Anna minulle anteeksi, Herra, sillä minä olen tehnyt syntiä.
Olen käynyt Skanssin ostoskeskuksessa hankkimassa koulutarvikkeita, vaikka niitä olisi saanut Paimiosta vain 35 % kalliimmalla. Ostin myös välikauden kengät pojalle, enkä kovinkaan pontevasti yrittänyt ohjata häntä hankkimaan kotimaisia Reima-tuotteita (40 €), vaan tyydyin DAXeihin, ja vieläpä puoleen hintaan. Vain hänen lapsenkatseensa vuoksi.
Heikkoudessani tein matkan ostoskeskukseen autollamme, vaikka joukkoliikenteelläkin se olisi ollut mahdollista, ja vain kahdella vaihdolla. Kun perheen matkalippujen hinta olisi ollut noin 30 euroa, minä ahne, paha ja heikko ihminen en kyennyt vastustamaan kiusausta, vaan päätin säästää 20 euroa käyttämällä omaa autoa. Tämän jälkeen edes itseäni ei enää yllättänyt se, että ostin välipalaksi espanjalaisia miniluumutomaatteja (3,85 €/kg) ja virolaista mustikkajogurttia (jotain 1,45 €/kg), vaikka kotimaiset paimiojokilaaksossa kasvatetut tomaatit olivat yhtä lailla näkyvillä (8 €/kg) ja Valion tunnetusti hyvänmakuiset jogurtit (jotain kaks ja risat €/kg) aivan käden ulottuvilla.
Kaiken tämän tein lepopäivänä.
Herra, tee minusta vähemmän ahne.
Herra, tee myös kotimaisista, ekologisista ja lähellä tuotetuista palveluista edes hieman helpommin käytettäviä sekä jonkin verran halvempia. Tekisitkö voitavasi senkin eteen, että yleistä hyvää ja elämän jatkumista edistävät tuotteet olisivat ainakin yhtä toimivia, yhtä kauniita, yhtä värikkäitä ja yhtä haluttavia – lasten silmissä – kuin ne toiset, joihin tänään sorruin.
Herra, vaikka minä olen syntinen ja kenties tekojeni vuoksi jo peruuttamasti tuomittu, pyydän sinua lasteni vuoksi. Anna heille maailma, jossa järkevyys on järkevää.
Olipa riemastuttava blogimerkintö! Suhtaudun itse luomuun oikeastaan ihan samoin: mielelläni käyttäisin ruoka-aineita, jotka olisi tuotettu eettisesti ja puhtaasti, mutta en halua lisätä ruokamenoja. Plus se, että luomukasvikset ovat tavallisissa ruokakaupoissa rupuisempia kuin tehotuotetut – enkä ole maussa ikinä huomannut mitään luomukasviksen eduksi. Paitsi tietenkin auringossa emokasvissa kypsyneen tomaatin maussa.
Saa nähdä milloin tehotuotettujen eläintuotteiden syöminen rupeaa tuntumaan niin pahalta etten pysty niitä syömään. Kun niin käy, on minulla lopun ajat edessä: täysipainoisen ravinnon koostaminen kasvikunnasta siten, että ruoan pääasiallinen sisältö on muuta kuin hiilihydraatteja (ja rasva muuta kuin omegakutosta), on sellainen haaste että minusta siihen ei ole.
Aina kun kylänraitilla ajaa karja-auto, mahaani kouraisee. Sitten vielä sopii luettavaksi Marina Lewyckan Muu maa mansikka ja sen kuvaus broilerin tehokasvatuksesta.
Minä olen viimein onnistunut pääsemään pahimman kitsauteni ylitse uskomalla sen, mitä luomun pienemmistä ilmastopäästöistä ovat tutkijat sanoneet. Ympäristön puhtaus ja eläinten hoidon eettisyys eivät riittäneet.
Kasviruokaan siirtyminen (samasta syystä) on ollut kohtuullisen helppoa, mutta siinä on isona apuna työpaikkaruokalat. Ja tietysti on muistettava, että ravihevosista valmistettu metvursti ei ole lihatuote, vaan urheilun sivutuote, ja siksi sallittu.
