita tinkimään mistään merkittävästä aikaisemmin mainitsemani 2.000.000€ kokoon saamiseksi (enkä nyt tarkoita välttämättä sinua Saska). Talouden on saatava tasapainoon viimeistään vuonna 2012, ja siihen tarvitaan aivan valtavia muutoksia kulurakenteeseemme. Talous tasapainoon, vaikka se tarkoittaisi sitä että vanhat lapsuudenystävät eivät enää tervehtisi kauppareissulla. Päättäjälle on lopulta tärkeintä se, että voi katsoa peiliin päätöstensä jälkeen. Sanoisin että siinä on vastuunkannon määritelmä tiivistettynä. Tästä tuli niin pitkä että ei tästäkään voitane enää sanoa muuta kuin että oliko tämä nyt sitten populismia vai kuitenkin sitä itseään?
PS: Älä Saska pistä Villeä pölkylle Kokoomuksen linjoista/puolueohjelmasta. Ville ei sitoutumattomana valtuutettuna ole ikävä kyllä päässyt juurikaan vaikuttamaan Kokoomuksen valtakunnallisen puolueohjelman sisältöön. Vaikka annettavaa olisikin. Ja aina voidaan “vasta-argumetoida, että Vihreät istuvat samassa hallituksessa Kokoomuksen ja Keskustan kanssa. Luki sitten puolueohjelmassanne mitä tahansa, niin edes ruotsalainen kansanpuolue ei ollut niin lojaali kumppani kuin Vihreät tällä hallituskaudella. Ns. salonkikelpoisuus on saavutettu valtakunnan tasolla. Hintalappuna ehkä eräänlainen “arkipäiväistyminen” oikeaksi puolueeksi muiden joukkoon, kun hallituksessa ollaan mihin hintaan hyvänsä. Ja tämä oli vain henkilökohtainen mielipiteeni.
Jarkko
Kiitos yökyöpeleille. Luin omat kommenttini uudestaan, enkä näe niissä anteeksi pyydeltävää. Jos kuitenkin Ville koit niissä jotakin liian raatelevaa, niin pyydän anteeksi. Ei ollut tarkoitus. Minusta vain – anteeksi nyt – “aiheuttaja maksaa” -periaatteen tuominen kunnallisten palveluiden toteuttamiseen on libertarianismia. Minun on vaikea ilmaista itseäni kun ilmaan heitetään tällaisia ehdotuksia. Olemme sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ilmeisen eri linjoilla, Ville. Paitsi kehitysmaissa, joiden tukemista pidät tärkeänä. Olisi mielenkiintoista kuulla miten sovitat yhteen yllä esittämäsi ajatukset toisaalla kirjoittamastasi moraalisesta velvollisuudestamme tukea kehitysmaita nykyistä huomattavasti runsaammin.
Jarkon pitkään ja ansiokkaaseen kommenttin täytyy palata myöhemmin omalla kirjoituksella. Olen ollut Jarkon kanssa monissa asioissa samoilla linjoilla, ja olen nytkin. Menojen pitää joustaa, veronkorotukset eivät riitä. Kunnan henkilöstön määrää olen valmis vähentämään, joten olemme Jarkko varmaankin samassa rintamassa. Ehkä se ero meidänm välillämme on, että en näe niin kamalana syömävelan ottoa siksi aikaa, kun muutokset valmistellaan huolella. Hosuen tulee… enpä sano mitä, liittyy lapsiin.
Tässä kiihkoa herättäneessä blogikirjoituksessa viittasin nimenomaan ulkoistusten mahdollisuuksiin. Pitää tietysti olla huolellinen, ettei tule ylilyöntejä (palvelun laatu ei saa heiketä, jollei niin ole tietoisesti päätetty, ja säästö ei saa syntyä työntekijän selkänahasta, vaan asiaan keskittyneen yrityksen paremmasta osaamisesta ja tehokkaammasta toiminnasta).
Lopuksi: hys-hys-henki on hyvä, mutta voi mennä liiallisuuksiin. Preitilä on tästä pikku esimerkki. Asiaa ei ole virallisesti vielä käsitelty muuta kuin yhdellä virkkeellä valtuustoseminaarissa. Sitä kuitenkin valmistellaan virkamiestyönä. Lopputulos on parempi, kun kaikki otetaan keskutseluun mukaan, alusta lähtien. Myös vanhemmat.
PS. Preitilän lapsista suurin osa ei ole sairaalan työntekijöiden lapsia. Minusta on hieman harhaanjohtavaa ryhtyä puhumaan yhdistystaustasta, kun kyseessä on kunnan 100 % ostamat hoitopaikat. Käsitellään sitä kuin kunnan omaa, sillä sellainen se on.
Saska, sinä tiedät, että me kummatkin kannatamme onnellisten ihmisten oikeudenmukaista yhteiskuntaa. Käsityksemme teistä tuohon yhteiskuntaan vain eroavat.
