Tänään kello 21.00 lähettää FST ohjelman kuntapalveluiden kilpailutuksesta. Tarjolla on lööppitarinoita vanhuksista, jotka nukkuivat lattialla ja kouluista, joissa kaikki olivat nälkäisiä ja kiukkuisia, kun ruoka muuttui syömäkelvottomaksi.
Tarinat ovat tosia. Näistä pitää ottaa oppia. Ei säästöjen vuoksi suoritetun kilpailutuksen ole pakko mennä metsään. Kilpailutus on taitolaji, johon on yksinkertaisesti harjaannuttava.
Kun kilpailutusta tehdään ensisijaisesti pakon edessä, säästöjen hakemiseksi, on luontevaa huomioida hinta tarjouksia arvioitaessa. On kuitenkin välttämätöntä huomioida myös laatu. Tämän voi tehdä jo kilpailutusta järjestäessä asettamalla tietyt normit, joihin jokaisen tarjouksen on yllettävä. Toinen vaihtoehto on sisällyttää tarjouspyyntöön laatukriteerejä, jotka sitten pisteytetään jokaiselta tarjoajalta. Tällöin pitää uskaltaa antaa laadulle riittävä paino; vähintään 30 % pisteistä on tultava tekemisen jäljestä.
Kilpailuttaminen ei ole veruke laskea palvelun laatua. Jos jokin kuntapalvelu on liian laadukas, sen tason laskusta on tehtävä poliittinen päätös. Vanhusten huollon tason määrittelyä tai kouluruoan hedelmien ja vihannesten määrästä päättämistä ei voi jättää markkinoille. Se on poliitikkojen vastuulla.
Laatu ei ole veruke kilpailutuksesta pidättäytymiselle. Samalla rahalla saa monesti parempaa laatua, kun kilpailutus pitää palvelun tuottajat varpaillaan. Tästä voi lukea esimerkiksi Pellervon taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimuksesta täällä tai VVM:n tutkimuksesta täältä.
Kilpailutuksessakin on pidettävä mielessä, että se ei ole kunnan perustehtävä. On alueita, joihin kilpailuttaminen ei sovi. Säästöjen innoittamana ei siis pidä lähteä ulkoistamaan esimerkiksi hyvin toimivaa terveyskeskusta (huonosti toimiva on eri juttu). Oma toiminta nimittäin mahdollistaa paremmin ennakoivan terveyshuollon, joka taas on se kaikkein halvin hoitomuoto.
Toimintojen ulkoistaminen lisääntyy jatkossa joka tapauksessa. Paimiossa on nyt etsittävä siihen otollisimmat harjoituskohteet.
Voisimme alkaa kutsua sinua Saska Paimion Jarkko Niemiseksi. Suoritus välillä täyttä shaibaa ja sitten välillä tulee tällaisia helmiä.
Tämä artikkeli on nimittäin ainakin täyttä asiaa. Ne kohteet, jotka mielestäni pitäisi tutkia mahdollisimman nopeasti ovat kiinteistöhuolto siivouksineen, palkkahallinto, tietohallinto ja kuumana perunana myös ruokahuolto. Kaikki hoitavat hommansa tälläkin hetkellä, mutta väittäisin kuitenkin että näiltä toimialoilta voisi olla saatavissa erittäin merkittäviä säästöjä. Muutosvastarinta olisi valtavaa (ihminen joka ei vastusta muutosta ei välitä, tai hänelle on tehty lobotomia, sanoi vanha esimieheni aikoinaan). On kuitenkin lopulta niin, että kun ihminen pääsee organisaatioon, jossa hänen oma toimialansa on yrityksen pääasiallinen toimiala, niin myös johdon mielenkiinto sekä ennen kaikkea tuki ovat toista luokkaa kuin organisaatiossa, jossa tehdään vähän kaikenlaista. Palkkaus ei ainakaan laske, mutta työn mielekkyys ja tuottavuus nousevat.
Vastustajat rupeavat yleensä tässä vaiheessa argumentoimaan, että yrittäjä vetää hyödyn välistä. Totta kai yrityksen pitää tehdä voittoa, mutta kova kilpailu mainituilla toimialoilla pitää huolen siitä että hyödyt ulkoistamisesta jäävät selvästi “haittoja” suuremmiksi.
Eikös se ISS luvannut kuntien yhteisessä osakeyhtiössä (kuntien osuus 51%) jo ensimmäisenä vuotena 30% säästöt nykytasoon verrattuna. Ja koska kyseessä on osakeyhtiö, tulee säästön lisäksi kunnille myös 51% osingoista/voittovaroista. Nuo muut toimialat voitaisiin varmasti saada läpikin, mutta ruokahuollosta syntyisi sellainen tappelu että ei ole ennen nähty. Kunnallinen palveluiden tuottaminen on monille päättäjille pyhä asia. Ja yrittäjä on samalla jonkinlainen epämääräinen toimija, joka koittaa vedättää aina kun paikka tulee. Ajaa Mersulla ja viettää talvensa Thaimaassa duunarin selkänahkoja laskien. Surullista, mutta ainakin asennetasolla totta.
