Suomalaisella autoilijalla on voimakas etenemisen tarve, sanovat liikennepsykologit. Piikkiöstä vanhalle ykköstielle pyrkivät henkilöautojen kuljettajat toteuttavat tarvetta Henkensä uhalla. Jos edellä menevä auto on ehtinyt puikahtaa tielle, niin ehdin sitä minäkin.
Onneksi bussissa on jarrut. Tämänaamuinen kuski tyytyi puistelemaan päätään.
Joidenkin suomalaisten kuntien teknisellä toimella on voimakas maahan kaivautumisen tarve. Mitä tehdä, kun päälle pukkaa energiatehokkuutta, luontoarvoja, pulkkamäkiä ja jätevesiasetuksia? Heikosti stressiä sietävä virkahenkilö saattaisikin äityä ryntäilemään kunte autoilija toisen perässä, hätäisesti selvitystä sinne ja toimenpide-ehdotuksia tänne. Mitä siitä tulisi, ei mitään.
Ratkaisu on pistää pää turpeeseen. Kyllä asukkaat ongelmansa hoitavat jos ne ovat todellisia.
Tähdennän, että näin on vain joissakin suomalaisissa kunnissa. Osa teknisistä toimista on sitä mieltä, että vastaamalla puhelimeen, keskustelemalla, neuvomalla, osallistumalla aktiivisesti suunnitteluun ja ennakoimalla tulevia tarpeita saa aikaan tehokkaampaa toimintaa. Se vähentää teknisen toimen työtaakkaa pitemmällä tähtäimellä.
Ehkä se selittääkin kaiken.