Kunta on yksityisten kuntalaisten palveluorganisaatio. Se on olemassa, jotta joku hoitaisi lainsäädännössä Suomen kansalaisille määritellyt palvelut ja etuisuudet: päivähoidon, perusterveydenhuollon, vanhustenhuollon, koulut, kirjastot, sosiaalitoimen jne. Kunta on valtion renki.
Kunta on myös yhteisö, joka toteuttaa vapaaehtoisesti sen asukkaiden toiveita. Jos tietyllä alueella asuvat ihmiset ovat vaikkapa sitä mieltä, että tähän tarvitaan leikkikenttä, niin kuntahan se on, jonka puoleen käännytään. Jos savupiippufirmat lopettavat ja jättävät taakseen teollista historiaa uhkuvia rakennuksia, kunnan tehtävänä pidetään houkutella tilalle IT-alan yrityksiä. Jos sosiaaliset ongelmat kasautuvat, kunnalta odotetaan toimenpiteitä.
Kunnalla on rutkasti tehtäviä, jotka sen asukkaat ovat itse sille määritelleet. Ilman kunnan organisaatiota kuntalaisten toiveet ja ehdotukset elinpiirin kehittämisestä jäisivät lillumaan ilmaan. Tarvitaan joku, jolla on velvollisuus vähintään ottaa esitykset vastaan.
Tehtäviensä hoitamiseen kunta on palkannut henkilöstä. Koska Suomessa kansalaisille on määritelty kohtuullisen kattavat peruspalvelut, on kunnassa töissä helposti yli 10 % kunnan alueen työikäisestä väestöstä. Sairaiden, vanhusten, lasten ja syrjäytyneiden hoitamiseen tarvitaan käsiä.
Kunta on siinä mielessä hyvä työnantaja, että leipä on pitkä. Vakituista työsuhdetta ei katkaise käytännössä mikään. Vaikka talkoovapaita ja lomautuksia joskus käytetäänkin, ei yksityisen sektorin kaltaisia YT-neuvotteluita kunnissa ole käyty kuin kerran vuosisadassa. Toisaalta kunta on pahempi pätkätyöllistäjä kuin yksityiset, eikä työyhteisenä ole kovinkaan houkutteleva. Toiminnan jäykkyys ja työntekijän aloitteellisuuden heikko arvostus ovat todennäköisesti palkkaa suurempi syy kunnan rekrytointivaikeuksiin.
Kunnan kuuluu olla kelpo työnantaja, mutta sen ei pitäisi pyrkiä olemaan työllistäjä. Kunnan tehtävähän on vain huolehtia, että kuntalaiset saavat palvelunsa. Tärkeä osa tuota tehtävää on palveluiden jatkuvuuden takaaminen. Vastuullinen kunta kiinnittääkin kovasti huomiota toimintansa tehokkuuteen, sillä vain siten jatkuvuus varmistetaan huonoina vuosina tai vuoskymmeninä. Vaikka raha ei ole arvo, se on rajoittava tekijä. Koska suurimmalla osalla kunnista ei ole minkäänlaista kustannuslaskentaa jolla mitata ja kehittää tehokkuutta, ei palveluiden jatkuvuutta mitä ilmeisimmin ole taattu muulla kuin rajattomalla veronkanto-oikeudella.
Jos kunta kiinnittäisi huomiota palveluittensa kustannusrakenteeseen, se pystyisi tekemään järkeviä valintoja oman tuotannon ja yrityksiltä ostamisen välillä. Tällä hetkellä kuntien valinnat perustuvat valitettavasti lähinnä menneeseen maailmaan, ideologiaan tai ammattiliiton jäsenkirjaan.
Kunnat pystyvät aivan varmasti tuottamaan palveluita tehokkaasti ja laadukkaasti, sillä kunnanhan ei tarvitse edes tuottaa voittoa niin kuin samoja palveluita tuottavien yritysten. Koska en näe kauheasti järkeä siinä, että ihmisten peruspalveluiden hoitamisesta maksetaan voittoja kapitalistille, toivon vilpittömästi, että kunnilla on jatkossakin omaa palvelutuotantoa.
Tulevaisuus ei näytä hyvältä. Niin kauan kuin kunta pitää itseään ensisijaisesti vastuullisena työntekijöilleen ja vasta toissijaisesti vastuullisena kuntalaisille, ei kuntapalveluiden kustannustehokkuuden kehittämisessä tapahdu yhtään mitään. Se taas johtaa lopulta palveluiden täydelliseen romahdukseen, sillä ei niitä veroja oikeasti voi nostaa määrättömästi.
