“– Puolueena kyllä pärjäämme, mutta eduskuntavaaliehdokkaille tulee tiukkaa. Pelkään että jatkossa rikkaat ehdokkaat pärjäävät, ja ne joilla ei ole rahaa, eivät.” Jyrki Katainen Kauppalehdessä
Kokoomuksen sisällä joo. Puheet siitä, että demokratia maksaa, ja että ilman yritysten ja yksityishenkilöliden maksamia vaalitukia jouduttaisiin menemään veronmaksajien kukkarolle ovat silkkaa höpinää.
Kokoomus tietää hyvin, että sen voitot kolmissa viimeisissä vaaleissa on rakennettu kovalla rahalla. Jos rahaa ei ole, kokoomus pärjää huonommin.
Vihreät eivät ole tarvinneet epämääräisten kannatusyhdistysten, “demokratiasta huolestuneiden yritysten” ja muuten vain hövelien rikkaiden ihmisten rahoja kannatuksen kasvuun.
Niin että pistäpä Jyrki-boy nyt suuta sordiinolle. Tätä uutisankkaa ei pian Bob Helsinki ole korjaamassa, kun sinulla ei ole millä maksaa. Ellei Bobit sitten kääri hihoja ja tule mukaan toivotalkoisiin.
##
Joku Kokoomuksessa osaa median käytön ihan itsekin. Stubbin anteeksipyyntö möläytyksestään tosin sisältää uuden möläytyksen: “luulin että mikrofonit oli kiinni”.
Että semmoista.
Täytyy sanoa että jos ulkoministeri vertaa pommitettua sairaalaa edes “huumorilla” kännykän katoamiseen, niin ei voi mies olla oikeissa tehtävissä. On tässä maassa paljon pienemmistäkin syistä haloo nostettu. Ike ei heti iljennyt paljastaa puutarhan hoito juttujaan, mutta minusta toi on kyllä raskaamman sarjan puhetta. Ei muuta kuin Ike takaisin, Stubb vaikka hälle tulkiksi!
Vaalirahoituskeskustelu on korvannut mukavasti tarpeen katsoa kesällä saippuaoopperoita uusintoina. Näin loman jälkeen “hyvin levänneenä” voisin vaalirahoituksesta omankin mielipiteeni ilmaista: Niin kauan kuin vaalirahoitusta on ollut nykymallilla (ainakin 70-luvun alusta asti) niin niitä puolueita on rahoitettu joilla on ollut päätöksenteon kannalta merkitystä. Eli SDP, Kokoomus ja Keskusta. Vasemmistoliitto ja sen edeltäjät ovat saaneet omansa lähinnä myötätunnosta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Ja piskuinen RKP rahoittaa käytännössä itse itseään “vanhan pääoman turvin”.
KD on marginaalissa, Persut ja vihreät ovat sieltä vasta aivan viime vuosina nousseet. Viaton heittäköön ensimmäisen kiven vai miten se meni. On edelleenkin täysin luonnollista että elinkeinoelämä tukee markkinataloutta eli Kokoomusta, alueelliset grynderit (Kakkoset yms.) Keskustaa, ja AY-liike vasemmistoa. Ainoat todelliset ongelmat ovat avoimuuden puute, tietojen salailu sekä ay-maksujen verovähennysoikeus. Kun esim. SAK:n rahaa ja työaikaa menee osalle puolueista, sitä ei missään tapauksessa saisi voida vähentää verotuksessa. Kun pelisäännöt saadaan luotua, rahoitus toivottavasti muuttuu avoimeksi. Ja se on siinä.
Näkemykseni siihen miksi Kokoomus on pärjännyt viime vaaleissa niin hyvin on yhteiskuntamme murros. Yhä suurempi osa suomalaisista kuuluu keskiluokkaan, siihen porukkaan, joka ei juuri käytä sosiaalisia etuisuuksia, mutta joka raskaan progressiivisen verotuksen kautta ne käytännössä pääosin kustantaa. Tämän murroksen myötä vasemmistolainen ajatusmaailma ei oikein löydä kohderyhmäänsä vaaleissa. Ja saman murroksen myötä yhä useammalla ihmisellä on varaa ajatella entistä vihreämmin. Eli näkisin sekä Kokoomuksen että Vihreiden hyvän menestyksen viime vaaleissa johtuvan lähinnä kansalaisten vaurastumisesta ja keskiluokkaistumisesta. Ihmiset eivät ole tyhmiä, ehkä joskus hivenen itsekkäitä.