Myönnän, ettei “käyttäjä maksaa”-periaate ole millään lailla sosiaalisesti oikeudenmukainen. Sitä ei tosin ole muutkaan tavat päättää kustannusten jakautumisesta. Demokraattinen päätöksenteko (eli ihmisten henkilökohtaiset arvot) määrittää oikeudenmukaisuuden yhteiskunnan resursseja jaettaessa.
Miksi ”käyttäjä maksaa” -periaate on hyvä ohjenuora:
• se vähentää palvelun käyttöä
• se allokoi resursseja oikein, koska ihmiset harkitsevat, mitä palveluja tahtovat käyttää
Mielestäni päivähoito ei ole niin yksioikoisesti välttämätön palvelu, että se tulisi priorisoida palveluista huipulle. Sinne tulee asettaa terveydenhuolto, peruskoulutus ja esimerkiksi rokotukset.
Lastenhoidon järjestämisessä perheillä tulee olla mahdollisuuksia valita, miten sen järjestävät. Kunta ei voi ottaa tuota valintaa vastuulleen, vaikka valinnan toteuttaminen onkin kunnan vastuulla. Totta kai päivähoidosta pyritään tekemään niin edullista, kuin mahdollista. Tähän on mielestäni keinona pitkällä aikavälillä muun muassa aidosti kilpailtujen markkinoiden luominen.
Kehitysavusta sen verran, että maailman väestöstä suurella osalla on asiat sen verran huonosti, että Suomen palveluiden järjestämisestä puhuminen on aika marginaalinen kysymys. Tässäkin on kysymys priorisoinnista: totta kai meidän tulee ensin kiinnittää huomiota nälkään kuoleviin lapsiin kuin ilman hoitopaikkaa oleviin lapsiin. Enkä tietenkään näe moraalisesti hyväksyttävänä sitä, että joku jättää Suomessakaan hädässä olevia heitteille (mitä länsimaat tekevät kehitysmaille).
Ja libertarianismihan on yhtä ihana aate kuin kommunismi
Kyllä idealismia pitää löytyä suuntaan jos toiseenkin! LOL. Ei se valtio saa itseisarvo olla.
- Ville
Oikeudenmukaisuudesta voi olla erilaisia käsityksiä, mutta käytännössä sosiaalinen oikeudenmukaisuus on vakiintunut tarkoittamaan tasa-arvoon pyrkivää yhteiskuntaa, jossa ihmisillä on asemasta riippumatta yhtäläiset oikeudet tiettyjen perustarpeiden tyydyttämiseen (http://en.wikipedia.org/wiki/Social_justice). Länsimaissa käsite on niin laajalti hyväksytty, että en näe puolueiden käsityksessä itse käsitteen määrittelystä eroja. Sen sijaan sen tärkeydestä voidaan olla eri mieltä.
Päivähoidossa sosiaalinen oikeudenmukaisuus tarkoittaa sitä, että taloudellisesta tilanteesta riippumatta ihmisellä on mahdollisuus saada lapsensa hyvään hoitoon, jos työssäkäynti tai muu elämäntilanne (mm. mielenterveysongelmat) niin vaativat.
Kommenttisi kehitysmaiden tilanteesta on hyvä osoitus siitä, että sinun ideologiassasi sosiaalisella oikeudenmukaisuudella on sijansa.
Kysymys siis on siitä, onko päivähoito keskeinen peruspalvelu. Kuntaliiton tekemien tutkimusten mukaan iso osa kuntalaisista on sitä mieltä, että ei ole. Kun on pakko vain arvata keitä nämä ovat, niin oletan, että kyseessä ovat lapsettomat, hyvätuloiset ja eläkeläiset. Jos taas kysyt pienituloiselta lapsiperheeltä niin näkemys on aika toisenlainen. Huomionarvoista on, että suurin osa lapsiperheistä on pieni- tai korkeintaan keskituloisia, koska tällöin työtulot ovat pieniä, työt pätkissä ja rahaa kuluu esim. asunnon hankintaan. 12 % lapsistamme on köyhistä perheistä!
Kunta tai valtuutetut eivät tietenkään mieti kuinka paljon mistäkin ryhmästä on ääniä saanut (eihän…), vaan tasapainoilee näiden arvotusten välillä JA miettii asian käytännöllistä puolta.
Päivähoito mahdollistaa äitien työssäkäynnin. Moni kunta kiroaa velvollisuutta järjestää se, koska se on kallista. Yhteiskunta kuitenkin saa verotuloina tämän takaisin. Pitää huomioida sekä töihin pääsevän vanhemman verot että päivähoidon henkilökunnan verot. Karkea laskelma löytyy täältä: http://www.soininvaara.fi/2008/05/10/lastenhoidon-tuki/
Päivähoidon saatavuus on ollut yksi tärkeistä Suomen kilpailukyvyn ylläpitäjistä. En voi laittaa sitä järjestykseen mainitsemiesi terveydenhuollon ja peruskoulutuksen kanssa, koska se kuuluu samaan joukkoon. Sitä on myös turha erottaa peruskoulutuksesta, koska kyseessä on käytännössä saman palvelu eri ikäisille lapsille.
