Ihan tyytyväinen ei koskaan voi olla. Paimiolaista yhteen hiileen puhaltamista olisi hienosti kuvastanut 3. varapuheenjohtajan pestin perustaminen, ihan Vihreitä varten. Mehän emme ole hallituksessa. Koska valtuuston varapj:t pääsevät hallituksen kokouksiin ja siten kuuntelemaan kaikkea sitä hiljaista ja luottamuksellista tietoa, jota ei valtuustoon asti kantaudu, olisi ratkaisu edistänyt valtuuston yksituumaista toimintaa. Nyt on sitten kyseltävä, sekä valtuustossa että muualla. Toivottavasti vastataan.
Vihreillä on Vasemmistoliiton kanssa useita yhteisiä teemoja valtakunnan tasolla. Kova oli yritys tehdä yhteistyötä nyt ainakin lautakuntaneuvotteluissa myös kuntatasolla. Tekninen liitto oli järkivihreää ja järkipunaista toimintaa.
Liitolla oli – purkautumisesta huolimatta – merkittävä vaikutus lopputulokseen. Kokoomus selvästi halusi hallitukseen yhtä paljon väkeä kuin keskusta, ja siihen oli hyvät perusteet vaalivoiton jälkeen. Toisaalta pienpuolueita (vas+vihr ja KD) ei voinut jättää ulkopuolelle, koska neljällä tai useammalla valtuutetulla paikka hallitukseen irtoaa, jos ei muuten niin suhteellisella vaalilla.
Ilman liittoa Paimiossa olisi edelleen 9-henkinen hallitus (kok 3, kesk 3, sdp 2, kd 1). Kun liitto pakotti ottamaan mukaan myös vas+vihr -akselin, luotiin ratkaisuksi sitten entistä suurempi hallitus (kok 3, kesk 3, SDP 2, KD 1, vas+vihr 1). Mitä enemmän, sen hauskempaa.
Kun liitto purkautui, meni se liitolle luvattu hallituspaikka luonnollisesti isommalle, eli Vasemmistoliitolle. Tätä en sure. Mutta kun liitto purkautui, haihtui myös mahdollisuus 3. varapuheenjohtajan paikan saamiseen. Se ei ole Paimion etu.
Sopimuspaperi on minulla yhä laatikossa. Taidan kehystää ja pistää seinälle. Muistuttaa luottamuksen tärkeydestä.