Lama ei ole syy vähentää kunnan henkilöstöä, sillä eiväthän ne työt ole vähentyneet. Lama on vain perusteltu syy kysyä miksi sama työ tehdään yrityksissä halvemmalla. Jos tulojen ehtyessä pitää valita leikataanko palveluita vai niiden tuottamisen kuluja, niin minä valitsen sen jälkimmäisen.
#######
Loppuhuomautus: Politiikka on kuin onkin tarpeellista, sillä en näe kunnan tehtäväksi elinkeinojen palvelemista. Vapailla markkinoilla se on nollasummapeliä, josta voitot kerää vain yritys.
Saska kirjoittaa:
Höh, näköjään ei ollut siteerauskoodi. Siteeraan nyt tässä uudestaan.
Saska kirjoitti: “Jos tulojen ehtyessä pitää valita leikataanko palveluita vai niiden tuottamisen kuluja, niin minä valitsen sen jälkimmäisen.“
Kiitos kokemuksesta, Perenna. Minä en ole ollut kunnalla mutta sen sijaan yliopistolla. Kun tulin sinne teollisuudesta niin kyllä se kahvitaukojen pituus ja perään katsomisen vähäisyys jotenkin hämmensi. Akateemiseksi vapaudeksi kutsuvat, mutta en minä sitä luovuuden ehtona pitäisi.
Valitettavasti kuitenkin noista kahdesta vaihtoehdosta valitsee valtuustosalissa iso osa sen palveluista leikkaamisen. Jos ei suoraan niin epäsuorasti kieltäytymällä kustannuslaskennan ja johtamisen kehittämisestä.
No seuraava kyssäri sitten onkin: miten leikkaat palveluiden tuottamisen kuluja säilyttämällä palvelut ennallaan? Siihen kun vastaat niin Nobel-palkinto on sinun.
Ai niin. Vielä semmoinen kunnan töiden erikoisuus että henkilökuntaa on paikoin aivan älytön määrä työn määrään nähden. Ja kauhea valitus töiden paljoudesta!
Tästähän tarjoutuu tietysti tuottamiskulujen vähennyskeino tarjottimella. Ei se vaan kuitenkaan toteudu, ei millään, se yksityisen työtahti kunnalla! Jos väkeä vähennetään, huononevat palvelut.
Eikä työttömien lisääntyminen liene kovin toivottava tulos sekään.
No höh: ulkoistamalla, jos ulkopuolinen tekee saman työn halvemmalla, tai kehittämällä kunnan työn tehokkuutta. Kehitettäväähän kertomasi perusteella riittää. Helppo nakki.
Vaikeampaa on saada valtuusto samalle kannalle.
Eilen ehtoona poikien kanssa paarissa puhuttiin näistä kunnan ongelmista, väen vähentämisestä ja ulkoistamisesta. Ei oikein saatu yksimielistä julkilausumaa, mutta paljossa oltiin yhtämieltä, kuten hyvä keskustelu vaatiikin.
Muisteltiin, kun edellisen laman aikoina lähdettiin väkeä vähentämään, laitettiin osastopäälliköt selvittelemään tilannetta, että paljonko kullakin oli “liikaväkeä” alaisenaan. Lopputulema oli suunnilleen se, että muutamien neuvottelukokousten jälkeen todettiin, että terveyskeskuksessa on yksi laitosmies liikaa.
Tämä vaan tiedoksi sinnekin, että ei toimi vain se, että päätetään väen vähentämisestä, kyllä pitää löytää myöskin se paikka mistä vähennetään. Enpä nimittäin usko, että osastopäälliköt mielellään “tunnustavat”, että heillä on ollut vuosia liikaa väkeä alaisinaan.
Ja siitäkin päästiin lähes yksimielisyyteen, että ei suinkaan ole niin itsestään selvä asia, että yksityinen tekee työn halvemmalla.
Päästiin kannanotossa sille linjalle, että kun kilpailutetaan, niin pitäisi kilpailuun ottaa mukaan myös kunnan oma osaaminen. Eli osastopäälliköt laskemaan millä hinnalla he pystyisivät työn tekemään. Jos kunta ei pysty samaan hintatasoon, kuin yksityinen, niin kyllä silloin on jotain vialla ja paljon. Ei tuppeensahattu lankku tai sementtisäkki maksaa kunnalle sen enempää kuin jollekin rakennusfirmallekaan.
