Joskus – harvoin tosin – tulee sellainen olo, että Vihreitä ei enää tarvita. Ympäristö, tasa-arvo ja talouden kohtuullinen sääntely ovat tulleet osaksi isompienkin puolueiden tavoitteita. Ne näkyvät paperilla ja ainakin yksittäisten edustajien puheissa.
Sitten taas toisinaan tulee sellainen olo, että uudistukset ovat muille puolueille kuorrutusta, jolla kosiskellaan äänestäjiä.
Mikä on esimerkiksi Sirpa Pietikäisen asema kokoomuksessa? Tekisikö kokoomus muutakin kuin nykyisen savupiipputeollisuuden etuja ajavia päätöksiä, jos Sirpa saisi eurovaaleissa 120 000 ääntä? Kenties. Valitettavasti Sirpa ei välttämättä edes pääse europarlamenttiin, mutta varmistaa luonnollisesti kokoomuksen neljännen paikan – mahdollisesti juuri Ari Vatasen, jonka mielestä suuri hiilijalanjälki on hyvä juttu, sillä se kertoo elintasosta.
Tekisikö kokoomus maahanmuuttopolitiikassa muutakin kuin polulismia, jos edustaja Pöntinen saa alle 100 ääntä? Kenties. Valitettavasti Pöntinen saanee tuhansia ääniä, jotka varmistavat kokoomuksen neljännen paikan. Lisäksi kaiken maailman pöntiäiset aktivoivat soiniittista hölynpölykeskustelua, jossa ongelmia osoitellaan mutta ratkaisuja ei tarvitse ehdottaa.
Vihreillä ei ehdolle pääse yksikään rasisti tai yksikään ilmastonmuutoksen kieltäjä. Vihreillä ei ehdolle pääse myöskään yksikään turha julkkis. Tämän vuoksi Vihreiden lista on kaikkien puolueiden mielestä yksinkertaisesti pätevin. Äänestämällä ketä tahansa voi olla varma, että ääni vaikuttaa, ja oikeaan suuntaan.
Kaikki Vihreät ehdokkaat kannattavat ilmastolakia. Ilmaston suojelu ei ilmeisesti ole sitä Kokoomuksen ajamaa järkihreyttä, BOB Helsinki?