Jottei kellekään jäisi mielikuvaa suuresta herkkämielisyydestäni, kerron että ihan iloisesti kalauttaisin hengiltä onnellisena laitumilla kirmailleen lehmän ja söisin sen. Sitä ennen syötyäni maitotuotteita. Ja vääntäisin niskat nurin pihalla elvistelleeltä kukonpojalta.
Pidän itseäni yhtä arvokkaana kuin nekin, tai yhtä arvokkaana kuin sikatautivirus. Jos sillä on oikeus tappaa minut, minulla on oikeus tappaa eläin. Mutta ei oikeutta kohdella sitä huonosti (vaikka eläimet kohtelevatkin toisiaan huonosti; tätä täytyy miettiä jotta saisi eettisen ajatusrakennelman). (En siis pidä ihmistä lainkaan muita eläimiä kummempana; ihminen tekee mitä ihmisen on tehtävä. Jos tekee pahaa, tekee sitä koska ei voi olla tekemättä – vain ihmisyhteisön pelisäännöt estävät, jos estävät.) (Nyt menee liian syville vesille ja vaatisi liikaa selventävää analyysia; lyhyillä tokaisuilla tulee vain väärinkäsityksiä.)
Minäkin söisin mielelläni meidän kesäkaritsat, mutta herkkämielisyyden vuoksi taitaa käydä niin, että sen tekee joku muu. Yksi ratkaisu tietysti on se, että me syömme jonkun muun kesäkaritsat ja he syövät meidän. Näin kai kaikki olisivat tyytyväisiä (karitsoilla ei ole äänivaltaa, koska ne ovat olemassa jotta A) meidän vakkaripässi saisi luonnollisille himoilleen tyydytystä edes kerran vuodessa ja vakkariuuhi äidinvaistoilleen kohteen, B) muuttaakseen joutomaan ruoanlähteeksi ja silmäniloksi). Jotta A ja B toistuisi niin C: jonkun ne on syötävä. D, eli ne ovat söpöjä ja niihin kiintyy on sivutuote.
Naurettavaahan se on, kun antaa tunteiden vaikuttaa periaatteisiin.
Eikäpäs; tunteisiin periaatteet eli maailmankatsomus eli vakaumukset nimenomaan perustuvat. Siihen tunteeseen että “tämä on oikein”. Tai väärin, tietysti.
Sitä yrittää vaan keksiä loogisia ajatusrakennelmia tunteittensa tueksi.
(Niin kuin nyt vihreä politiikka. Vaikka kuinka todistettaisiin, että sillä tavalla maailma pelastuu, se katkeroittaa minut, koska se tuhoaa elämänlaatuni koska elääkseen vihreiden sallimalla tavalla muualla kuin betonihelvetissä pitää olla varakas, jos ruumiinvoimat eivät riitä vaihtoehtoelämäntapaan. Minulla nyt ei vaan ole henkilökohtaista uhrimieltä tarpeeksi – varsinkaan kun minulta vaadittavalla uhrilla ei ole merkitystä muussa kuin minun elämäni tuhoutumisessa, toisin sanoen se on turha uhri.)
(Tämä ei nyt ihan kuulu aiheeseen. Raakkaa pois; tulipahan sanotuksi.)
Enpäs raakannut, sehän oli ihan asiasta ja asiaa.
En ole tietenkään samaa mieltä siitä, että Vihreiden äänestäminen vaatisi masokistin luonnetta tai kaupunkilaisuutta tai äveriäisyyttä. Vaikka on totta, että kaupunkilainen asuminen on tehokasta (joka mielessä), ja säästää siksi luontoa (kokonaisuutena), on Vihreässä maailmassa elämää sen ulkopuolellakin.
Kyse ei ole moraaliliikkeestä. Vihreille on nimenomaan hirveän tärkeää, että ihmisillä on täysi vapaus elää ja toimia juuri niin kuin haluavat, niin kauan kuin eivät aiheuta vahinkoa toisille ihmisille ja ympäristölle. Tästä jälkitarkennuksesta tietysti seuraa se, että moni juttu joka olisi kiva ei ole mitenkään mahdollista.
Vihreys on minulle järkevyyttä, ja järkivihreys hieno sana, paitsi, että kokoomusnuoret rekisteröivät sen yhdistyksensä nimeksi ja siis pilasivat hyvän ajatuksen.