Tänään arkastuslautakunnan kokouksessa saimme kuulla kunnanjohtajan katsauksen taloustilanteeseen. Kun puolet lautakunnasta ei istu valtuustossa (eikä muistaakseni yleisölehtereillä), kunnanjohtaja Jussinmäki kävi lyhyesti läpi tilanteen.
Koska kunnan tilinpäätös viime vuonna oli ensi kertaa uuden lain aikana alijäämäinen, piti kunnan tehdä vakauttamissuunnitelma. Kun lisäksi lähdettiin hakemaan harkinnanvaraista valtionavustusta, oli suunnitelma tehtävä ihan kunnolla. Valtiolle lähetettävä vakautussuunnitelma hyväksyttiin 24.9. valtuustossa, pienin soraäänin.
Kunnanjohtaja itse esitteli valtuustossa vakautussuunnitelman sanoen, että suunnitelma ei ole lopullinen. Sanakäänteitä en muista, mutta sanamuoto oli varsin tarkoin harkittu. Kunnanjohtajan saattoi tulkita sanoneen, että suunnitelmasta voidaan poistaa säästökohteita, mutta hänen saattoi myös tulkita sanoneen, että siihen voidaan vain lisätä kohteita.
Vakauttamissuunnitelma hyväksyttiin valtuustossa sillä lisäyksellä, että sitä tarkennetaan talousarvion yhteydessä. Tarkennukset voivat tarkoittaa lisäsäästöjä, mutta ne voivat myös tarkoittaa jonkin kohdan pyyhkimistä listasta.
Mielenkiintoista kunnanjohtajan tämän päiväisessä esityksessä oli, että aika selkein sanoin hän piti valtiolle lähetettyä vakauttamissuunnitelma nyt sitovana.
Kun näin ei kuitenkaan asiaa valtuustolle esitetty, en suostu olemaan samaa mieltä.
Sovitaan siis, että vakautussuunitelma on sitova ohje virkamiehille tehdä siihen liittyvät selvitykset. Luottamushenkilöt tekevät näiden lopulliset päätökset talousarvion yhteydessä.
Semmoista on kunnallisliturgia. Ei siitä viitsi edes tuohtua.