Journalismista

Pelotti hakea Kunnallislehteä. Helpotus oli suuri, kun kinkkuhaastattelu oli laitettu ilman kuvaa.

Toimittaja Hemmingin  kuvaus viimeisestä valtuustosta oli mielenkiintoinen. Kirjoituksesta sai kuvan, että ensin puhui Tuomasjukka ja sitten faktat lätkäisi pöytään Kuparinen (kesk). Meni toisinpäin. Myös niiden faktojen kohdalla.

Kovasti arvostamani tarkastuslautakunnan puheenjohtaja Kuparinen on kovasti väärässä väittäessään, että hiihtoputken konkurssissa välittömästi maksuun tulee 1 390 000 euroa. Ei tule. Osakepääoma (300 000) ja pääomalaina (450 000) on jo maksettu Paipille (tai siis Paipin oikeasti omistavalle pankille). Maksuun tulisi vain lainatakaus 500 000 euroa. Sen vuotuiset kulut ovat pienemmät kuin nyt päätetty vuosittainen 60 000 euron tuki.

Toki Perttu Hemminki oli oikeassa sanoessaan, että Tuomasjukan esitys ei vakuuttanut valtuutettuja. En ottanut siitä nokkiini. Mielenmuutokseen olisi tarvittu oikea joulun ihme.

Sanojeni mittaisena miehenä (173,5 cm, ikäluokkani keskimitta muuten, ainakin Lapissa) huomautan, että tämä kirjoitus on journalismista, eli siitä, että valtuuston kokouksen kuvaus ei ollut aivan totuudenmukainen. Olen melkoisen varma, että Heikki Kuparinen ei sanonut siinä minun kommenttiani edeltävässä puheessaan mitään lainakoroista.

Hmm. Olkoon. Mutta jos jollekulle jäi epäselväksi mitä Tuomasjukka lehdessä tarkoitti, niin täällä selvennys.

– –

Sitä kinkkuasiaa ei kai tarvitse selventää? Juhlaan juhlaruokaa, kohtuudella ja mieluiten luomuna. Turussakin on nyt silkkaa luomua myyvä kauppa.