Ivan Lendl enempi kuiteski. Scheisseä en tunnusta, se on vaan ideologiasta kiinni.
Vihreitä lyötiin kilpailutuksella kuin vierasta sikaa vuoden 2004 vaaleissa. Lipponen piti SDP:n voitollisena asettumalla vaalipaneeleissa jyrkästi ostopalveluita vastaan. Kaksi tuntia vaalihuoneistojen jälkeen Lipponen totesi, että kunnallisten palvelujen on osoitettava paremmuutensa, jos haluavat pärjätä.
Viisi vuotta on kulunut. Pärjäävätkö kunnan omat palvelut? Vaikea sanoa, kun ei ole vertailtu meidän kunnassa. Se kuitenkin on selvää, että kulut nousevat aivan liian nopeasti. Mikään talouskasvu ei pysy niiden vauhdissa.
On siis pakko kokeilla, mutta pyörää ei kannata keksiä uudestaan. Ensin voisi tehdä sitä mistä on kokemuksia muista kunnista, esimerkiksi siivouksesta ja ruokahuollosta. Niissä on saatu säästöjä, eikä työntekijän selkänahasta, vaan noista mainitsemistasi syistä. Teknisen puolen palveluista taas on hyviä ja huonoja esimerkkejä (Oulunsalossa on kaikki kunnossapito muistaakseni ulkoistettu ja mitään ei ole säästynyt. Ehkä kilpailutus meni mönkään.)
Muutoksiin tarvitaan aikaa, sekä sen vastarinnan ylipuhumiseen että kunnolliseen suunnitteluun. Pärssisen Jouni on mielestäni oikeassa sanoessaan jossain (olikos se feisbuukissa) että nyt vähän syömävelkaa ja sitten suunnitellaan vuosi miten rakenteita muutetaan seuraavat viisi vuotta. Hätiköiden tulee turhaa itkua ja mahdollisesti jopa lisäkuluja.
Nyt puhutaan asiaa jota minäkin ymmärrän. En ole aiemmin ymmärtänyt säästö suunnitelmia jotka ovat kohdistettu etupäässä lapsiin. Hyvinvoivat, työikäiset, terveet aikuiset ovat tähän asti olleet ikäänkuin “suojattuna” jopa keskustelulta. Demarit puhuvat tyyliin että “lamaa ei tule maksattaa kuntasektorin tekijöillä”. Taitaa nyt kuitenkin olla niin että kuntasektorin työntekijät ovat suurin kuluerä kunnan taloudessa. Viimeinen työehtosopimus vielä nosti palkat ilmeisesti kestämättömälle tasolle, koska nyt joudutaan pohtimaan väen vähentämistä. Se on raakaa, mutta kuten olen aiemminkin sanonut; se on inhimillisempää kuin lasten tai vanhusten kustannuksella säästäminen.
Silti on muistettava ettei kilpailutus saa olla itse tarkoitus. Viime aikoina on kuultu ihan viralliselta tahoilta esimerkkejä siitä mitä (osittain) kilpailutus on vanhusten hoidossa saanut aikaan.
Mutta onhan kaiketakin selvää, että veroja tullaan kiristämään. Itse ehdottelin kiinteistöveron jopa suurempaa korotusta, Paimiossahan ollaan verotettu melko kevyesti naapurikuntiin verrattuna.
http://www.omakotiliitto.fi/kiinteistovero2008
Oliko niin että Paimion kaupungin henkilöstö on kasvanut viimeisten viiden vuoden aikana noin viidelläkymmenellä, joten prosentuaalisesti paljon enemmän kuin väestö on kasvanut.
Vihoja varmaan niskaansa sohien,
-janne suominen-
Minä taas en lähtisi liikkeelle siitä, että vähennetään väkeä. Työt nimittäin jäävät tekemättä.
Lähdetään mieluummin liikkeelle siitä, että katsotaan, onko töitä joihin meillä ei ole varaa. Nämä tietysti pitää olla niitä ei-peruspalveluja. Tämä siis sen lisäksi, että katsotaan, että onko töitä, jotka saadaan ostamalla halvemmalla.
Kilpailutus on taitolaji. Huonot tulokset voivat kertoa väärästä kohteesta, mutta useammin kuitenkin huonosta kilpailutuksesta.
Niin, tulkitset vähän väärin jos ymmärrät minua niin että laittamisen vuoksi on väkeä vähennettävä. Ei, ainoastaan siksi ettei ole rahaa jolla maksaa palkat. Eikä työt tietenkään voi kokonaan tekemättä jäädä, osa jää, osan tekee joku muu. Kyllä tehostamiseen kuuluu resurssien järkevä käyttö, eli tehdään töitä myös juuri sen oman spesiaalialan vierestä. Karrikoitu esimerkki jota älköön kukaan ottako kirjaimellisesti; kanslisti pystyisi varmasti tarpeen vaatiessa haravoimaan kaupungintalon pihaa!
