Turun Sanomat 1.3.2011
Kirjoittajavieras-palsta
Myrsky jätevesistä on pienen tauon jälkeen noussut uudestaan. Europarlamentaarikko Ville Itälän mielestä jätevesilain höllennetyt vaatimukset vaarantavat Saaristomeren puhdistusoperaation. Itälän huoli on oikeutettu.
Uusi laki lähtee siitä, että kunnat säätävät herkille alueille tiukemmat rajat itse. Kuntien ympäristötoimet on asetettu paljon vartijaksi tilanteessa, jossa niillä usein ei ole laittaa ketään vartioon.
Saaristomeren kuormituksesta valtaosa tulee mantereelta. Maaseudun kiinteistöissä syntyy vesistöjä pahasti rehevöittävästä fosforista keskimäärin 10 prosenttia, Paimio-Aurajoen alueella jopa 15 prosenttia. Haja-asutusalueen miljoona asukasta kuormittavat vesistöjä enemmän kuin kaupunkien neljä miljoonaa yhteensä. Siksi on välttämätöntä, että koko maakunnassa tiukennetaan ympäristönsuojelumääräyksiä ja vaaditaan kiinteistöiltä korkeampaa puhdistustasoa.
Uuden lain löysemmät puitteet ovat perusteltuja alueilla, joissa ravinteet eivät etäisyyksien tai maaperän laadun vuoksi kulkeudu vesistöihin. Varsinais-Suomessa hajakuormitus menee kuitenkin vauhdikkaasti mereen. Syynä ovat saviperäinen maa ja laajat peltoalueet, jotka eivät pidätä ravinteita.
Tehokkailla puhdistamoilla fosfori voidaan poistaa lähes kokonaan, mutta puhdistamoja ei taatusti asenneta, elleivät kuntien ympäristönsuojelumääräykset niitä vaadi. Ympäristönsuojelun perusperiaatehan on, että aiheuttaja korvaa vahinkonsa ja parantaa tapansa. Kauniskin periaate vaatii kuitenkin toteutuakseen ohjeistusta, määräyksiä ja valvontaa. Muutoin arkiset vihreät teot jäävät pelkäksi puheeksi.
Yksin jätevesillä Saaristomerta ei pelasteta eikä pilata. Saaristomeren avuksi tarvitaan kaikkien kuormittajien yhteisiä toimia.
Päävastuu on nyt kunnilla, joiden on päivitettävä ympäristönsuojelumääräyksensä ja asetettava rima riittävän korkealle haja-asutusalueen päästöjen supistamisessa. Tämä on ensimmäinen askel kohti kirkkaana kimmeltävää Saaristomerta.
Saska Tuomasjukka
Kirjoittaja on Paimion kaupunginvaltuutettu (Vihr) ja Kalevan viemäriosuuskunnan hallituksen jäsen.
Hei taas Saska.
Ylläkirjottamassasi on minusta paljon hyvää. Olemmehan me maaseudun ihmiset kiinnostuneita oman ympäristömme hyvinvoinnista. Vaikka joskus tuntuukin, etteivät keskellä Helsinkiä asuvat kansanedustajat sitä uskokkaan.
Haluaisin Sinulta kuitenkin pari tarkennusta: kirjoitat, että
“Maaseudun kiinteistöissä syntyy vesistöjä pahasti rehevöittävästä fosforista keskimäärin 10 prosenttia, Paimio-Aurajoen alueella jopa 15 prosenttia.”
Miten täällä olevasta rakennuksesta syntyy fosforia muualla sijaitsevaa enemmän ja onko nyt varmasti otettu huomioon se, että Peimarin alueelta käydään paljolti töissä kaupunkien keskustoissa, jolloinka wc-jätteet jätetään osittain sinne. Kotien pesuaineistahan ei fosforia enää juurikaan synny.
Samoin lapset ja nuoret. Eiväthän hekään enää käy kyläkoulua, jossa jätevedet laskettaisiin luontoon?
Siis: minusta tuo laskelma näyttää omituiselta tai sitten se on tarkoitushakuinen.
Terve Stefano. Lukemat ovat Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmasta vuodelta 2009. Laskelma puolestaan perustuu Suomen ympäristökeskuksen VEPS-malliin, jossa käytetään tietoja asuin- ja lomakiinteistöistä. En tiedä huomioiko se sitä, että ihmiset käyvät joskus muualla kuin kotona vessassa. Tason se kuitenkin varmasti kertoo, ja erityisesti sen, että Paimio-Aurajoki -alueella kiinteistöjen hajakuormitus on suurempaa kuin muualla. Asutusta on enemmän viemäriverkoston ulkopuolella.
Vatauksesi oli sekä hyvä, että asiantuntevuudesta kertova. Tyydyn tällä kertaa siihen.
Olen saaristossa syntynyt ja nuoruuteni elänyt ja meri on minulle tärkeä elementti. Merestä elämä alkujaan on lähtenytkin. Ikävää ettei vesien tilaan kiinnitetä sitä huomiota, jota se tarvitsee.
ps. Vieläkö Peppone on voimissaan? Sano terkkuja.
Pikku hiljaa tapahtuva ympäristön turmeltuminen on vaarallisinta. Siihen turtuu ja tottuu. Paimion Kalevallakin vanhempi polvi muistelee kuinka Vähäjoesta nousi hyvin kalaa aikoinaan. Nousee vielä nytkin vähän, mutta kelleen ei tulisi mieleenkään syödä kun näkee miltä vesi näyttää.
Asioihin tartutaan monesti vasta kun ongelmat ovat kasvaneet ylittämättömiksi. Itämerestä kalat rupeavat jo hiljalleen kuolemaan. Alkaa olla viimeinen hetki laittaa hajapäästöt kuriin.
Peppone voi paksusti, mutta meidän sohvanselkämykset eivät. Kerron silti terveisiä.