Erimielisyys oli siitä pitäisikö kunnan tarjouksissa laskea mukaan myös ylemmän organisaation (osastopäällikkö, työnjohto) ja toimiston kulut. Mielestäni ne joudutaan joka tapauksessa kunnan kukkarosta maksamaan, vaikka kunta ei tekisi mitään. Toki se saattaa “vääristää” kilpailua, mutta kalliiksi sekin kunnalle tulee jos osastopäälliköt ja työnjohtajat istuvat kopeissaan vain lähettämässä erilaisia tarjouskyselyjä eri firmoille.
Kyllä me siellä paarissa poikien kanssa tultiin siihen tulokseen, että mikäs siinä, annetaan lemput omalle väelle, ulkoistetaan, kilpailutetaan ja yksityistetään, mutta kyllä siihen täytyy olla pätevämmät roknoosit ja laskelmat, eikä vain se, että siitä on tullut maan tapa.
Tauno Lehtonen kirjoitti: “Enpä nimittäin usko, että osastopäälliköt mielellään “tunnustavat”, että heillä on ollut vuosia liikaa väkeä alaisinaan.”
Yksikään työyksikkö ei myönnä että väkeä olisi edes tarpeeksi, saati liikaa.
Työkuorma vaihtelee kunnan sisällä ja saman virastonkin sisällä työyksiköittäin. Mutta leppoisimmassakaan paikassa ei ikinä tulla sanomaan että on leppoisaa. Ei tietenkään! Sehän olisi oman oksan sahaamista. Minusta olisi kohtuutonta sellaista vaatiakaan.
Eikä siihenkään ole hyvää vastausta, että mihin ne työntekijät sitten pantaisiin. Toisaalta kauheaa se sekin on jos terveyspalvelut ja koululaitos romahtavat resurssien puutteeseen siksi että jossakin tuhlataan.
Eivätkä palvelut ole aina pysyneet entisentasoisina ulkoistamisen myötä – toisin sanoen kuntaa halvemmalla ei ole pystytty tuottamaan samantasoista palvelua.
Ei minulla ole reseptiä asian korjaamiseksi.
0. Poliittinen periaatepäätös: kunta on palvelujen välittäjä, ei työllistäjä
1. Kustannuslaskenta
2. Välitön kilpailutus ulkoistuksen kokeilukohteeksi valituissa palveluissa (kunnan oma tuotanto samalla viivalla)
3. Kustannustehokkuuden kehittäminen kunnan omassa toiminnassa
4. 3-5 vuoden siirtymäajan jälkeen kilpailutuksen laajentaminen kaikille soveltuvulle alueille
Taukan kanssa samoilla linjoilla siinä ettei ulkoistaminen tai kilpailuttaminen saa olla itseisarvo. Ei myöskään peikko, jota kartetaan kuin spitaalista ikään. Eikä tosiaankaan saa olla estettä kunnan omalla “tuotannolla” antaa tarjous kilpailuun.
Uskon että kilpailuttamisella voisi olla myös tervehdyttävä vaikutus tehokkuuteen. Mikäli kunnan tarjoamat työpaikat ovat täydellisesti “suojattuja” niin pitkässä juoksussa tehokkuus varmasti kärsii. Leipääntyminen, hälläväliä asenne, poissaolot yms varmasti lisääntyvät mikäli työn menettämisestä ei käytännössä ole mitään uhkaa olemassa. Se on inhimillistä ja koskee muitakin aloja. Tämä tietynlainen työmoraalin lasku on vaivannut Suomessa jo pidempään. Suurimpana syyllisenä liian hyvä työttömyys- ja sosiaaliturva tältä osin. Ollaan luotu hyvä maaperä työtä vieroksuville menestyä ja tällainen “kannustaa” ajan myötä myös rehellisempiä pikku vilppiin ja “krapulavapaiden” pitämiseen. Ennen oli melkein kunnia asia olla “aina” töissä, nykymaailma tuntuu ihannoivan enempi niitä jotka keksivät uusia verukkeita työstä poissaoloon tai ainakin mahdollisimman helpolla töissä pääsemiseen.
Täytyisi yhdessä kartoittaa ne toiminnot joissa kilpailuttamalla oma tuotanto ulkopuolisten kesken kokeillaan säästöjen hakemista. Yhdessä on myös päätettävä lähdetäänkö henkilöstön määrää karsimaan ja tämän jälkeen kaupunginhallituksen olisi selkeästi ohjeistettava toimialoja etsimään sektoristaan karsittavaksi haluttu henkilötyövuosi määrä. Sehän voisi kait tapahtua myös lomautuksin. Itse olen ehdottanut keskusteluun myös mahdollista erorahaa vapaaehtoisten lähtijöiden tukemiseksi.