Valinnan vapaudesta olen aivan samaa mieltä. Juuri sen vuoksi kunta ei voikaan pakottaa ihmisiä yksityiseen, kun he selvästikään eivät sinne tällä hetkellä sankoin joukoin hakeudu. Tällainen tempoileva ja kuntalaisten mielipiteestä piittaamaton toiminta on nimenomaan sitä kunnan pakottamista, jota itsekin kavahdat.
Vielä kehitysavusta: asiaa ei voi ajatelle joko-tai, kuten tunnut tekevän. Meidän säästömme päiväkodissa eivät tuo leipää kehitysmaan lapsen pöytään, sen tiedämme varsin hyvin. Kun päivähoidon laiminlyönti lisäksi heikentää taloudellista asemaamme, meidän pitää siis päinvastoin parhaamme Suomen lasten eteen, jotta meillä on taloutta, josta jyvittää kehitysmaihin.
Ehkä tarkoititkin, että on moraalisesti vakavampi ongelma, ettemme edelleenkään täytä edes 0,7 % kehitysavun velvoitetta, johon olemme sitoutuneet, kuin se, että suomalaiselle lapselle ei järjesty hoitopaikkaa? Tästä olisin samaa mieltä.
En ihan ymmärrä heittoa libertarianismin ja kommunismin yhtäläisestä hyvyydestä – ethän toki luule minua kommariksi? Paljon on Vihreissä outoa väkeä, mutta yhtään kommunistia en ole tavannut.
Moi,
olen ollut hiljaa, koska tässä “syvällisen poliittisen filosofian” foorumissa tunnen itseni vähäpätöiseksi. Preitilän päiväkodin yksityistäminen herättää kuitenkin maalaisjärjestäni kumpuavan yhden kysymyksen jonka haluan arvon valtuutetuille esittää. Tapiolan kolmanneskäytöllä olevan yksityisen päiväkodin innoittamana. Puhutaan mm. vanhempien valinnan vapaudesta yms. korulauseita. Mutta on muistettava että kunnan tulee tarjota päivähoito, yksityisenhoidon tuella se ei kai riitä? Mitä jos vanhemmat valitsevatkin kunnallisen päivähoidon? Meillä on sen jälkeen taas (lisää maksava) ongelma ja kaksi puoli tyhjää yksityistä päiväkotia. Lapsiperheen isänä tiedän että noin sadan euron kuukausittainen lisä per lapsi on todellakin merkittävä ohjaava tekijä “valittaessa” hoitopaikkaa. Onko päättäjämme liian hyvätuloisia? Ilmeisesti ei koska kokouspalkkioista ei voida kokonaan luopua?
-janne suominen-
Heko heko ainakin minun syvällisyydelle! Huonotapaisuutta pikemminkin.
Juuri kuvaillemallasi tavalla voi käydä, jos vastoin kuntalaisten toiveita muutetaan kunnan pkoti (jollaiseksi Preitilän luen) yksityiseksi. Kuntalaiset voivat edelleen hakea kunnalle, jolloin kunta joutuu ostamaan paikat siitä yksityiseltä. Mitään ei säästy, vain voittoja alkaa valua yritykselle.
Enemmän kuin puolityhjä Tapiola kertoo siitä, että ihmiset eivät ole valmiita maksamaan ylimääräistä saadakseen lapsensa liikuntapainotteiseen pkotiin. Luulen, että ajan myötä Tapiolakin täyttyy, kun muihin pkoteihin ei mahdu ja perhepäivähoito ei kiinnosta. Mutta silloin on parasta, että Tapiolaan menevät sitten ne, joille tuo ylimääräinen satanen tai kaksi ei ole ongelma.
Pari kommenttia vielä lähinnä Villelle.
Lasten aineellistaminen on vaarallista, vaikka kuinka yritänkin ajatella ettet ole vielä itse isä. On aivan eri asia tehdä kustannustehokasta toimintaa vaikkapa jätehuollossa. Roskisten tyhjennys kertoja voi vähentää, vaippojen vaihto kertoja ei. Lisäksi lapset ovat hoidettava huonoinakin aikoina. Yksityinen päiväkotihan voi tehdä esim. konkurssin, mitä sitten tehdään?
Puhe vanhempien valinnan mahdollisuuksien lisäämisestä kuulosta kyllä omituiselta, kun samaan aikaan säästölistalle on jollakin laskutoimituksella saatu esim. Paimiolisästä luopuminen. Asia joka oikeasti mahdollistaa vanhempia valitsemaan kotihoidon ja hoitoon viemisen välillä. Kaarinassa laman kynnyksellä saatiin aikaan Kaarinalisä. Typerintä mitä voimme tehdä on aloittaa “säästäminen” tällaisista lillukan varsista, erityisesti siksi että niillä on suuri merkitys kuntalaisille.
-janne-