Kilpailutuksen ongelma on sama kuin tarjouspyyntöjen. Ne tehdään pienellä porukalla jonkin tutun kaavan mukaan. Esim. tekninen lautakunta hyväksyy vaikkapa fortumin rakennusurakat, mutta tarjouspyyntöä emme ikinä näe. Usein hyväksymisperusteena on pelkkä hinta joten tehtävämme on hyväksyä halvin tarjous, eli aivan turhaa touhua. Minusta hyötyä olisi enemmän jos kilpailutukset ja tarjouspyynnöt kävisivät lautakunnissa ennen niiden julkistamista. Näin menetellen saataisiin useampi silmäpari näkemään mahdolliset puutteet tai parannuskohteet. Jälkikäteen tuo muuttaminen on kovin hankalaa.
Sitäpaitsi Saska jos sanot että katsotaan työt joihin ei ole varaa, tai saadaan ostamalla halvemmalla, niin mitä muuta se on kuin “oman” väen pihalle laittamista. Miksi sitä ei sanota ääneen edes pakon edessä, hyssytellään aina vaan. Minä voin sanoa: PAIMIOSSA OLLAAN SELLAISESSA TALOUDELLISESSA AHDINGOSSA ETTÄ VOIDAAN JOUTUA VÄHENTÄMÄÄN VÄKEÄ.
Voi kun kävis niin ettei tarttis. No ne jotka pystyvät pitämään vapaata koska vain menevät asiaa pohtimaan maanantaina. Ei rahat sentään ihan loppu ole koska on varaa vielä hiilijalanjäljelliseen linja-autokyytiin Piik…siis Kaarinaan, ollaanko jo menossa siihen suuntaan? Mikäs vika se Paimiosalissa olisi ollut? Olis saatu vaikka lehtereille yleisöä. Ehkäpä se onkin syy, ettei tartte sanoa ihmisten kuullen mitä mieltä asioista on.
Ulkoistamisen hyöty tulee kahta kautta. Kun keskitytään omaan tekemiseen, pystytään tekemään samat asiat nopeammin. Tämä edellyttää tietysti myös investointeja mm. kalustoon ja koulutukseen, mikä usein onnistuu helpommiin asiaan erikoistuneelta yritykseltä/yksiköltä. Toisaalta ulkoistaminen auttaa määrittelemään työt paremmin. Esimerkiksi vanhusten hoidon ongelmissa kyse on siitä, että ei ole määritelty MITÄ on hyvä hoito. On vain sanottu: 3 % lisää viime vuoden päälle.
Esimerkiksi siivousten ulkoistamisessa tehokkuutta toimintaan on tullut eniten siitä, että onkin havahduttu huomaamaan kuinka omille siivoojille on sälytetty tehtäviä, jotka heille eivät kuulu. Kun siivouksen on tehnyt ulkopuolinen firma (joka ei “ylimääräisiä” siivoojilla teetä), on päästy miettimään just sitä, että mitä kuuluu tehdä ja kenen. Tällainen kustannuslaskennalle tyypillinen ajattelu on priorisoinnissa välttämätöntä.
Tätä siis tarkoitin sillä, että ei lähdetä vähentämään väkeä, vaan pyritään katsomaan, että mitä turhia/ylimääräisiä/liian kalliita hommia tehdään. Vain tällä tavalla henkilöstön vähenemä saadaan oikeista paikoista.
Kilpailutuksessa isoilla kaupungeilla on apuna hankintakeskukset. Käytännössä kuitenkin usein se juristi siellä keskuksessa katsoo pilkut ja pykälät, mutta itse kilpailutuksen pisteytykset ja laatunormit pähkäilee vastaava virkamies. Ainakin oman kokemuksen mukaan tuo virkamies olisi hyvin iloinen jos esim. luottamushenkilöt (joilla on lautakunnan kautta kokemusta alasta) osallistuivat hiontaan. toki rutiineja pitää myös tulla luoduksi – kerran tehty hhyvä kilpailutus toimii pitemmän aikaa jatkossa. Näin on mm. vanhusten kauppapalveluissa, joissa Espoon käyttämä malli on sellaisenaan sopiva kaikkiin isoihin ja keskisuuriin kaupunkeihin. Levittämistä pitäisi edistää vielä nykyistä paremmin esim. kuntaliiton toimesta.
Maanantain valtuustoseminaari on yksi tapa viedä asioita eteenpäin. Kunnan asioista kiinnostuneiden on oltava valmiita käyttämään 3-5 päivää vuodessa myös työajalla. Siihen saa vapaata ja menetetystä palkasta korvausta kunnalta. Yrittäjille tilanne on hankalampi, mutta toisaalta oma työaika on paremmin omassa päätöksessä. Johtuisiko Tuorlaan meno Paimio-talon kahvilan konkurssista? Minullekin kunnantalo olisi käynyt hyvin.
En tarkoittanut tulkita sinua millään tavalla, Janne, vaan todellakin vain painottaa sitä,että asiaa on lähestyttävä tekemisen, ei henkilömäärien kautta. Se on selvää, että kunnan oma henkilöstö pikku hiljaa vähenee.