Enkä edelleenkään hyväksy lasten, nuorten enkä vanhusten palveluihin kajoamista. Jos niihin puututaan täytyy olla täydellinen takuu palveluntason ja laadun säilymisestä. Näitä ennen tulee tarkoin käydä läpi hallinnoliset ja välilliset palvelut, tukitoimet, kiinteistön huolto, yms.
Piti jo lopettelemani, mutta kun Jannelta tuli aika paha, niin en “nyt vaieta mä voi”. Kun perustoimeentuloksi on määrätty yksineläjälle karvanverran päälle neljäsataa (400) euroa kuussa asumis- ja terveydenhoitomenojen lisäksi, niin enpä totisesti pidä sitä ainakaan liian hyvänä.
Olen haastatellut muutamia sosiaalijohtajia ja kuunnellut heidän mielipiteitään, niin kaikki ovat olleet sitä mieltä, että toimeentulotuki on auttamattomasti jäänyt jälkeen yleisestä hintojen noususta. Eipä kai leipäjonoilla ja kirpputoreilla muuten olisi niin paljon kävijöitä. Esim H:gin sosiaalijohtaja sanoi tässä aika hiljattain TV haastattelussa, että ainakin parisataa lisää toimeentulotukeen olisi kohtuus.
Paarin poikien kanssa ei tästä juurikaan olla puhuttu, kun siellä on näitä Jannen kanssa samoin ajattelevia, mutta luulenpa, että monen mieli muuttuu kun itse joutuvat luukulle.
Teille nuoremmille on kai hyvä muistuttaa, että “edellisen laman” aikana 90-luvun alussa Paimiossakin poistettiin “väliaikaisesti” harkinnanvarainen tuki. Se “väliaikaisuus” on jatkunut siitä asti. No mikään ei ole niin pysyvää kuin väliaikainen.
Ja nyt ei edes aiheesta enempää, tälle asialle. Jos jollain on asiaa näiltä tiimoilta, niin s-postiosoitetta voi kysyä vaikka Saskalta
Paljonko säästyisi jos subjektiivista päivähoito-oikeutta rajoitettaisiin? Paljonko säästyisi jos lapsilisää ei maksettaisi tietyn nettotulotason ylittäville? (Viimemainitun maksamista on perusteltu sillä, että rikkaammilta katoavat veronmaksuhalut, jos he eivät saa vastinetta rahoilleen. Saavathan he! Kunnan infrastruktuuri, koululaitos alhaalta ylös asti ja vaikka mitä. Koko viimeaikainen politiikka on ollut sydäntäsärkevää huolta siitä että rikkaille tulee paha mieli.)
Nuo rahat voisi siirtää neuvola- ja koulusektorille.
En pidä Suomen sosiaaliturvan tasoa kohtuuttomana. Osmo Soininvaaran sanoin: ei Suomen ongelma ole tolkuttoman rikkaat, vaan tolkuttoman köyhät. Siihen joukkoon “pääsee” olemalla riittävän pitkään työtön, ja sitten päälle vielä sairas tai yksinhuoltaja tai syrjäytynyt tai 50-kymppinen mies, muun muassa.
Jos haenkin tehokkuutta kunnan toimintoihin, en tarkoita polkea työn tekijän oikeutta kohtuulliseen palkkaan – ja hyvästä työstä saatavaan palkanlisään.
Päivähoito ja lapsilisät ovat asioita, joihin kunta ei voi vaikuttaa. Arvoisat kansanedustajame puuttunevat tähän jossain vaiheessa.
Toivottavasti joskus opin kirjoittamaan niin että tulen ymärretyksi. Eivät pitkäaikaistyöttömät ja syrjäytyneet ole se ongelma. Heille tuki ei varmastikaan ole riittävä kelvollisen elintason ylläpitoon. Järjestelmämme kuitenkin antaa keinottelijoille mahdollisuuden hankkia erinäisiä tukia,ansiosidonnaistakin, ja usein samalla tehdä kaikenmoista kuutamokeikkaa ja harmaata hommaa. Tämä on se mätä kohta.
Jos kaikki apu menisi oikeille tarvitsijoille tämä maailma olisi huomattavasti parempi paikka kaikille elää ja olla. Ja apu riittäisi paljon enempään. Kunta tai mikään muukaan työpaikka ei tarvi “tapasairastajia” tai muita työtä vieroksuvia. Työnlaistajat teettävät hommiaan jollakin muulla, yleensä omalla työkaverillaan. Sitä on vaikea hyväksyä.
Palkkojen polkemista en minäkään tarkoita, mutta kunnankin kuulu saada jokaiselta vastine maksamastaan palkasta.
Jaaaaa rrrrrratkaisu ooooon… PERUSTULO.
http://www.vihreat.fi/perustulo