Sanoivat koulutuslautakunnassa, että täällä ei tehdä politiikkaa. Ilmeisesti tällä tarkoitettiin sitä, että lasten etu on niin selkeästi kaikkien yhteinen asia, että siitä ei synny minkäänlaista erimielisyyttä.
Tuntuu kuitenkin syntyvän. Taloustilanteen pakottamat leikkaukset tuntikehyksistä, kerhoista ja materiaalikuluista vietiin toistaiseksi läpi nurinoitta. Erimielisyyttä syntyi ainoastaan Nummenpäästä: onko 30 000 euron säästön vuoksi oikein lakkauttaa koulu viikon varoitusajalla? Minusta ei, joistakin on.
Erimielisyyksiä syntyy vielä lisää, kun hätäsäästöistä siirrytään systemaattiseen kulujen karsintaan. Mikä on sopiva luokkakoko? Pitääkö koulussa opettaa luistelua? Onko uinti kansalaistaito? Saako makkaraa syöttää lapsille joka päivä? Tarvitseeko osa oppilaista erityishuomiota, vai meneekö se siinä nyt muitten joukossa jos vähän sormien väli katsotaan?
Koulu on lasten työtä. Kun isiltä ja äidiltä leikataan palkasta pikkuisen, niin tokihan lapsiltakin voidaan nipistää? Jos isiltä ja äidiltä viedään koko työ, niin – pahus, se on se oppivelvollisuuslaki.
Koulu on lapselle enemmän kuin työpaikka vanhemmille. Koulu on lapsen tulevaisuus. Leikataan vaikka koulukyydeistä, mutta ei koulusta.
– — – –
A-talkin koulukeskustelu, jossa 30-oppilaisen kolmannen luokan arjesta kertoo Ulla Länsiharju ja korvat tötteröllä kuuntelevat opetusministeri, OAJ:n puheenjohtaja ja kuntapäättäjä löytyy täältä.