Jos Suomeen todella halutaan poliittista muutosta niin Antti Kalliomäen (sd.) ajatusta “normaalista parlamentarismista” kannatan lämpimästi. Kalliomäki esitti, että SDP:n ei tulisi enää jatkossa mennä samaan hallitukseen Kokoomuksen tai Keskustan kanssa. Antti on täysin oikeassa. Ainakin euroopassa on tapana muodostaa hallitukset joka oikeistolaisina tai vasemmistolaisina. Suomen malli lienee perua sota-ajan konsensushengestä. Sillä on ollut aikansa ja tilauksensa. Siinä vaan käy tänä päivänä niin, että jos ajatusmaailmat poikkeavat oikein paljon toisistaan ei tuloksestakaan voida kovin hyvää odottaa. Päämäärätön olotila.
Kiitos Janne ja Jarkko kommenteista. Kun on iso suu niin möläyksiäkin tulee. Useimmat niistä jäävät huomaamatta Stubbin kaltaisen konekivääripuhujan ratatata-räiskyttelyssä.
Vaalirahoitus – todellista reality-showta! Jättää varjoonsa BB:n ja Maajusille morsian -ohjelmat!
Mutta vain siksi, että nämä toopet – SDP, Keskusta ja Kokoomus – eivät tajunneet julkistaa tukea ajoissa. Yksinkertaisinta olisi julkaista kaikki tuki, kuten Vihreät tekevät, ja mieluiten ennen vaaleja, kuten useimmat Vihreät. (Suositus on että kaikki, mutta toopeja ja myöhästelijöitä löytyy)
Sitä minä olen hämmästellyt eniten, että vielä kun soppa alkoi haista palaneelta, ei esimerkiksi Kokoomus heti julkaissut tukiaan. Olisi mennyt paljon kivuttomammin. Ammattimaisemmin.
Se, että erilaisin verukkein pyritään pitämään rahoitus ei-julkisena viittaa vähintään siihen, että joko puolue tai tuen antaja ei halua sitä julki. Tuskin se kuitenkaan kainoudesta johtuu, sillä ei puolueen tukeminen ole samanlaista hyväntekeväisyyttä kuin vaikka lastenklinikan kummina toimiminen. Tuella on tavoite, kuten Jarkko toteaa.
SDP:n ja Vasemmistoliiton komero on tietysti yhtä täynnä luurankoa, mutta sillä erotuksella, että vaikka kaappi avattiinkin kunnolla vasta eilen, luukätkö on tunnettu jo vuosikymmeniä. Sama pätee RKP:hen. Kokoomuksen ja Keskustan kohdalla on ollut kuitenkin aika lailla epäselvää, että mitä luokkaa tuki on. Kyllä suurin osa suomalaisista on hätkähtänyt näitä summia. Satojatuhansia euroja molemmille puolueille, ja hyvin selkeästi tahoilta, joiden tavoitteena ei ole välttämättä markkinatalous vaan kapitalismi.
Muuten olen Jarkon kuvauksen kanssa aika lailla samaa mieltä. Rahoituksessa ei sinänsä ole väärää, mutta sen pitää olla avointa. Vaalirahoituksen tähänastinen järjestely on haissut ja pahasti, mutta halua muutoksiin ei ole löytynyt niin kauan kuin tilanne hyödytti kolmea isoa puoluetta. Tämä likapyykki oli siksi pakollinen. o
Siitäkin olen samaa mieltä, että Kokoomus ja Vihreätkin jossain määrin ovat hyvinvoivien puolueita. Toisaalta Vihreiden ja Kokoomuksen näkemykset yhteiskunnan sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta poikkeavat niin paljon, että jos vasemmistopuolueet kuolevat pois siirtyy omaa etuaan ajatteleva pienituloinen Vihreiden kannattajaksi.
Suomessa on vahva – kenties liian vahva – konsensuksen perinne. Se on kantanut vaikeina aikoina, kun tavoitteet ovat olleet selvät. Kun selkä on ollut seinää vasten, kaikki ovat sitoutuneet yhteisten tavoitteiden saavuttamiseen. Mutta sitten hyvinä aikoina on ollut lähes mahdotonta saavuttaa konsensusta pitkän tähtäimen tavoitteista. Ehkä tämä on osasyynä siihen, että värisuorapuolueet eivät ole nousukausien aikana kyenneet saamaan aikaan mitään tietoista yhteiskunnallista muutosta. Liikaa kompromisseja.
Sama muuten vaivaa Paimiota, eikös?